tukka hyvin, kaikki hyvin

Kerta toisensä jälkeen Hannu tekee mun tukasta aina hienomman ja hienomman! Tällä kertaa sain irtotukkaa niskaan. Perinteiset skumppapullon korkkaamiset ja kampaajasessiot tekivät jo Hämeenlinna-visiitistäni täydellisen, mutta lisää oli luvassa. Hannun vakiasiakkaat Pirjo ja Kirsi olivat järkänneet grillibileet Hannun Suomeen tulon johdosta! Eli taksi kampaamolta maaseudulle punaisen tuvan pihaan camparin ja margariittojen äärelle. Naiset olivat mahtavia ja aika humpsahti jutellessa ja käkättäessä. Inspiroitunut Kirsikin sai tekotukkaa päähänsä. Jossain vaiheessa aamuyötä tilattiin takseja ja yht´äkkiä huomasimme istuvamme matkalla kohti kaupunkia. Meillä ei ollut majapaikkaa ja päädyimme rappusille kampaamoa vastapäätä istuksimaan. Ensin pelkäsimme vastaantulijoita ja varsinkin kaljuja miehiä, mutta yksi niistä osoittautui oikein mukavaksi ja istahti jutustelemaan jokuseksi tunniksi. Olimme kuulemma punkkareita. Nyt mua on jo kaksi kertaa kutsuttu sellaiseksi: Lontoossa pakistanilaiset työkaverini(eivätkö ne muka huomanneet oikeita punkkareita kaikkialla siinä ympärillä?) ja hämeenlinnalainen kalju mies.
Aamubusseilla suuntasimme kumpikin kotiin. Olotila oli jo melko hassu. Molemmat todistimme mm. linja-autoasemalla kävelevät puut. Valvotun yön jälkeen ja kauheassa helteessä ei olekaan niin helppo nukkua. Yritin kyllä, tuloksetta. Lopulta päädyin Kiiran ja Eerikin kanssa leffaan katsomaan Silent Hillin. Ei ainakaan pelkoa nukahtamisesta. Muuten kauhuleffan kokeminen sekopäisissä väsymystiloissa ei liene ihan järkiteko. Ostimme pitsat ja söimme ne kattoterdellä. Päädyimme suunnittelemaan omaa kauhuleffaa ja lopulta kauhu-teemaista taidenäyttelyä. Tämän kaiken jälkeen täytyy todeta, että nukuin viime yönä yllättävän mukavasti.