Death by Chocolate

Perjantaina talossamme ratkottiin murhamysteeriä Agatha Christien hengessä. Kuvitellaan 1900-luvun alku Pariisissa. Kansainvälinen seurue tapaa illallisella. Suuri suklaatehtailija Billy Bonga on juuri murhattu(Billyn verinen pää made by Hanna ja minä, oli tietysti läsnä myös). Joku illallisvieraista on syyllinen ja kaikki epäilevät toisiaan. Kaikilla tuntuu olevan alibi. Minä alias Dr Doris Johnson olin työskennellyt Billyn alaisuudessa sillä tiesin muinaisten azteekkien suklaan valmistuksen saloista. Meillä oli kuitenkin ollut suurta kärhämäää ja suhdesotkua. Salarakkaita, yllättäviä lapsia ja pahimpia kilpailijoita uhriparalla tuntui olevankin riittämiin. Mysteerin kuviot aukenivat tai paremminkin monimutkaistuivat kolmen ruokalajin menuun edetessä ja viinipullojen tuhoutuessa. Mozzarella-avacado salaatti aluksi ja maailman jöijöisin suklaakakku lopuksi olivat Hannun loihtimia. Minä vastasin pääruuasta eli rosmariinijuureksista sekä paistetusta Halloumista korianterikastikkeella. Kokit saivat ansaittuja kehuja.
Niin ja kuka lopulta oli murhaaja? Minua ja Paulin alter egoa Chocolat Bertrandia epäiltiin yhteisestä salaliitosta. Kaikkien yllätykseksi kuitenkin amerikkalainen nyrkkeilijä Mike Byson eli Perry oli syyllinen veritekoon.
Loput perheestämme uuvahtivat jännittävän illan jälkimainingeissa kun taas kuuluisa englantilainen kaunotar Dame Barbara (Hannu) innosti allekirjoittaneen extempore baanalle. Ja taaskin extempore oli vannomatta parasta! Lähes ilmainen ja yllättävä yö. Emme päässeet sisälle Russian Baariin. Syy=liian homoja!!!!! Törmäsimme uusiin suomalaisiin tuttavuuksiin, jotka olivat ilmeisen varakkaita sillä juhlimme ilmaiseksi aamuun monikerroksisella aamuklubilla. Ihan helpottavaa, että työni alkavat tällä viikolla ja voin rauhoittua...
Eilen eli sunnuntaina vierailimme hektisellä Spitalfield Marketilla Schoredictchin kaupunginosassa. Hieman Camdenin markkinahenkeä, mutta punkkarit ja hipit oli korvattu taiteellisilla trendi-ihmisillä. Kaiken keskellä on mm. 24h klubi ja tunnelma onkin hämmentävä sekoitus afterpartyä, vielä sekaisin olevaa porukkaa ja yber tyylikkäitä muotihelmien metsästäjiä. Tavaranpaljous on huima eikä mihinkään voi oikein keskittyä. Silmät lautasina vain vaeltaa kojulta toiselle ja kaupasta toiseen. Hienostelevan pelleilyn makua on mm. lukuisissa Vintage-liikkeissä, missä kirppismekosta voi joutua pulittamaan 45£. Mielestäni on huomattavasti tyylikkäämpää tehdä parin euron löytöjä Emmaukselta. Posh-meininkiä oli myös designer outletissä. Päästäkseen ostamaan Vivienne Westwoodia tai Anna Suita halpishintaan olisi pitänyt ensin ansaita jäsenyys liikkeeseen! Niin ja alehintahan tarkoittaa hieman alle satasta pienestä topista...