toivun limataudista

Tervetuloa maahan-nuhamöhmöpöpö otti minut tiukkaan otteeseensa. En muista milloin olisin viimeksi sairastanut yhtä tunteen palolla. Mulla oli siis aivan hirveää eilen. Sain täristyä itseni ylämäkeen ja apteekille, mistä ostin Finrexin-korviketta. Koko päivä kotona oli myös hyödyllinen sillä työllä ja tuskalla väänsin itselleni ansioluettelon. Hannu valmisti kasoittain erilaisia ja mitä ihanampia susheja. Sitten Hannu ymmärrettävästi hajoili kun perheenjäsenet eivät tuntuneet kotiutuvan ollenkaan. Söimme kahdestaan kireässä ilmapiirissä. Hanna onneksi lahjoi kokkia uudella glitterlampulla ja ensi kertaa sushia maistamaan saatu Perrykin nostatti tunnelmaa.
Illalla meillä oli perhekokous. Pakko sanoa, että olen adoptoinut itseni mahtavaan porukkaan! Meininki on juuri yhtä vapaamielistä ja rentoa kuin mihin olen tottunut. Jaamme mutkattomasti asioita ja kukaan ei pingota typeristä pikkuseikoista.
Tiistaina jo hiukan uumoilin nuhaoloa, mutta matkasin kuitenkin päättäväisesti Ikeaan Hannun kanssa. Olimme etukäteen varmoja, että koko juttu on silkkaa hulluutta. Olemme nimittäin sellainen sekopääpariskunta, että oksat veks. Yllätimme itsemme totaalisesti toimimalla varsin tehokkaasti ja järkevästi. Pikkuruiseen koppiimme raahautui kosolti lisätilaa kaapin, hyllyn ja hassujen säilytyskuplien muodossa. Remonttireiskailimme ahkerasti ja nyt meillä on jopa hiukan lattiapinta-alaa!
Kiitos Hannan, sain tänään työn! Hanna on töissä ihan kulman takana Crocodile Antiques lahjatavarakaupassa ja ne tarttee enemmän duunareita. Vein upouuden cv:n, höpisin niitä näitä pomolle ja kokeilin kassatyöskentelyä. Työ alkaa tosin vasta kolmen viikon päästä, eli nyt täytyy kituutella rahoja. Voimpahan keskittyä portfolion vääntämiseen.