kaupunkifiilistelyä

3 halpaa kulkuneuvohupia:
-istua Lontoo-bussin yläkerrassa ihan etuosassa.Vastaa huvipuistolaitetta. Mahanpohjaa kourii kun näyttää siltä, että ajetaan päin pylväitä ja ihmisiä.
-katsoa ylikulkusillalta isojen(mielellään rekkojen) menoa. Paras on kun rekka tulee takaa. Pitää vain osata asentaa itsensä juuri oikealle kohtaa ja rekka suhahtaa jalkojen alta.
-tuijottaa bussin takaikkunasta menoa

Kaikki klubbailu tuntuu tapahtuvan Oldstreetin alueella. Eilen pyörittiin Computer Blue-klubilla. Sain jopa kiharoita takatukkaani. Itse asensin sulkia ripsiin. Oltiin upeita taas, mutta muu juhlakansa osoittautui hämmästyttävän tavalliseksi. Onneksi musiikki vei mennessään.
Koko aamupäivän keräilinkin sitten itseäni kunnes jo illan puolella sain suostuteltua Leen museoseuraksi.Tarkoitusperäni eivät tosiaan olleet kultturellit. Tate Modernissa on juuri avattu uusi näyttely tai taideteos nimittäin Carsten Höllerin liukumäet. Kyllä, museon yläkerroksista alimpaan laskee useampi kierreputkiliukumäki!!!! En ole ollut enempää innoissani taiteesta. Olisi kuitenkin pitänyt arvata, että liukuminen on varsin suosittua. Mäenlaskuun jaettiin ilmaisia lippuja, mutta tämän päivän osalta liput olivat jo loppuneet. Koimme museon ja järkeilimme palaavamme jahka alkuinnostus laantuu.
Leen työmopolla huristimme kaupungin katuja West Endiin illalliselle. Mulla oli romanttinen suurkaupunkileffaolo. Suosittelen miehiä joilla on pyörä ja siis metropolissa. Löysimme kotoisan ja kiireisen bistron China Townin nurkilta. Alle kymmenellä punnalla sai valita listalta alku- ja pääruuan. Mmmm....avacadoa ja rapuja pohjalle(seuralaiseni nautti pekonipyttiksen näköistä asiaa) ja vuohenjuustolla ja pinaatilla täytetty lettu päälle(seuralaisella mozzarellakanaa). Rakastan suurkaupunkiani!