Death by Chocolate

Perjantaina talossamme ratkottiin murhamysteeriä Agatha Christien hengessä. Kuvitellaan 1900-luvun alku Pariisissa. Kansainvälinen seurue tapaa illallisella. Suuri suklaatehtailija Billy Bonga on juuri murhattu(Billyn verinen pää made by Hanna ja minä, oli tietysti läsnä myös). Joku illallisvieraista on syyllinen ja kaikki epäilevät toisiaan. Kaikilla tuntuu olevan alibi. Minä alias Dr Doris Johnson olin työskennellyt Billyn alaisuudessa sillä tiesin muinaisten azteekkien suklaan valmistuksen saloista. Meillä oli kuitenkin ollut suurta kärhämäää ja suhdesotkua. Salarakkaita, yllättäviä lapsia ja pahimpia kilpailijoita uhriparalla tuntui olevankin riittämiin. Mysteerin kuviot aukenivat tai paremminkin monimutkaistuivat kolmen ruokalajin menuun edetessä ja viinipullojen tuhoutuessa. Mozzarella-avacado salaatti aluksi ja maailman jöijöisin suklaakakku lopuksi olivat Hannun loihtimia. Minä vastasin pääruuasta eli rosmariinijuureksista sekä paistetusta Halloumista korianterikastikkeella. Kokit saivat ansaittuja kehuja.
Niin ja kuka lopulta oli murhaaja? Minua ja Paulin alter egoa Chocolat Bertrandia epäiltiin yhteisestä salaliitosta. Kaikkien yllätykseksi kuitenkin amerikkalainen nyrkkeilijä Mike Byson eli Perry oli syyllinen veritekoon.
Loput perheestämme uuvahtivat jännittävän illan jälkimainingeissa kun taas kuuluisa englantilainen kaunotar Dame Barbara (Hannu) innosti allekirjoittaneen extempore baanalle. Ja taaskin extempore oli vannomatta parasta! Lähes ilmainen ja yllättävä yö. Emme päässeet sisälle Russian Baariin. Syy=liian homoja!!!!! Törmäsimme uusiin suomalaisiin tuttavuuksiin, jotka olivat ilmeisen varakkaita sillä juhlimme ilmaiseksi aamuun monikerroksisella aamuklubilla. Ihan helpottavaa, että työni alkavat tällä viikolla ja voin rauhoittua...
Eilen eli sunnuntaina vierailimme hektisellä Spitalfield Marketilla Schoredictchin kaupunginosassa. Hieman Camdenin markkinahenkeä, mutta punkkarit ja hipit oli korvattu taiteellisilla trendi-ihmisillä. Kaiken keskellä on mm. 24h klubi ja tunnelma onkin hämmentävä sekoitus afterpartyä, vielä sekaisin olevaa porukkaa ja yber tyylikkäitä muotihelmien metsästäjiä. Tavaranpaljous on huima eikä mihinkään voi oikein keskittyä. Silmät lautasina vain vaeltaa kojulta toiselle ja kaupasta toiseen. Hienostelevan pelleilyn makua on mm. lukuisissa Vintage-liikkeissä, missä kirppismekosta voi joutua pulittamaan 45£. Mielestäni on huomattavasti tyylikkäämpää tehdä parin euron löytöjä Emmaukselta. Posh-meininkiä oli myös designer outletissä. Päästäkseen ostamaan Vivienne Westwoodia tai Anna Suita halpishintaan olisi pitänyt ensin ansaita jäsenyys liikkeeseen! Niin ja alehintahan tarkoittaa hieman alle satasta pienestä topista...

My Mary Poppins moment

Lauantai-iltana hermostuin bussipysäkillä ootellessa ja otin lopulta piruuttani väärän bussin. Osoittautui hyväksi vedoksi, sillä Hollowayltä vaihdoin näppärästi bussia ja pääsin Leen kämpille melkein oven eteen. Tarkoitus oli vain rauhassa istua iltaa, mutta kuten hyvin tiedämme mikään ei mene koskaan suunnitelmien mukaan. Ja parhaat bileet on extempore sellaiset. Päädyimme kuokkimaan hienojen designer-ihmisten kotipirskeisiin. Leen lapsuudenkaveri Neal on menestyjä ja näin pääsimme kurkkaamaan nuorten ja varakkaiden elämää. Maija Poppas-hetken koin talojen katolla. Ullakkohuoneen katossa oli luukku mistä kipusin Nealin kanssa ulos. Kiipeilimme koko brittitalorivin toiseen päähän ylös ja alas harjakattoja!
Oma hienot ihmiset-hetki oli mulla ja Hannulla kun viiletimme pitkin Oxford Streettiä syöden sushia lennosta. Parasta ja edullisinta sushia saa Japan Centeristä Piccadilly Circukselta. Ja maukkaimpia ovat merilevällä koristellut inarit....mmmmmmm. Joka tapauksessa koimme olevamme erittäin tyylikkäitä ja cooleja sushejemme kanssa. Turistit vilkuilivat ja supattivat.
Olen viikon ajan taistellut kurpitsojen kanssa. Sain pakkomielteen. Ensin ostin ihan pienen ja kaivertelin sille kivan naaman. Siirryin kunnon isoon kokoon. Varustauduin myös kurpitsapiirakan leipomiseen. Suureksi ihmetyksekseni kurpitsani sisältä ei löytynyt muuta kuin siemeniä! Paahdoin siemenet uunissa ja tein ison lyhdyn. Totta tosiaan kurpitsoja on täällä kahden laisia: syötäviä ja vain Halloween-koristeiksi jalostettuja! Idiotiaa!!!! Ostin siis vielä kolmannen ja syötävän. Tein piirakan, josta tuli höm, mauton ja jännä. Luulen, että mulla oli liian vähän kurpitsaa. Luovutan niiden kanssa.

luova tyhjiö

En olekaan luova(ällö sana sitäpaitsi). Iso poppoo "taiteellisia" kavereita tapasi sunnuntaina Hollowayllä pubissa tarkoituksena suunnitella kuvaprojektia. Minusta ei irronnut mitään. Keskityin Magnerssiini. Keskityin siihen niin paljon, että unohdin syödä koko päivänä. Illalla oli Boombox ja sinne piti tälläytyä kunnolla sillä Italian Vogue olisi paikalla ottamassa kuvia. En koskaan päässyt edes sisälle klubiin. Hanna ja Hannu vain kävelivät jonon ohi. Mun, Jeren ja Jeren kikkarapäisten kavereitten matka pysäytettiin siihen. Loukkaannuin ja mielenosoituksellisesti marssin poikien kanssa pubiin.
Lohduttauduin maanantaina aidolla italialaisella pitsalla ja sen jälkeen varsin tyylikkäillä shoppailuilla. Hienostokaupunginosa alkaa vaikuttaa. Kirpparilta nappasin skottiruutuisen shaalin(sopii pitkien nahkahanskojeni kanssa) ja hienosta putiikista mustan vamppimekon. Illalla suostuttelin vielä Leen tuomaan maailman parhaan suklaakakun Tescosta. Mmmmmmm....
Sain inspiraationi takaisin eilen vieraillessamme puutarhakaupassa. Kasvit jäivät taka-alalle kun Hannun kanssa löydettiin överi jouluoasto. Glitteriä, sulkia, värejä ja loistoa siihen malliin että meinattiin kuolla innostukseen. Niin hienoja asusteita. Nyt piti vain keksiä sopiva klubi mihin laittautua. Yritimme hillitä itsemme, nukuimme yön yli ja marssimme kukkaostoksille uudestaan. (Paul oikeasti osti kasvejakin)Hannun look koostuu isosta roikkuvasta ja krumeluurista korvakorusta(kuusenkoriste) sekä sinisistä tähtipaljeteista. Mulle tulee turkoosihtavia lintuja tukkaan ja samansävyistä glitteriä silmiin. Jäimme vielä haikailemaan ison tekofasaanin, kukkaoksien, riikinkukon ja barokkiperhosten perään...
Nyt on kiharat tulossa päähän. Miksei ole jo ilta ja NagNagNag???

kaupunkifiilistelyä

3 halpaa kulkuneuvohupia:
-istua Lontoo-bussin yläkerrassa ihan etuosassa.Vastaa huvipuistolaitetta. Mahanpohjaa kourii kun näyttää siltä, että ajetaan päin pylväitä ja ihmisiä.
-katsoa ylikulkusillalta isojen(mielellään rekkojen) menoa. Paras on kun rekka tulee takaa. Pitää vain osata asentaa itsensä juuri oikealle kohtaa ja rekka suhahtaa jalkojen alta.
-tuijottaa bussin takaikkunasta menoa

Kaikki klubbailu tuntuu tapahtuvan Oldstreetin alueella. Eilen pyörittiin Computer Blue-klubilla. Sain jopa kiharoita takatukkaani. Itse asensin sulkia ripsiin. Oltiin upeita taas, mutta muu juhlakansa osoittautui hämmästyttävän tavalliseksi. Onneksi musiikki vei mennessään.
Koko aamupäivän keräilinkin sitten itseäni kunnes jo illan puolella sain suostuteltua Leen museoseuraksi.Tarkoitusperäni eivät tosiaan olleet kultturellit. Tate Modernissa on juuri avattu uusi näyttely tai taideteos nimittäin Carsten Höllerin liukumäet. Kyllä, museon yläkerroksista alimpaan laskee useampi kierreputkiliukumäki!!!! En ole ollut enempää innoissani taiteesta. Olisi kuitenkin pitänyt arvata, että liukuminen on varsin suosittua. Mäenlaskuun jaettiin ilmaisia lippuja, mutta tämän päivän osalta liput olivat jo loppuneet. Koimme museon ja järkeilimme palaavamme jahka alkuinnostus laantuu.
Leen työmopolla huristimme kaupungin katuja West Endiin illalliselle. Mulla oli romanttinen suurkaupunkileffaolo. Suosittelen miehiä joilla on pyörä ja siis metropolissa. Löysimme kotoisan ja kiireisen bistron China Townin nurkilta. Alle kymmenellä punnalla sai valita listalta alku- ja pääruuan. Mmmm....avacadoa ja rapuja pohjalle(seuralaiseni nautti pekonipyttiksen näköistä asiaa) ja vuohenjuustolla ja pinaatilla täytetty lettu päälle(seuralaisella mozzarellakanaa). Rakastan suurkaupunkiani!

metsä

Suomalainen metsämaisema on standardi suomalaiselle. Ei sitä pahemmin ajattele, mutta metsä näyttää ja tuoksuu tietylle. Hassua on ajatella, että meidän metsämme ja luontomme on eksoottista jollekulle. Eihän mikään niin tuttu kuin meidän metsä voi olla eksoottinen! Suomalaisia puita, pusikoita ja vaikkapa havunneulasia ajattelee aivan uudella tavalla kun on muunlaisessa metsässä.
Lontoo on suurkaupunki. Lontoossa on paljon mahtavia puistoja, joista osa mielestäni metsiä. Se on hienoa se. Hampstead Heat oli viimeksi suosikkini, mutta ensitutustumisella rakastuin tällä kertaa Highgate Woodiin. Se on pieni, mutta satumainen. Puut vänkyröivät ja niiden runkoja peittävät muratit ja muut sen kaltaiset. Saarivaltion metsätyyppi on minulle eksotiikkaa parhaimmillaan. Mielikuvitukseni karkaa käsistä ja ajantaju katoaa tyystin seuratessani seikkaperäisiä polkuja. Parasta ovat harmaat ja isot lontoo-oravat, jotka mutustivat kaikenmaailman terhoja puiden oksistoissa. Rapinaa on kaikkialla kun taivaalta ropisee jätöksiä.

toivun limataudista

Tervetuloa maahan-nuhamöhmöpöpö otti minut tiukkaan otteeseensa. En muista milloin olisin viimeksi sairastanut yhtä tunteen palolla. Mulla oli siis aivan hirveää eilen. Sain täristyä itseni ylämäkeen ja apteekille, mistä ostin Finrexin-korviketta. Koko päivä kotona oli myös hyödyllinen sillä työllä ja tuskalla väänsin itselleni ansioluettelon. Hannu valmisti kasoittain erilaisia ja mitä ihanampia susheja. Sitten Hannu ymmärrettävästi hajoili kun perheenjäsenet eivät tuntuneet kotiutuvan ollenkaan. Söimme kahdestaan kireässä ilmapiirissä. Hanna onneksi lahjoi kokkia uudella glitterlampulla ja ensi kertaa sushia maistamaan saatu Perrykin nostatti tunnelmaa.
Illalla meillä oli perhekokous. Pakko sanoa, että olen adoptoinut itseni mahtavaan porukkaan! Meininki on juuri yhtä vapaamielistä ja rentoa kuin mihin olen tottunut. Jaamme mutkattomasti asioita ja kukaan ei pingota typeristä pikkuseikoista.
Tiistaina jo hiukan uumoilin nuhaoloa, mutta matkasin kuitenkin päättäväisesti Ikeaan Hannun kanssa. Olimme etukäteen varmoja, että koko juttu on silkkaa hulluutta. Olemme nimittäin sellainen sekopääpariskunta, että oksat veks. Yllätimme itsemme totaalisesti toimimalla varsin tehokkaasti ja järkevästi. Pikkuruiseen koppiimme raahautui kosolti lisätilaa kaapin, hyllyn ja hassujen säilytyskuplien muodossa. Remonttireiskailimme ahkerasti ja nyt meillä on jopa hiukan lattiapinta-alaa!
Kiitos Hannan, sain tänään työn! Hanna on töissä ihan kulman takana Crocodile Antiques lahjatavarakaupassa ja ne tarttee enemmän duunareita. Vein upouuden cv:n, höpisin niitä näitä pomolle ja kokeilin kassatyöskentelyä. Työ alkaa tosin vasta kolmen viikon päästä, eli nyt täytyy kituutella rahoja. Voimpahan keskittyä portfolion vääntämiseen.

London calling

Hannun ja Ipen yhteinen taival metropolissa on alkanut ja rytinällä. Vauhdikkaan lennon jälkimainingeissa on jo valloitettu klubielämääkin. Oldstreetin tuntumassa Boombox-klubilla tanssittiin lavalla kuin isot starat ja tietysti saimme kuvamme nettiinkin. We are back. So is my relationship. Elikkä aloitimme Leen kanssa ikään kuin alusta. Siltä ainakin tuntuu. Jännittää ja punastuttaa, mutta on niin ihanaa. Ajattelin yrittää vain nauttia tilaneesta ja olla murehtimatta minulle tyypilliseen tapaan.
Lisää syitä olla onnellinen:
-Muswell Hill on niin hieno! Mega näkymät yli Lontoon.
-Kämppä on hieno.
-Ihmiset on hienoja ja kissat myös. Talossa on niitä kolme(vain hiukan allergisoi)
-Biopot jogurtti on yhäkin hyvää
-Magners on isoissa pulloissa
-ja vaikka mitä muita syitä...
Sain myös Leen kämpiltä paljon vanhaa kamaani kuten lenkkarit. Huomenna voisin juosten tutustua lähiseutuun.Ja sitten mennään Ikeaan ostamaan tilaa varsin pieneen huoneeseemme.
Ai niin ja melkein unohtui. Sain erittäin passelit arvosanat IELTS-kielikokeesta! Jopa siitä pieleen menneestä osiosta. Osaan siis nyt virallisesti enklantia ja ihan akateemisesti. Hahaa

vikoja juttuja vol. 2

Taas on viimeisiä juttuja. Johan on kummallista. Esimerkiksi juoksentelin vikaa kertaa Suomessa ja vikaa kertaa suomalaisessa metsässä. Kohta on vika yö tässä maassa jne. Suomalainen metsä on kiva ja niin tuttu. On kuitenkin kahta hauskempaa taas ihmetellä "vääränlaisia" puita ja kummallisia eläimiä. En malta odottaa kohtaamisia isojalka lintujen kanssa saatikka massiivisia lontoo-oravia! Taisi olla myös vikat puihin kiipeilyt täällä. Totesimme Kiiran kanssa, että se touhu on varsin järkevää liikuntaa. Näimme myös helikopterin Tampereen keskustassa...
Eilen istuimme iltaa keittiössä. Telle toi pullon viiniä ja koska Kiira pelleilee tipatonta lokakuuta, jouduimme puolittamaan sisällön. Morjestamaan tullut Maijakin vetosi autolla liikkumiseensa. Telle houkutteli sisarukset vielä hetkeksi baariin. Poistuimme nopeasti takavasemmalle ja vetäydyimme kotiin piirtelemään.
Vikan illan plääni on kannustaa Ilonaa kun stara esiintyy yliopistopippaloissa. Sara tule Tampereelle rauhoittelemaan mua huomenna ja illalla lennetäänkin Hannun kanssa kohti yhteistä tulevaisuuttamme! Jeeeeeeeeeeeee

sataa

Tampere ja tietokone jossa iso näyttö. Näytön valo on kelmeää sinistä kuten kuvasta näkyy. Kiira piirtelee taustalla. Kiira on aikaansaapa. Olen kateellinen. Minua häiritsevät aina kaikenmaailman tekijät kuten tv, tietokone, ajatus voileivästä, naistenlehti, säärikarvat jotka juuri pitäisikin ajaa... En osaa uppoutua puuhastelemaan niin, että lukkisin maailman ympäriltäni. Epistä. Haluan uppoutumisen jalon taidon. Olen pikemminkin yliherkkä ärsykkeille.
Tampereella on satanut koko oleskeluni ajan. Olen kastunut lenkkeillessä jo kahdesti.Eilen juoksentelin mm. ränsistyneitten puutalojen luona sekä löysin ankkalammen. Tänään kipusin ylös ja alas Pyynikkiä.Eerik oli yötä. Katsoimme elokuvaa Capote. Kukaan ei pysynyt hereillä ja hidas tempoinen taide-elämys värittyi omilla unen sekaisilla tulkinnoillamme.Tänään Eerik halusi vohvelikahvilaan. Söimme vohveleita.
Teimme myös itse lihibulleneita ja pottumuusia. Päätin, että minun täytyy hieman herkistyä niiden äärellä. Brittilästä kun ei saa maistuvia pottuja saatikka jauhelihaa. Siellä ei taideta oikein tuntea ajatusta ruuan omasta mausta.

mm. viimeinen ateria

Paljon viimeisiä. Viimeisiä näkemisiä. Viimeisiä kertoja. Viimeisiä tekemisiä tietyissä paikoissa. Luojan kiitos en ole tehdessäni tajunnut asioiden olevan viimeisiä. Helpompi moikata kaveria kun ei tajua, että seuraavan kerran nähdään määrittelemättömän ja pitkän ajan päästä. Ystävät ovat kirjailmellisesti pelastaneet minut viimeisten hetkien pulasta ja sressistä. Susi ja Embo lajittelivat tehokkaasti rojuni perjantaina. Urakan päätteeksi meikkasin molemmat tytöt juhlakuosiin. Meikkiä olemattomasti käyttävä Embo koki identiteettikriisiä mielestäni varsin hillityssä iltameikissä. Susi sentään sai sähkönsinistä glitteriä silmiin! Vastapainoksi tytöt meikkasivat mun naaman, mistä tuli hyvin Marilyn Manson. Tekoverta valui suupielestä, mutta olin silti valmis piipahtamaan yöelämässä. Paras kommentti illan aikana oli kun eräs tyttö naistenhuoneessa kiekaisi "HERRAJUMALA!".
Lauantaina Susi ja minä reissasimme Hennan kyydillä Hämeenlinnaan kauneuspäivään. Tehokkaana sarjatuotantona Hannu taikoi meidän kaikkien päät upeaan kuosiin. Eikun takaisin pääkaupunkiin ja valmistautumaan illan La Perseeseen. Hennan kämppä täyttyi upean tälläytyneestä pukeutujakansasta. Korsettaja kiristeltiin, paljetteja liimailtiin naamoihin ja drinkkejä sekoiteltiin. Elisakin ilmaantui etkoilemaan ja sai väärinkäsityksessä uuden nimen: Eija-Liisa.
Seuraavana aamuna herättyäni horroksesta, ryhdyin siivoustoimiin. Avuksi riensi Sara mukanaan ihananat ruokatarpeet. Sara toteutti ruokavisiotaan keittiössä ja sainkin eteeni maukasta mango-jokirapuwokkia. Aterioinnin vahvistamina hinkkasimme kämppäni pinnat. Sara sai jopa ikilikaisen kylpyammeemme hohtamaan valkoisuutta! Nyt kaikkialla tuoksuu vimille. Istun viimeistä kertaa pöytäni ääressä. Söin juuri viimeisen aamiaisen täällä. Eikä edes ole tunteellinen olo. Voisin jo mennä.