Kaija Koota Aleksis Kiven puistossa ja kusella Sibeliuksen patsaan takana

Mankka olalle ja nokka kohti Hämeenlinnaa. Kalliomäet ja Hannu kohtasivat linja-autoasemalla. Olimme kukin kovin nälissämme ja häiritsimme sunnuntailounastajien tasapainoa Piparkakkutalon ravintolassa. Luojalle kiitos tupakoivien puoli oli erillinen huone kaukana lapsiperheistä. Olisimme saattaneet aiheiuttaa korvien punotusta räävittömillä jutuillamme. Romanttinen puutaloatmosfääri innoitti minut tilaamaan ylpeällä ja kuuluvalla äänellä isänmaallista "Mannerheimin kuhaa". Rasvainen sapuska uusilla perunoilla, eli oikein passeli valinta.
Hannu oli jemmannut kampaamon jääkaappiin pari skumppa-pulloa. Nautimme nämä puistossa lekotellen Paula Abdulin ja Kaija Koon tahdissa. Roollaattoreilla liikkuva vanhuspariskunta pysähtyi kohdallemme ja mies otti meistä valokuvan. Sen jälkeen mies hymyili ja nyökäytti kiitokseksi. Mieletöntä, että olimme tämän ukkelin mielestä kuvaamisen arvoisia!
Kiira ja minä olimme niin iloisessa nousuhuppelissa, että päätimme jatkaa iltaa vielä Helsingissä ja missäs muuallakaan kuin Feverissä. Onneksemme tai tuhoksemme siellä oli myös euron tuopit. Dj:n kanssa kaveeraava valkoisiin pukeutunut poika yritti tulla selittämään, että hänellä ja dj:llä on pyrkimys häätää meidät tanssilattialta. Hah. Tanssimme koko illan! Ilmeisesti me häädimme blondit minihametytöt. Se oli syntimme.