nostalgian voitto

Kuvotti monta päivää. Oli paskatauti. Sellaisen kokeminen Intiassa kuuluu asiaan, mutta että Suomessa. Jotensakin turhaa. Luulen toipuneeni, sillä alkoholi maittoi jälleen. Oli myös nautinnollista uida stadionilla sadesäällä. Syvä hyppyriallas oli lähes tyhjillään. Vesi oli pehmeää ja leikimme merenneitoja, Kiira ja minä. Tuloksena oli punaiset silmät ja keuhkot täynnä kloorivettä, mutta muutoin euforinen olo.
Huomasimme Linnanmäen yllättävän läheisyyden ja jatkoimme sadepäivän viettoa siellä. Ostimme yhdet laiteliput. Kiertelimme ja pohdimme nostalgisoidako vaiko kokea uutuuslaitteiden jännitystä. Nostalgia voitti lopulta ja tuntuikin ainoalta oikealta ratkaisulta. Tietysti menimme vuoristorataan. Ne varmasti suihkuttaa päivittäin sitä puista nostalgiahajua sinne. Oli vieläkin parempi kuin muistettiin.
Ylihinnoiteltujen hodarien jälkeen poistuimme varsinaisen Kallion puolelle siidereille. Kuikka baarissa pelasimme jännittävimmän matsin ikinä Afrikan tähteä. Tähti oli viimeisessä pympyrässä Sant Helenan saarella. Mun mahti omaisuus ryöstettiin viime metreillä ja Kiira nappasi tähden nenän edestä! Koska K. on unohtanut Gini pullomme jonnekin(voitteko kuvitella!) oli pakko kehitellä drinkit lakkalikööri pohjalta. Martini-lasiin likööriä ja halpissidukkaa siis sitä melkein alkoholitonta ja koristeeksi puolukoita. Snamia. Olen drinkin tekijänä varsin suurpiirteinen ja tunsimmekin alkoholin vaikutukset hyvin pian...