töitä, toisten masiksia ja fobia

Olen tässä ootellu, että saatais Death by Chocolate-illan kuvat koneelle. Ei ole tapahtunut. Itse olen niin käsi näissä asioissa, etten uskalla ruveta toisten kameroita tuhoamaan. Ei vieläkään kuvitusta siis.
Musta on lopultakin tullut työssä käyvä kunnon kansalainen. Työni on unelma. Lähin pomoni on kämppis Hanna ja muutkin työkaverit on rentoja ja mukavia. Kauppamme Crocodile Antiques myy kaikkea ihanan turhaa vilkkuvista kumiankoista magneettijoulupukkeihin. Aloitin työni juuri joulusesongin alla ja kiirettä on pitänyt kaivaessa laatikoista joulukrääsää. Kauppa on pullollaan kimaltavaa ja iiiihanaa. Lisää pukkaa sisään. Mielikuvitusta kaivataan keksiessä sijoituspaikkoja kaikelle tavaralle. Meillä on suht vapaat kädet kaupan sisustamisessa ja monia hervottomia hetkiä on koettu sijoitellessa mitä kummempia objekteja mitä kummempiin paikkoihin.
Lee on ollut masentunut viime aikoina. Olen koettanut piristää miestä mm. raahaamalla tämän elokuviin ja jopa eläintarhaan. Leffaa varten ostin 2 saman päivän sanomalehteä, sillä kaupan päälle sai ilmaisen leffalipun. Päädyimme katsastamaan Scorsesen uusimman The Departet. Taattua kamaa mafian, aseiden ja ison verimäärän tiimoilla. Köyhät ja olemattomat naisroolit tosin kiukuttivat.
Lauantaina pakotin masentuilijan ulos ja kävelimme Reagents parkiin. Maksoin molemmille kalliin sisäänpääsyn London Zoohon. Kannatti. Innostuimme erityisesti ötökkätalossa. Paniikihetken koin taas perhos "paratiisissa". Mulla on perhosfobia eikä suljettu tila vapaana lepattelevien jättiperhosten kanssa tuntunut unelma paikalta. Lee pakotti mut sisälle, mutta heti ovella panikoistuin. Kyyneleet kihos silmiin ja peruutin takas ulos. Oikeasti luulin selviytyväni siitä, mutta totuus oli karu. Lee sai ainakin hyvät naurut.
Lauantaina oli myös Bonfire night eli käytännössä nykyään ilotulitusjuhla. Meillä oli Hannun kanssa toisenlaiset suunnitelmat. Hannu on tänään yöllä lähdössä kuukaudeksi pois ja pitihän sitä ennen klubbailla kunnolla. Suunnitelmana oli aamu kymmeneen auki oleva Khaos-klubi. Ensin kuitenkin aloittelimme porukalla Anti Socialissa. Khaokseen kävelimme ainakin puoltoista tuntia. Henkilökohtaisesti olisin ottanut taksin. Paikkakin osoittautui varsin mielenkiintoiseksi. Tila oli pieni ja sokkeloinen. Asiakaskunta koostui suurimmaksi määrin vanhoista ja rumista transuista. Me olimme ylipukeutuneita mitä vaatteiden peittävyyteen tulee. Tanssiessa aika kuitenkin vierähti. Ihastuin varsinkin Hannun pieneen ja herttaiseen kaveriin Kimiin.