marsusijaishoitaja

Sunday, September 10, 2006

ihana kamala äiti

Äiti on haastava persoona. Ainakin Susi ymmärtää mistä puhutaan kun puhutaan kyseisestä haasteelliseuudesta. Hän myös ymmärtää seuraavan lauseen erityisen painoarvon. Äitini on myös mahtava persoona! En ole nyt missään huumatussa erityismielentilassa, enkä katsele maailmaa pinkkien lasien läpi. En ole unohtanut yht´äkkiä kaikkea kummaa ja haasteellista mitä tähän henkilöön eli äitiini liittyy. Itse asiassa on aika helpottavaa myöntää itselleen, että maailman hankalin ja monimutkaisin henkilö on myös mahtava. Juttelin juuri pitkän tovin äitini kanssa puhelimessa. Puhelun aikana ymmärsin asian jonka jo tiesin: äiti ei ole ennakkoluuloinen mitä tulee ihmisiin. Hän aidosti antaa mahdollisuuden muille olla mitä ovat, eikä luo typeriä ennakkokäsityksiä. Tämä oli hämmentävää tajuta, sillä äidillä on mielestäni hyvinkin typeriä käsityksiä ja asenteita. Jopa ikäiseni kaverit ovat laukoneet kummia kommentteja nähtyään ystäväni Hannun kuvan. Hannulla on vahva tyyli ja paljon lävistyksiä, mikä ilmeisesti kirvoittaa kauhisteluja. "mä en varmaan osais olla tollasen kaveri" on viimeaikoina tullut niin ystäväni kuin tätinikin suusta! Ihmisten huulilta, joita pidän fiksuina! Äidiltäni vastaavanlaisia ei vain kuule. Äitini on ärsyttävyyksiinkin asti kiinnostunut muista ihmisistä. Ei kauhistele vaan kiinnostuu.
Puhuin äidin kanssa sukista. Tein eilen sukkainventaarion, minkä tulos oli 40 kappaletta parittomia sukkia! Äiti on vakuuttunut, että hänen vähintäänkin sama paritonsukkamääränsä kohtaa minun sukkani ja loppu on onnellinen. Henkilökohtaisesti en jaksa uskoa, että äidin ja minun sukkani löytäisivät kadonneet parinsa toistensa luota...Mitä teen sukilla? Tilataidetta kenties?
Eilen näpersin ison kasan norimakeja ja muita ikäänkuin susheja, sillä seurauksella että sain sponsoroitua viiniä loppuillan. Elisan japanipop-bileissä oli tarjolla myös mangoboolia sekä koukuttavia sipsejä. Magna henkeen sonnustautunut juhlakansa jakaantui yökerhoa valittaessa. Ydinporukkamme Elisa, Niina ja minä päädyimme We got Beeffin kautta, ylläri ylläri, DTM:aan. Tanssilattialta löysin Hannun kavereita kuten Hennan ja Markon. Olin suurielkeinen yli iloinen ja ilomielinen. Pilkku tuli nopeasti ja minä olisin jatkanut tanssimista varmasti aamuun. Oli kaiketi hyvä, että noudatin muiden mallia ja kotiinnuin kuitenkin. Jaksan ehkä tänään jopa ulostautua asunnostani.

1 Comments:

At 2:39 PM, Anonymous Anonymous said...

Kiitos vielä eilisestä! Oli mahtavaa ja näytit upealta. Ymmärrän hyvin äiti-mietteesi. Vanhempiin yhdistää usein viha-rakkaussuhde. Onhan jo 24-vuotta kestänyt tiivis ihmissuhde aika haastava. Jopa vanhempien hyvät piirteet saattavat alkaa jossain vaiheessa ärsyttää. Toisaalta (minun) pitäisi muistaa, ettei itsekään ole aina maailman kiitollisin ja helpoin tytär...

 

Post a Comment

<< Home