metsä

Suomalainen metsämaisema on standardi suomalaiselle. Ei sitä pahemmin ajattele, mutta metsä näyttää ja tuoksuu tietylle. Hassua on ajatella, että meidän metsämme ja luontomme on eksoottista jollekulle. Eihän mikään niin tuttu kuin meidän metsä voi olla eksoottinen! Suomalaisia puita, pusikoita ja vaikkapa havunneulasia ajattelee aivan uudella tavalla kun on muunlaisessa metsässä.
Lontoo on suurkaupunki. Lontoossa on paljon mahtavia puistoja, joista osa mielestäni metsiä. Se on hienoa se. Hampstead Heat oli viimeksi suosikkini, mutta ensitutustumisella rakastuin tällä kertaa Highgate Woodiin. Se on pieni, mutta satumainen. Puut vänkyröivät ja niiden runkoja peittävät muratit ja muut sen kaltaiset. Saarivaltion metsätyyppi on minulle eksotiikkaa parhaimmillaan. Mielikuvitukseni karkaa käsistä ja ajantaju katoaa tyystin seuratessani seikkaperäisiä polkuja. Parasta ovat harmaat ja isot lontoo-oravat, jotka mutustivat kaikenmaailman terhoja puiden oksistoissa. Rapinaa on kaikkialla kun taivaalta ropisee jätöksiä.