hirveän fiksu nainen paratiisiasussa

Olen kamala narsisti ja erittäin ulkonäkökeskeinen. Kuitenkin epäloogisesti asetan oman ajatteluni kaikkien sedukoskis kissojen yläpuolelle. Itseruskeat, vetyperoksiset herutusbeibet eivät saa mitään sympatioita minulta. Minulle äärimmäisen tyydyttävää toimintaa on lähes kilpailuhenkinen tälläytyminen. Fantasiaa ja viritelmiä. Pakko olla överi mieletön tai sitten ei edes mennä mihkään. Farkut ja t-paita tai oikein juhlatilanteessa jopa korkkarit sekä toppi...mitä tylsyyttä! Minä siis haluan olla tyrmäävä, mutta katson pitkin nenän vartta missityrmäävyyttä. Ne kai katsoo mua samalla lailla. Hoppas.
Tämän suuntaisen problematiikan ympärillä sikisi keskustelua Elisan ja mun välillä La Perseessä. Vihreä lintu päässä, marianne hotpantsit jalassa kultakrumeluureilla selitin älyllisen seuran tärkeydestä. Olimme yhtä mieltä. Syökö visuaalisuuteen huomion kiinnittäminen jotenkin vakavasti otettavuutta? Olemme elämyshakuisia. Pyrimme elämään kaikilla aisteilla. Älyllisyys ja kepeys sekoittuvat iloiseksi sekamelskaksi. Olisi järjetöntä jakaa elämän osa-alueet tiukasti hyödyllisiin ja huvitteellisiin tekemisiin. Kulttuuri koetaan jotenkin yleväksi sanaksi ja kuitenkin se on lähtöisin ihmisen tarpeesta viihtyä ja viihdyttää. Musiikki, näytelmät, kirjallisuus, kuvataide...You name it!
La perseessä oli paratiisiteema ja sen mukaisesti nihkeän kuuma. Kotibile henkisellä tanssilattialla tunnelma oli huisi! Kuitenkin tuli se vaihe, että teki mieli happihypellä ja löytää jatkopaikka. Kaikki luottomestat vaativat lähes kympin sisäänpääsymaksuja. Järjetöntä pulittaa tuollaisia hintoja vajaista viimeisistä tunneista. Jäimme Roballe syömään tanskalaisia hodareita ja olimme jo tyytymässä kohtaloomme eli kotio siirtymiseen. Ratkaisevalla hetkellä iloinen seuruue La Perseestä nappasi meidät mukaansa luvaten ilmaisen sisäänpääsyn Rose Gardeniin. Nanosekunneissa biletysfiilis nousi taas päähan. Musiikki oli hämmentävän rankkaa ja tanssilattialla hämmentävästi enemmän miehiä kuin naisia. Luulin dj:n palvonta tanssimisen olevan jo ohi mennyt ilmiö. Vuosia sitten erehdyin Hallmark bileisiin ja järkytyin yli coolista tanssityylistä. Tanssimisen ideahan on saavuttaa ratkiriemukas tunnelma. Eikö?
Pilkkuun astihan siellä kuitenkin vetkutettiin...

elävältä keittäminen ja muita huveja

En ole Suomen ruotsalainen en rikas enkä elitistinen. Suvussamme ei ole perinteitä hienostoruuan syömiselle. En siis koskaan ole osallistunut rapujuhliin. Päätimme pitää omat. Kauppatorila löysin elävien rapujen myyjän. Käteisvarani riittivät juuri kuuteen kaveriin. Niitä kai pitäisi varata n. 10 per syöjä, mutta uskoin että murhanhimoomme riittää vähempikin määrä. Kaverit pakattiin rei itettyyn pahvilaatikkoon ja kainalooni sain vielä aimo nipun kruunutilliä. Tunsin näyttäväni elitistiseltä kantamuksineni. Vein ravut säilytykseen Kiiran töiden kylmiöön. Pomo Hanna naureskeli, että vaikutan nuorelta hienostorouvalta joka on päättänyt selvitä vaikka taloudenhoitaja Hildegard on sairaana. Olin otettu.
Shoppailin vielä rapuveitset ja muuta tarjottavaa. Aiheesta poiketen haksahdin Anttilan levy aleenkin. Kiiralle Kaija Koota ja mulle Erykah Badua, Morriseyta sekä Björkkiä. En enää raaskinut investoida ruotsalaiseen teemamusiikkiin. Sara tuli suoraan töistä meille ja ryhdyimme tosi toimiin. Laatikon sisältö oli liikkuvaista väkeä ja vain suurin ponnistuksin uskaltauduimme nostelemaan sätkiviä saksiveikkoja. Jottei touhu olisi liian helppoa piti uhrit pestä kylmällä vedellä. Pyrstö sätki ja sakset heilui. Ne varmasti aavistivat kohtalonsa...Itse mestaushetki oli yllättävän epädramaattinen. Ihan nanosekunneissa eläväisestä ja mustasta nilviäisestä muuntui räikeän punainen ruoka.
Naistenlehiiin perustuva mielikuvamme rapujuhlista sijoittuu kauniille rantakalliolle. Pakkasimme ruuat ja juomat piknik-koriin ja poistuimme sisätiloista. Sinerbykoffin puisto oli sopivan lähellä ja sieltä voi melkein aistia meren läheisyyden. On siellä paikoin myös kalliotakin. Kiiran olimme laittaneet koesyömään yhden ravun netistä printatun ohjeen mukaisesti joten uskaltauduimme näin julkiseen koettelemukseen. Ensin sakset joistä kärjet poikki ja slurps limat suuhun. Huima määrä pinkkiä lihaa paahtoleivälle, haukku ja kossusnapsi päälle. Ihan hyvä ettei meillä ollut kymmentä rapua per lärvi, sillä kymmenen snapsin jälkeen olisimme olleet aivan tillin tallin.Viimeisiä viinilasillisia vedellessä saimme Annastiinasta, Simonista ja Kiirasta seuraa.
Iltamme jatkui Åbossa kahdestaan kahden juoman verran. Hämmentävät keskustelumme kattoivat kaiken naisen elämästä kuukupeista geishakuuliin. Viereisen miespuolisen pöytäseurueen korvat punottivat meidän puidessa kuukautisverta, gyneologin sörkintää ja seksikauppojen valikoimaa. Kotimatkalla koukkasimme SinCityn näyteikkunan ohi emmekä vakuuttuneet vitsikkäistä tuotteista kuten penispastasta.

historiallinen teko

Kukaan kalliomakien meininkiä yhtään tunteva ei nyt usko, mutta siivosin ihan toden teolla eilen illalla. Viimeksi voimme sanoa oikeasti siivonneemme n. vuosi sitten juuri ennen lontoistumistamme. Samaiset meitä tuntevat henkilöt tietänevät ettei meiltä yleensä löydy lattiapinta-alaa ja sekä likä että jöijö ovat luontaista meille. Annamme mielellämme poikien(marsut) riehua sängyssämme kakaten ja pissaten ympäriinsä. Sitten nukumme hyvillä mielin samoilla lakanoilla.
Ennen koitosta nautin energiajuomaa eli punkkua pohjalle Ruttopuistossa Annastiinan, Simonin ja Annastiinan ystävän Elisan seurassa. Päättäväisesti ja ylpeyttä rinnassa marssin kaaokseemme pistämään paikat uuteen uskoon. Viikkasin ja järjestelin vaatteita kaappiin(ei ne eivät suinkaan luonnollisesti ole siellä). Heitin vuoren roskaa roskikseen, talvivaatteita ja kenkiä vihdoin vintille ja säkillisen pulloja kauppaan. Lakaisin heinää, pölyä ja marsun kakkaa. Imuroin kaikkialta. Rakastan eniten imurointia ja nautinnollisinta se on kun pölytöhkää on tarpeeksi. Järjestelin ja pinosin ja löysin lattiamme, jopa kaikkien elementtien aluset. Kaiken kruunasin lattioiden pesulla! Jätti kikseissä vielä hinkkasin vessanpönttöä ja lavuaaria sekä vaihdoin ulosteettomat lakanat sänkyyn.
Ei saa nyt kuvitella,että meillä näyttäisi sisustuslehtisiistiltä, mutta hämmentävältä ollakseen kalliomakikämppä. Ainakin vähän aikaa. Mikä voittajafiilis!
ps. aargh marsut kakkasi jo pestylle lattialle!
pps. tai pss.tarvitsin siivouksen yhteydessä yhden drinkin ja englanninlakupussista kaikki värit. ups...en syö mustaa eli lakuosuutta niistä ollenkaan

ilmaista intialaista

Tuijotimme toisiamme silmät ristissä unisen tuhnun läpi. Kello kahdeksan tänä aamuna Sara ja minä elvytimme aamiaisperinnettä Tin Tin Tangossa. Vain ja ainoastaan Töölöntorin laidalla maistuvat meetvursti ja juusto niin hyviltä sämpylän päällä. Kerran viime kesänä yhdistimme aamiaiseemme uimakeikan ja elvytimme senkin perinteen nyt. Noin 5 sekunttia jäätävässä meressä ja päivä voi alkaa täydellisesti! Hirveästi ehtii ennen iltavuoroa kun herää(ja poistuu heti kotoa) aikaisin. Piirtelin bondage-merenneitoja ja muovailin valuvan vauvan muovailuvahasta. Aikaansaapaa tosiaan.
Eilen olin luvannut pitää Sirkku tädille seuraa ravintolassa. Hölisevällä luonteellaan(sukuvika) hän oli saanut pakistanilaiselta miesasiakkaalta kutsun tämän intialaiseen ravintolaan. Mies oli vielä kuulemma vaimon haussa, joten ymmärrän Sirkun panikoinnin. Minä kelpasin esiliinaksi sillä olen matkaillut Intiassa. Jännää. Lähes samalla sekunnilla kun olin astumassa bussiin joka olisi vienyt minut jonnekin Espooseen tähän ravintolaan, äitini soitti. Juuri sattumalta oli hän puhunut siskonsa eli Sirkun kanssa ja junaillut itsensäkin messiin. Kiira ei halunnut sitten myöskään jäädä hauskasta paitsi ja sukumme naiset olivatkin lopulta sankoin joukoin edustettuina jännässä ravintolaillassa.
Loppujen lopuksi meillä tosiaan oli oikein lystikästä Viking- nimisen intialaisen terassilla. Pakistanilaismies osoittautui mukavaksi ja väänsi itse meille maittavat mätöt tuoreilla naan-leivillä. Me pidimme tyypilliseen tapaamme kovaa ääntä ja hauskaa ja silloin tällöin juttelimme niitä näitä paikalle kiireiltään ehtivälle isännälle. Kaiken kukkuraksi hän ei sallinut minkäänlaista maksua ruuista. Ja meitä kun oli paikalla tuplamäärä.

Kaija Koota Aleksis Kiven puistossa ja kusella Sibeliuksen patsaan takana

Mankka olalle ja nokka kohti Hämeenlinnaa. Kalliomäet ja Hannu kohtasivat linja-autoasemalla. Olimme kukin kovin nälissämme ja häiritsimme sunnuntailounastajien tasapainoa Piparkakkutalon ravintolassa. Luojalle kiitos tupakoivien puoli oli erillinen huone kaukana lapsiperheistä. Olisimme saattaneet aiheiuttaa korvien punotusta räävittömillä jutuillamme. Romanttinen puutaloatmosfääri innoitti minut tilaamaan ylpeällä ja kuuluvalla äänellä isänmaallista "Mannerheimin kuhaa". Rasvainen sapuska uusilla perunoilla, eli oikein passeli valinta.
Hannu oli jemmannut kampaamon jääkaappiin pari skumppa-pulloa. Nautimme nämä puistossa lekotellen Paula Abdulin ja Kaija Koon tahdissa. Roollaattoreilla liikkuva vanhuspariskunta pysähtyi kohdallemme ja mies otti meistä valokuvan. Sen jälkeen mies hymyili ja nyökäytti kiitokseksi. Mieletöntä, että olimme tämän ukkelin mielestä kuvaamisen arvoisia!
Kiira ja minä olimme niin iloisessa nousuhuppelissa, että päätimme jatkaa iltaa vielä Helsingissä ja missäs muuallakaan kuin Feverissä. Onneksemme tai tuhoksemme siellä oli myös euron tuopit. Dj:n kanssa kaveeraava valkoisiin pukeutunut poika yritti tulla selittämään, että hänellä ja dj:llä on pyrkimys häätää meidät tanssilattialta. Hah. Tanssimme koko illan! Ilmeisesti me häädimme blondit minihametytöt. Se oli syntimme.

nostalgian voitto

Kuvotti monta päivää. Oli paskatauti. Sellaisen kokeminen Intiassa kuuluu asiaan, mutta että Suomessa. Jotensakin turhaa. Luulen toipuneeni, sillä alkoholi maittoi jälleen. Oli myös nautinnollista uida stadionilla sadesäällä. Syvä hyppyriallas oli lähes tyhjillään. Vesi oli pehmeää ja leikimme merenneitoja, Kiira ja minä. Tuloksena oli punaiset silmät ja keuhkot täynnä kloorivettä, mutta muutoin euforinen olo.
Huomasimme Linnanmäen yllättävän läheisyyden ja jatkoimme sadepäivän viettoa siellä. Ostimme yhdet laiteliput. Kiertelimme ja pohdimme nostalgisoidako vaiko kokea uutuuslaitteiden jännitystä. Nostalgia voitti lopulta ja tuntuikin ainoalta oikealta ratkaisulta. Tietysti menimme vuoristorataan. Ne varmasti suihkuttaa päivittäin sitä puista nostalgiahajua sinne. Oli vieläkin parempi kuin muistettiin.
Ylihinnoiteltujen hodarien jälkeen poistuimme varsinaisen Kallion puolelle siidereille. Kuikka baarissa pelasimme jännittävimmän matsin ikinä Afrikan tähteä. Tähti oli viimeisessä pympyrässä Sant Helenan saarella. Mun mahti omaisuus ryöstettiin viime metreillä ja Kiira nappasi tähden nenän edestä! Koska K. on unohtanut Gini pullomme jonnekin(voitteko kuvitella!) oli pakko kehitellä drinkit lakkalikööri pohjalta. Martini-lasiin likööriä ja halpissidukkaa siis sitä melkein alkoholitonta ja koristeeksi puolukoita. Snamia. Olen drinkin tekijänä varsin suurpiirteinen ja tunsimmekin alkoholin vaikutukset hyvin pian...

aamu-uinti

Menin aamu-uinnille. Rantavedessä seisoi mies kuulokkeet tai kuulosuojaimet korvilla haravoiden vettä kummalla teknisellä vempaimella. Ensi ajatukseni oli, että nyt täältäkin on löytynyt ruumis. Rauhoittelin mieltäni kuitenkin pian järkeilemällä, että silloin paikalla olisi kyllä ainakin poliiseja. Vilkaistuani veden pintaa vakuutuin, että sen täytyy olla jotenkin saastunutta, vähintään sinilevää. Päätin tiedustella asiaa mieheltä. Mies nosti kuuloketta ja näytti hölmistyneeltä. "ei, tietääkseni täällä ei ole sinilevää" Kysyin mitä hän puuhailee. "etsin sormuksia ja muuta sellaista!" Jaa, jätin miehen puuhiinsa ja yritin uida. Vesi oli hiivatin hyistä. On se kumma ettei näiden helteiden vaikutukset näy missään!

isä vainaan kanssa oluella

Työpaikalla kulutetaan järkyttävän suuri osa elämästä, eli ei ihme jos siellä aina välillä sattuu kokemaan kaikenmoista. Työtoverit ovat yllättäen ihmisiä joiden kanssa viettää eniten aikaa. Onkin onnenpotku jos sattuu kivoja kollegoita kohdalle. Työkaverini Anna on erittäin viihdyttävä. Kiitos siitä. Minulla on eräänlainen rooli Annan koemaistajana. Kun Anna päättää sotkea salmiakkijäätelöä ja soodaa, saan minä nauttia tuotoksen. Annalle on myös hyvä antaa vapaat kädet lounaan valinnassa. Saan maistettavaksi kaiken eksoottisen. Kivaa.
Asiakkaat kuitenkin luovat herkullisimpia tilanteita. Ei päivää ilman raivostuttavia, hämmästyttäviä tai muuten vain kummia tapauksia. Tänään kaksi keski-ikäistä naista nautti useamman tuopillisen tuhkauurna pöydällä seuranaan. Siinä se tönötti ja naiset joi. Liekö ollut isä- tahi äitivainaan tuhkat joiden kanssa nautittiin vikat oluet!

sielu lepää maalla...

Me suomalaiset vetäydymme mökeille etsimään inspiraatioita, irtautumaan arjesta, lepäämään luonnon syleilyssä ja kokemaan ylväitä sielunmaisemia. Harhakuvittelin ja lähdin myös. Jos ei ole omaa mökkiä mennään vaikka vanhempien kesäpaikkaan. Siellä on sitten vanhemmat ja se on vanhempien valtakunta. Ei siellä voi kokea sielullisia terapiahetkiä. Vanhempien maailmassa pätee vanhempien säännöt. Selviytymismetodit ovat välinpitämättömyys ja karkailu omille kävely/juoksuretkille. Muuten hermostuu ja aloittaa kimittävän huutokisan äidin kanssa. Selvisin tällä kertaa suht huutamatta.
Pakollista oli kokea opastettu puutarhakierros ehkä maailman sekopäisimpään puutarhaan, äitini sellaiseen. "nämä tuolit tässä on nimeltään makasiinien palo" "gogolin nenä on nyt vähän läsähtänyt" "oi palavarakkaus kukkii!!!". Paljon latinankielisiä nimiä, mitä erinäisempiä häkkyröitä ja viritelmiä, hamppua ja basilicaa vieri vieressä....Mansikoita löytyi hyvin varsinaisen mansikkamaan ulkopuolelta. Siellä rehotti juolavehnä. Pakkomaistoin myös jokusta maustekasvia ja kuulemma syötäviä kukkia.
Kahden yön ja ison itsehillinnän jälkeen juoksin linja-autoasemalle. Ajattelin sittenkin ehtiä Fag Youhun. Kiira oli tietysti hyvin suostuvainen klubittamaan. Eikä yhtään ihme ollut että Elisakin oli tulossa. Paikalla oli Nag Nag Nagin dj:t ja fiilisteltiin syrämen kyllyydestä Lontoota tanssilattialla!

yöuinti

Kesäöisin ei tarvitse nukkua. Ne ovat kesän juttu. Yöuinti pitää suorittaa Ryssänkärjen kalliorannalta, paitsi viime yönä. Tuijotimme häkeltyneinä kalliorantaamme ja laituriamme. Neljä päissään olevaa teiniä ähelsi ja epäilyttävä keski-ikäinen leijamies hengasi. Teinit eivät tajunneet leijamiestä. Meille kolmelle(K&mä sekä Eerik) laskeutui varsin seesteinen olo. Hirvitti teinien puolesta. Vähän aikaa piti seurata, etteivät ne lähde kumiveneellä vesille.
Lopulta suoritimme uimisen jonkun talon venelaiturilta. Tuntui lämpöisemmälle kuin Marjaniemessä. Poukamassa oli kuitenkin liian matalaa. Jalkoihin kietoutui epämiellyttäviä lonkerokasveja. Seuraavalla kerralla uin kyllä kalliorannalla teineistä piittaamatta.

tukka hyvin, kaikki hyvin

Kerta toisensä jälkeen Hannu tekee mun tukasta aina hienomman ja hienomman! Tällä kertaa sain irtotukkaa niskaan. Perinteiset skumppapullon korkkaamiset ja kampaajasessiot tekivät jo Hämeenlinna-visiitistäni täydellisen, mutta lisää oli luvassa. Hannun vakiasiakkaat Pirjo ja Kirsi olivat järkänneet grillibileet Hannun Suomeen tulon johdosta! Eli taksi kampaamolta maaseudulle punaisen tuvan pihaan camparin ja margariittojen äärelle. Naiset olivat mahtavia ja aika humpsahti jutellessa ja käkättäessä. Inspiroitunut Kirsikin sai tekotukkaa päähänsä. Jossain vaiheessa aamuyötä tilattiin takseja ja yht´äkkiä huomasimme istuvamme matkalla kohti kaupunkia. Meillä ei ollut majapaikkaa ja päädyimme rappusille kampaamoa vastapäätä istuksimaan. Ensin pelkäsimme vastaantulijoita ja varsinkin kaljuja miehiä, mutta yksi niistä osoittautui oikein mukavaksi ja istahti jutustelemaan jokuseksi tunniksi. Olimme kuulemma punkkareita. Nyt mua on jo kaksi kertaa kutsuttu sellaiseksi: Lontoossa pakistanilaiset työkaverini(eivätkö ne muka huomanneet oikeita punkkareita kaikkialla siinä ympärillä?) ja hämeenlinnalainen kalju mies.
Aamubusseilla suuntasimme kumpikin kotiin. Olotila oli jo melko hassu. Molemmat todistimme mm. linja-autoasemalla kävelevät puut. Valvotun yön jälkeen ja kauheassa helteessä ei olekaan niin helppo nukkua. Yritin kyllä, tuloksetta. Lopulta päädyin Kiiran ja Eerikin kanssa leffaan katsomaan Silent Hillin. Ei ainakaan pelkoa nukahtamisesta. Muuten kauhuleffan kokeminen sekopäisissä väsymystiloissa ei liene ihan järkiteko. Ostimme pitsat ja söimme ne kattoterdellä. Päädyimme suunnittelemaan omaa kauhuleffaa ja lopulta kauhu-teemaista taidenäyttelyä. Tämän kaiken jälkeen täytyy todeta, että nukuin viime yönä yllättävän mukavasti.

lokkien puolesta

Ensimmäinen kunnon kesäfiilis. Saimme Eerikin ajamaan meidät Nuuksioon Ruuhijärvelle, missä vallitsi täydellinen feng sui! Ei ole ihan sama minkä järven rannalla ja missä kohdin loikoilee. Lähes pakahduimme olotilaan. Luimme Nemi-sarjakuvia ja uimme ja nautimme. Siellä oli myös jokunen lokki ei edes kovin montaa. Eerik sanoi pari negatiivista kommenttia niistä, niinkuin yleensä kaikki ihmiset. Lokeista kuuluu valittaa. En jaksa enää kuunnella urputusta. Lokit on kivoja! Olen aina pitänyt niistä. Ne kirkuu kyllä, mutta juuri siitä äänestä pidän. Ja paskoo. So what, niinhän me kaikki paskotaan. Lokit on kotoisia ja turvallisuutta herättäviä. Ne on ylväitä, muttei liian. Koin äärimmäisiä onnellisuuden tunteita pari vuotta sitten saapuessani Helsinkiin Savonlinnasta yöbussilla. Kampissa oli juuri silloin paljon lokkeja. Kliseisesti meri kuuluu elementteihin joita ilman minun on vaikea olla ja lokit kuuluvat mereen. Intian valtameressä uidessani tajusin jonkun asian puuttuvan. Ainakaan Goan rannoilla ei ollut lokkeja! Meri oli iso, mutta pieni ja lähes suolaton Itämeremme on minulle enemmän meri. Meillä on lokkeja.

aikuisteema jatkuu

Marjaniemi on ollut minulle tähän asti vain jotain mikä linkittyy J.Karjalaiseen. Matkustimme tunnin sinne, vietimme toisen tunnin paikan päällä ja kolmannen tunnin matkasimme takaisin. Marjaniemi on oikeasti siis paikka, missä on hienoja taloja ja uimaranta. Merivesi tuntui yhäkin hyytävälle.
On erittäin aikuismaista sekoittaa itselleen gintonic rankan työpäivän jälkeen. Ei niin aikuista on heti seuraavassa hetkessä kiivetä kattoterdelle ja heitellä paperilennokkeja alas. Aateltiin vain istua iltaa ulkoilmassa ja selailla naistenlehteä. Lehti oli hemmetin tylsä ja siitä syntyi helposti lennokkeja. Lennokit eivät ole koskaan lentäneet yhtä hienosti. Oltiin ihan kikseissä ja juuri kun päätettiin uhrata loputkin lehdestä touhuun naapurin mummo yöasussa saapui. Mummo oli ihan asiallinen ja huomautti, että pidämme melua ja että lennokki lensi juuri heidän ikkunastaan sisälle! Tavallaan siistiä. Hienosti lennätetty!
Onneksi viikonloppuna osallistun aikuisten naisten grillijuhliin...

ne monet seikat miksi en ole aikuinen

-syön dominoista sisällön
-minulla ei ole urakehitystä
-en tiedä onko mulla ihmissuhde(sellainen seurustelujuttu)
-asun pikkusiskoni ja marsujen kanssa(en vaikka seurustelukumppanin)
-hihitän liikaa
-lasken patjalla portaita alas rappukäytävässä
-luen sarjakuvia, paitsi että eikös ne voi olla ihan aikuisjuttu
-minulla ei ole pienintäkään intressiä perustaa perhettä, ostaa autoa taikka plasma-tv:tä taikka pesukonetta, hankkia toimistotyötä, poikia lapsia, jutella sivistyneitä, käyttäytyä...

Toisaalta olen kuulemma Tellen aikuisen naisen malli ja kohta tosi vanha. Eli enää puolet lisää elämää ja oon 50v. Eilen tämä aikuinen nainen myöhästyi töistä, kirosi taas asiakaspalvelua ja innostui päästessään pois. Hihittelin mm. Stockan ja Akateemisen alikulkutunnelissa Kiiran ja Susin kanssa. Sinne oli perustettu siivoustarvikeosasto. Todistimme onnellisen lattiharjan ostotapahtuman. Äsh harjan onnellisuudesta en tiedä, mutta tapahtuma oli onnellinen. Hukkasimme toisemme S-marketissa. Kiira oli lähtenyt vessaan, minä kyykin lehtihyllyllä ja Susi kärsi syyllistävästä äitipuhelusta. Finlandia-talon takana söimme isoja vaaleita(karjalan piirakoita). Elli ja tsekkiläinen poikaystävä kaiketi Jakob(nimimuistini on huono) liittyivät joukkoomme. Yritimme kiivetä taideteokseen eli isoihin värikkäisiin palloihin. Vapinapelkotilat pilasivat yrityksen.
Pakko vielä kertoa kun nyhdin hiustuppoja päästäni. Sairas fiilis. Siis lopultakin revin pois jo aikaa sitten haalenneet ja notskissakin kärventyneet tekosuortuvani. Telle voi taas näyttäytyä seurassani.

Slayer-paidat ja sateenkaaret

Viikonloppuna Helsinki oli tupaten täynnä Slayer-paitoja, korseteista pursuilevia tissejä ja sateenkaarilipuin varustettuja juhlijoita. Kaikki mahdollinen kesän tapahtuma tapahtui yhtä aikaa. Kotoa lähtiessä oli vaikea päättää sulautuako mieluummin Helsinki Pride:n värikkäisiin joukkoihin vaiko Tuska festareiden synkistelijöihin. To oli myös Anvil ja pe olisi ollut La Perse. Molemmat meille ammattipukeutujioille suunnattuja klubeja. Jaksoin vielä Anvilin käärmesukkahousuissa ja perhonen päässä, mutta La Perse jäi taas seuraavaan kertaan. Tekemisongelmani ratkesivat helposti, sillä väänsin jäätelöitä ja laskin olutta joka päivä. Sunnuntaina, jolloin lähinnä jäätelöin, asiakaspalveluhenkisyyteni alkoi olla jo tyystin poissa. Olen ylpeä, että hillitsin itseni enkä esim. tunkenut pehmiksiä asiakkaiden naamoihin.
Helsinki Pride-tapahtumiin kerkesin...no melkein. Perjantaina tsekkasimme liioiteltuja kyrpiä Tom of Finland- näyttelyssä ja lauantaina juoksimme pääparaatia kiinni. Ehdittyämme häntäpäähän, Kiira alkoi voida pahoin ja yritys jäi siihen. Tuskan koin vain joutumalla vaaleanpunaisessa kesäasussa festarikansan keskelle. Pyrin Kaisaniemen läpi Annastiinan luo katsomaan Ranska-Brasilia matsia. Ranska voitti. Säälitti Simonin puolesta kun me muut emme osanneet hysterisoida hänen kanssaan. Annastiinalla oli maailman friikein kissanpentu Lili. Semmoinen karvaton ja suhteettoman pitkäraajainen, ihan kuin joku StarWars-eliö!