ei enää mikään sijaishoitaja

Paniikki, paniikki!!!!! Elämäni asketisoituu ja muuttuu rytinällä. Hyvästelin eilen marsut pakatessani kavereita iskän autoon. Siellä ne ovat, Karhulassa viikon, kun me yritämme selviytyä partioleirin muonittamisesta. Palattuamme Kiira muuttaa välittömästi Tampereelle ja minä jään yksin kaikuvaan kämppään. Netitöntä, televisiotonta, sängytöntä ja marsutonta elämääni piristää silloin enää kahvipannuni ja mankka. Onneksi on paljon töitä. Voin yrittää hukuttaa yksinäisyyttäni ja ehkä jopa säästää rahaa Lontooseen.
Töitteni takia en myöskään ehtinyt muiden luotsityttöjen matkaan. Koska en omista autoa, täytyy minun ilmeisesti edetä leirille pyörällä. Ajattelin fuskata alkumatkan Porvooseen bussilla ja polkea vain vaivaiset 40 kilsaa Pernajan saaristoon. Toivottavasti huomenna ei sada. Ainakaan kaatamalla. Toivottavasti leiri sujuu mallikkaasti, ruuat on laskettu oikein(jos ei minä olen vastuussa) ja eräilypäivä ei kuse pahasti(minä olen vastuussa).