My Mary Poppins moment

Lauantai-iltana hermostuin bussipysäkillä ootellessa ja otin lopulta piruuttani väärän bussin. Osoittautui hyväksi vedoksi, sillä Hollowayltä vaihdoin näppärästi bussia ja pääsin Leen kämpille melkein oven eteen. Tarkoitus oli vain rauhassa istua iltaa, mutta kuten hyvin tiedämme mikään ei mene koskaan suunnitelmien mukaan. Ja parhaat bileet on extempore sellaiset. Päädyimme kuokkimaan hienojen designer-ihmisten kotipirskeisiin. Leen lapsuudenkaveri Neal on menestyjä ja näin pääsimme kurkkaamaan nuorten ja varakkaiden elämää. Maija Poppas-hetken koin talojen katolla. Ullakkohuoneen katossa oli luukku mistä kipusin Nealin kanssa ulos. Kiipeilimme koko brittitalorivin toiseen päähän ylös ja alas harjakattoja!
Oma hienot ihmiset-hetki oli mulla ja Hannulla kun viiletimme pitkin Oxford Streettiä syöden sushia lennosta. Parasta ja edullisinta sushia saa Japan Centeristä Piccadilly Circukselta. Ja maukkaimpia ovat merilevällä koristellut inarit....mmmmmmm. Joka tapauksessa koimme olevamme erittäin tyylikkäitä ja cooleja sushejemme kanssa. Turistit vilkuilivat ja supattivat.
Olen viikon ajan taistellut kurpitsojen kanssa. Sain pakkomielteen. Ensin ostin ihan pienen ja kaivertelin sille kivan naaman. Siirryin kunnon isoon kokoon. Varustauduin myös kurpitsapiirakan leipomiseen. Suureksi ihmetyksekseni kurpitsani sisältä ei löytynyt muuta kuin siemeniä! Paahdoin siemenet uunissa ja tein ison lyhdyn. Totta tosiaan kurpitsoja on täällä kahden laisia: syötäviä ja vain Halloween-koristeiksi jalostettuja! Idiotiaa!!!! Ostin siis vielä kolmannen ja syötävän. Tein piirakan, josta tuli höm, mauton ja jännä. Luulen, että mulla oli liian vähän kurpitsaa. Luovutan niiden kanssa.