ipe viihtyy ipen seurassa

Leikkini autollisena ihmisenä päättyi ainakin väliaikaisesti eilen. Huristin pääkaupunkiseudun kaupunkien välillä jo tottuneesti. Koukutin itseni hetkessä Espoon Sorvalampeen. Sinne siis kolmatta kertaa kätevästi pitkin kehä kolmosta. Paras on se mutkainen pikkutie Bodomin ja Oittaan ohi kohti Velskolaa. Voisin haluta olla rallikuski. Olen nauttinut autollisen ihmisen yksinäisestä vapaudesta. Huristan hetkessä jonnekin. Karkaan kaupungista toiseen. Pysäköin pienelle hiekkakentälle ja kävelen lammen rantaan. Uin yksin. Ja kukaan ei tiedä missä olen.
Hetken mielijohteesta kurvasin paluumatkalla Ikean pihaan. Ei autollisessa elämässä ei mennä mielenoikuista automarketteihin. Autoilija sen sijaan voi mennä. Ikeahan oli typerin paikka noin shoppailumielessä henkilölle joka on juuri muuttamassa maasta ja jonka pitäisi tyhjentää kämppänsä. Istuin kuvitteellisissa kodeissa. Ikean kotilavasteet ovat kuin saippusarjan kulisseja. Yritin eläytyä romantisoituun nuoren perheen asuntoon. Kuvittelin itseni vaimokkkeeksi ja tuoreen rääpäleen kehtoon parkumaan. Leikin sinkkua mieshenkilöä poikamiesboksissa ja yritin eläytyä seisaaltaan pissaamiseen. Sen jälkeen mielessäni ärähtelin äijämäisesti ja palasin tietokoneeni ääreen.
En ostanut mitään. Sen sijaan siirryin halpaan Ikea ravintolaan teollisen oloiselle liukuhihna-aterialle. Lohirösti annokseni näytti juuri kovin teolliselta. Tasaisen pyöreitä lohimassa kiekkoja peruna lättyjen välissä. Olosuhteisiin nähden ruoka yllätti positiivisesti. Nappasin kuitenkin kaiken varalle oluen kyytipojaksi.
Ilta peittyi hämmentävän sankkaan sumuun. Jumituin Lauttasaareen tuijottamaan YLEn dokumentteja. Ensimmäinen kertoi nenäapinaklaanista, seuraava Kiinan ensimmäisen keisarin hautamausoleumista ja kolmas Suomen nälkävuosista. Tutkijat olivat löytäneet päteviä todisteita, että keisarin hautaholvissa oli nestemäisellä elohopealla täytettyjä meriä. Kiina ei kuitenkaan halua avata hautakumpua. Hämmentävää, että tälläinen hauta on koko historian ajan säilynyt koskemattomana.
Niin ja kuvitelkaapa Helsinkiä vuonna 41 kun koko kaupungissa leijui imelän lantun tuoksu...