mm. viimeinen ateria

Paljon viimeisiä. Viimeisiä näkemisiä. Viimeisiä kertoja. Viimeisiä tekemisiä tietyissä paikoissa. Luojan kiitos en ole tehdessäni tajunnut asioiden olevan viimeisiä. Helpompi moikata kaveria kun ei tajua, että seuraavan kerran nähdään määrittelemättömän ja pitkän ajan päästä. Ystävät ovat kirjailmellisesti pelastaneet minut viimeisten hetkien pulasta ja sressistä. Susi ja Embo lajittelivat tehokkaasti rojuni perjantaina. Urakan päätteeksi meikkasin molemmat tytöt juhlakuosiin. Meikkiä olemattomasti käyttävä Embo koki identiteettikriisiä mielestäni varsin hillityssä iltameikissä. Susi sentään sai sähkönsinistä glitteriä silmiin! Vastapainoksi tytöt meikkasivat mun naaman, mistä tuli hyvin Marilyn Manson. Tekoverta valui suupielestä, mutta olin silti valmis piipahtamaan yöelämässä. Paras kommentti illan aikana oli kun eräs tyttö naistenhuoneessa kiekaisi "HERRAJUMALA!".
Lauantaina Susi ja minä reissasimme Hennan kyydillä Hämeenlinnaan kauneuspäivään. Tehokkaana sarjatuotantona Hannu taikoi meidän kaikkien päät upeaan kuosiin. Eikun takaisin pääkaupunkiin ja valmistautumaan illan La Perseeseen. Hennan kämppä täyttyi upean tälläytyneestä pukeutujakansasta. Korsettaja kiristeltiin, paljetteja liimailtiin naamoihin ja drinkkejä sekoiteltiin. Elisakin ilmaantui etkoilemaan ja sai väärinkäsityksessä uuden nimen: Eija-Liisa.
Seuraavana aamuna herättyäni horroksesta, ryhdyin siivoustoimiin. Avuksi riensi Sara mukanaan ihananat ruokatarpeet. Sara toteutti ruokavisiotaan keittiössä ja sainkin eteeni maukasta mango-jokirapuwokkia. Aterioinnin vahvistamina hinkkasimme kämppäni pinnat. Sara sai jopa ikilikaisen kylpyammeemme hohtamaan valkoisuutta! Nyt kaikkialla tuoksuu vimille. Istun viimeistä kertaa pöytäni ääressä. Söin juuri viimeisen aamiaisen täällä. Eikä edes ole tunteellinen olo. Voisin jo mennä.