elävältä keittäminen ja muita huveja

En ole Suomen ruotsalainen en rikas enkä elitistinen. Suvussamme ei ole perinteitä hienostoruuan syömiselle. En siis koskaan ole osallistunut rapujuhliin. Päätimme pitää omat. Kauppatorila löysin elävien rapujen myyjän. Käteisvarani riittivät juuri kuuteen kaveriin. Niitä kai pitäisi varata n. 10 per syöjä, mutta uskoin että murhanhimoomme riittää vähempikin määrä. Kaverit pakattiin rei itettyyn pahvilaatikkoon ja kainalooni sain vielä aimo nipun kruunutilliä. Tunsin näyttäväni elitistiseltä kantamuksineni. Vein ravut säilytykseen Kiiran töiden kylmiöön. Pomo Hanna naureskeli, että vaikutan nuorelta hienostorouvalta joka on päättänyt selvitä vaikka taloudenhoitaja Hildegard on sairaana. Olin otettu.
Shoppailin vielä rapuveitset ja muuta tarjottavaa. Aiheesta poiketen haksahdin Anttilan levy aleenkin. Kiiralle Kaija Koota ja mulle Erykah Badua, Morriseyta sekä Björkkiä. En enää raaskinut investoida ruotsalaiseen teemamusiikkiin. Sara tuli suoraan töistä meille ja ryhdyimme tosi toimiin. Laatikon sisältö oli liikkuvaista väkeä ja vain suurin ponnistuksin uskaltauduimme nostelemaan sätkiviä saksiveikkoja. Jottei touhu olisi liian helppoa piti uhrit pestä kylmällä vedellä. Pyrstö sätki ja sakset heilui. Ne varmasti aavistivat kohtalonsa...Itse mestaushetki oli yllättävän epädramaattinen. Ihan nanosekunneissa eläväisestä ja mustasta nilviäisestä muuntui räikeän punainen ruoka.
Naistenlehiiin perustuva mielikuvamme rapujuhlista sijoittuu kauniille rantakalliolle. Pakkasimme ruuat ja juomat piknik-koriin ja poistuimme sisätiloista. Sinerbykoffin puisto oli sopivan lähellä ja sieltä voi melkein aistia meren läheisyyden. On siellä paikoin myös kalliotakin. Kiiran olimme laittaneet koesyömään yhden ravun netistä printatun ohjeen mukaisesti joten uskaltauduimme näin julkiseen koettelemukseen. Ensin sakset joistä kärjet poikki ja slurps limat suuhun. Huima määrä pinkkiä lihaa paahtoleivälle, haukku ja kossusnapsi päälle. Ihan hyvä ettei meillä ollut kymmentä rapua per lärvi, sillä kymmenen snapsin jälkeen olisimme olleet aivan tillin tallin.Viimeisiä viinilasillisia vedellessä saimme Annastiinasta, Simonista ja Kiirasta seuraa.
Iltamme jatkui Åbossa kahdestaan kahden juoman verran. Hämmentävät keskustelumme kattoivat kaiken naisen elämästä kuukupeista geishakuuliin. Viereisen miespuolisen pöytäseurueen korvat punottivat meidän puidessa kuukautisverta, gyneologin sörkintää ja seksikauppojen valikoimaa. Kotimatkalla koukkasimme SinCityn näyteikkunan ohi emmekä vakuuttuneet vitsikkäistä tuotteista kuten penispastasta.