ötökän puremat sääret ovat pieni hinta metsäluksuksesta

Ny se alkaa. Kauhia elämän muutos. Kiira katoaa tänään Tampereelle. Kun illalla palaan töistä olen yksin. Pitäisi sallia jonkinlainen pehmeälasku partioleiriltä palautumiseen. Eilinen ei ollut sellaista nähnytkään. Kävimme kotona vaihtamassa city-lookkia päälle ja peittämässä purrut sekä naarmuiset sääremme. Sitten menimme baariin, keittiötiimi ja Susi. Liian outoa.
Vaikka partioleiri on yhtä kuin työleiri on se kuitenkin kesän henkireikä. Partioleiri on tekosyy huonolle huumorille ja syntymähumalaiselle käytökselle. Viime viikon aikana olen esiintynyt melonin kuori päässäni, homostylistina ja surkeana Teuvona, nauranut räkäisesti vuorokauden ympäri, hyppinyt trampoliinilla keskellä yötä...
Parasta oli meri ja uiminen ja eritoten yöuiminen. Ymmärsin taas vahvasti miksi Suomen kesää ei voita mikään. Kuumat hiekkarannat ja liian lämmin sekä suolainen merivesi ovat surkea vaihtoehto metsäisille kalliorannoille joista voi pulahtaa virkistävään veteen naku-uinnille.