halutaan vaihtaa väärin ylikuormitetut aivot uusiin ja kivoihin

Tajusin vastä tänään aamupäivällä tilanteen todellisuuden. Olen lähdössä pois. Olen lähdössä jo sunnuntaina. Kaikki konkretisoitui epätoivoon kun sain aikaan järjettömän tavarakaaoksen ja ymmärsin, että niistä, siis tavaroista, olisi nyt ja heti päästävä eroon. Panikoiduin, mitäs muutakaan. Hain Siwasta rullan jätesäkkejä ja koitin rauhoitella itseäni. Vimmalla sulloin ja riuhdoin. Tulos: isompi kaaos ja isompi epätoivo. Kaiken keskellä piti juokseman viimeiseen halvatun työpäivään extrapaskaduunarina. Hommista kamalinta eli tiskaamista luvassa 7 tuntia kaukana Vantaalla. Satoi harmaata tihkua ja hermoni riekaloituivat bussissa. Soittelin paniikkipuheluita ja tekstailin säälikää minua-viestejä. Embo lupasi auliisti unohtaa huomiselle suunnitellun Porvoo retken ja tulla Susin kanssa selvittämään sotkuni. Embon päättäväinen sävy tasaannutti sydämen tykytykseni. Ystävät ovat tosiaan myös konkreettisesti hyödyllisiä! Kaikenkukkuraksi mekaaninen tiskiduuni oli juuri se mitä aivoni kaipasivat vaeltaakseen pois ahdistustilasta.
Kotimatkalla olin jo niin rauhallinen, että kykenin keskittymään huonoon englannin kieliseen hömppäromaaniin. Kaikesta huonoudestaan huolimatta kirja sai minut ajattelemaan ja paljon. Romaanissa(jos sitä sellaiseksi voi kutsua) middle class britit taiteilevat rakkauden ja irtosuhteiden viidakossa. On pettämistä ja perusteluja puolesta sekä vastaan. Menin sekaisin omien näkemysteni kanssa. Havahduin ettei moraalini taidakaan kohdata tekojani ja päin vastoin. Luulen etten oikein usko uskollisuuteen saatikka ylipäätään kestäviin parisuhteisiin. Se masentaa ja hämmentää minua. Haluaisin oikeastaan olla sinisilmäisempi romantikko. Mikä meni pieleen ja milloin ja miten minusta tuli tälläinen? Vaadin vastauksia! Kuka on vastuussa skeptisestä maailmankuvastani!?!?! Ilmoittautukoon ja korjatkoon tilanteen. Kiitos.

ja vitut mitkä synttärit

25 vuotta ipenä ja olen saavuttanut: krapulan ja epäonnistuneen baari-illan. Loogistelin, että syntymäpäiväni huono karma enteilee vain menestystä loppuelämääni kohti viittäkymmpiä. Minulla oli se halvatun kielikoe. Onnistuin panikoistumaan luetun ymmärtämisessä niin pahasti, että silmissä musteni. Aika loppui totaalisesti enkä enää kyennyt mihkään. Toivon muiden osioiden menneen niin hyvin, että ne kompensoivat totaalista rimanalitustani.
Ilta ahdisti jo etukäteen, enkä olisi halunnut ketään kyläilemään. Kokemukseni bilejärjestäjänä ovat järjestelmällisesti negatiivisia. Ilta yllätti tavallaan positiivisesti. Kalusteettomassa kämpässäni oli oikein mukava tunnelma. Tyttökavereita ja yksi pappi virka-asussa sulassa sovussa. Baariin yrittäminen aloitti helvetillisen alamäen. Joukko vain hupeni ja loputkin näyttivät kärsivilta. Saran ilme oli tuskainen ja Tellen Helsinki viikonloppukin taisi valua hukkaan. Jäljellä olivat lopulta vain Kalliomäet ja Casinolla juuri rikastunut Eerik. Jälkimmäinen istutti siskokset taksiin joka kurvasi Bottalle. Ängimme yläkertaan ja saimme liioitellun määrän juomia eteemme. Lopulta pariskunnan välille sukeutui kriisi ja minä lähdin nyyhkien kotiin.
Aamulla löysin Kiiran ja Eerikin vierestäni nukkumasta. Ensimmäinen aamuni lähempänä kolmeakymppiä kuin kahtakymppiä.
Ai niin, ilmeisesti Susi ja Embokin ovat nyt loukkaantuneita kun en ollutkaan enää yöelämässä heidän sinne saavuttuaan. Jos sovittaisiin, että kaikki asianosaiset vain pyyhkisivät muististaan merkkipäiväni.

kaksi duettoa

Julistan yleensä kovaäänisesti vihaavani balladeja. Toni Braxton ja Celine Dion ovat ällötysten ällötys. Titanic on hirveä elokuva ja niin edelleen... Tunnustan nyt tietyn epäloogisuuden. Minulla on Morriseyn kokoelmalevy. Sehän on herkkää kamaa se. Pidän levystä. Kuuntelin sitä juuri ollessani kuumassa kylvyssä! Hyi ällötysten karvanopat sentään! Kaiken huipuksi lempi biisini on duetto(jo sanana niin kuvottava...duetto...) Siouxien kanssa. Sen naisen ääni väräjää pehmeän riipaisevasti ja superkyynikko Ipen selkäkarvat nousee pystyyn. http://www.youtube.com/watch?v=m36IWxa2VOI
Toinen samanveroinen luritus on ikiklassikko Nick Caven ja Kyllin duetto. Villejä ruusuja ja sillai ja taas Ipeä viedään. http://www.youtube.com/watch?v=jmsfRnz1qaE Ruusut on muuten mielestäni turhan arvostettuja rehuja. Miksi juuri ruusuja aina. Onhan niitä muitakin kukkia. Kuten vaikka kotoisa siankärsämö tai ruttojuuri.

ipe viihtyy ipen seurassa

Leikkini autollisena ihmisenä päättyi ainakin väliaikaisesti eilen. Huristin pääkaupunkiseudun kaupunkien välillä jo tottuneesti. Koukutin itseni hetkessä Espoon Sorvalampeen. Sinne siis kolmatta kertaa kätevästi pitkin kehä kolmosta. Paras on se mutkainen pikkutie Bodomin ja Oittaan ohi kohti Velskolaa. Voisin haluta olla rallikuski. Olen nauttinut autollisen ihmisen yksinäisestä vapaudesta. Huristan hetkessä jonnekin. Karkaan kaupungista toiseen. Pysäköin pienelle hiekkakentälle ja kävelen lammen rantaan. Uin yksin. Ja kukaan ei tiedä missä olen.
Hetken mielijohteesta kurvasin paluumatkalla Ikean pihaan. Ei autollisessa elämässä ei mennä mielenoikuista automarketteihin. Autoilija sen sijaan voi mennä. Ikeahan oli typerin paikka noin shoppailumielessä henkilölle joka on juuri muuttamassa maasta ja jonka pitäisi tyhjentää kämppänsä. Istuin kuvitteellisissa kodeissa. Ikean kotilavasteet ovat kuin saippusarjan kulisseja. Yritin eläytyä romantisoituun nuoren perheen asuntoon. Kuvittelin itseni vaimokkkeeksi ja tuoreen rääpäleen kehtoon parkumaan. Leikin sinkkua mieshenkilöä poikamiesboksissa ja yritin eläytyä seisaaltaan pissaamiseen. Sen jälkeen mielessäni ärähtelin äijämäisesti ja palasin tietokoneeni ääreen.
En ostanut mitään. Sen sijaan siirryin halpaan Ikea ravintolaan teollisen oloiselle liukuhihna-aterialle. Lohirösti annokseni näytti juuri kovin teolliselta. Tasaisen pyöreitä lohimassa kiekkoja peruna lättyjen välissä. Olosuhteisiin nähden ruoka yllätti positiivisesti. Nappasin kuitenkin kaiken varalle oluen kyytipojaksi.
Ilta peittyi hämmentävän sankkaan sumuun. Jumituin Lauttasaareen tuijottamaan YLEn dokumentteja. Ensimmäinen kertoi nenäapinaklaanista, seuraava Kiinan ensimmäisen keisarin hautamausoleumista ja kolmas Suomen nälkävuosista. Tutkijat olivat löytäneet päteviä todisteita, että keisarin hautaholvissa oli nestemäisellä elohopealla täytettyjä meriä. Kiina ei kuitenkaan halua avata hautakumpua. Hämmentävää, että tälläinen hauta on koko historian ajan säilynyt koskemattomana.
Niin ja kuvitelkaapa Helsinkiä vuonna 41 kun koko kaupungissa leijui imelän lantun tuoksu...

maksukehoitus pysäköintivirheen johdosta

Nielin ylpeyteni ja väännän taas Essolla megadoggeja. Tarvitsen rahaa ja tämä on väliaikaista...Olen myöskin taas Vantaalla, tosin tällä kertaa idässä. Sinne ei pääse järkevästi, paitsi autolla. Roolileikkini autollisena ihmisenä on alkanut. Leikki on ollut turhankin todellinen saadessani parkkisakot. 40 euroa vajaasta kymmenestä minuutista kuolleen hiljaisessa Matinkylässä. Hain Annea uimaan eikä mieleeni juolahtanutkaan asentaa aikalätkää tuulilasiin. Huomasin sakkolapun vasta motarilla...
Koska meri on jo kylmettenyt, uimme Espoon(Suomen toiseksi suurimman kaupungin) metsissä Sorvalammella. Mikä idylli, jylhien kallioseinämien laskiessa kirkkaaseen veteen! Mutkitellessamme Bodomjärven rantaa takaisin Anne sai päähänsä, että jossain siinä lähellä on jollain hänen tutullaan pieniä koiralapsia. Emme saaneet kyseistä henkilöä kiinni tiedustellaksemme ajo-ohjeita, joten testasimme jokaisen hiekkatienpätkän. Lopulta saavuimme oikealle hevostilalle väärää kautta eli hevosreittiä autolla. Pihassa juoksi vastaan pieni ja musta karvakasa. Se ei ollut pentu. Minimaaliset pennut ilmestyivät karvakasan(emon) takaata. Ei tarvinne selitellä niiden vastustamatonta ihanuutta.
Anne ja Juho olivat cosmopoliitteina juuri menneet N.Y.K.:ssä kihloihin. Häät ovat vasta kahden vuoden päästä, sillä pari tahtoo ei enempää eikä vähempää kuin tuomiokirkon. Justiinsa. Ja mä olen just vanha. Enkä naimisissa, kihloissa enkä vakaassa parisuhteessa. Epävakaassa kai ja täysin omasta ansiostani.
Tietämättään tuleva vihkipappikin eli Antti saapui iltasella nuoren parin asunnolle eikä tajunnut vihjailuista mitään. En olisi varmasti itsekkään älynnyt kimaltelevaa kihlasormusta. Onneksi minua informoitiin puhelimitse etukäteen. Keittiökeskustelumme liikkui mm. päivän teemassa eli terroriteoissa ja wtc-torneissa. Hohhoijaa. Enemmän intooonnuimme ihmettelemään mm. miksi liperit kaulassa ei ole soveliasta mutustaa Arnoldsin donitsia. Kirkkokahvit ja pakkopullat ovat kuitenkin pappien perusruokaa.
ps. muistin juuri rakastavani pinaattia

ihana kamala äiti

Äiti on haastava persoona. Ainakin Susi ymmärtää mistä puhutaan kun puhutaan kyseisestä haasteelliseuudesta. Hän myös ymmärtää seuraavan lauseen erityisen painoarvon. Äitini on myös mahtava persoona! En ole nyt missään huumatussa erityismielentilassa, enkä katsele maailmaa pinkkien lasien läpi. En ole unohtanut yht´äkkiä kaikkea kummaa ja haasteellista mitä tähän henkilöön eli äitiini liittyy. Itse asiassa on aika helpottavaa myöntää itselleen, että maailman hankalin ja monimutkaisin henkilö on myös mahtava. Juttelin juuri pitkän tovin äitini kanssa puhelimessa. Puhelun aikana ymmärsin asian jonka jo tiesin: äiti ei ole ennakkoluuloinen mitä tulee ihmisiin. Hän aidosti antaa mahdollisuuden muille olla mitä ovat, eikä luo typeriä ennakkokäsityksiä. Tämä oli hämmentävää tajuta, sillä äidillä on mielestäni hyvinkin typeriä käsityksiä ja asenteita. Jopa ikäiseni kaverit ovat laukoneet kummia kommentteja nähtyään ystäväni Hannun kuvan. Hannulla on vahva tyyli ja paljon lävistyksiä, mikä ilmeisesti kirvoittaa kauhisteluja. "mä en varmaan osais olla tollasen kaveri" on viimeaikoina tullut niin ystäväni kuin tätinikin suusta! Ihmisten huulilta, joita pidän fiksuina! Äidiltäni vastaavanlaisia ei vain kuule. Äitini on ärsyttävyyksiinkin asti kiinnostunut muista ihmisistä. Ei kauhistele vaan kiinnostuu.
Puhuin äidin kanssa sukista. Tein eilen sukkainventaarion, minkä tulos oli 40 kappaletta parittomia sukkia! Äiti on vakuuttunut, että hänen vähintäänkin sama paritonsukkamääränsä kohtaa minun sukkani ja loppu on onnellinen. Henkilökohtaisesti en jaksa uskoa, että äidin ja minun sukkani löytäisivät kadonneet parinsa toistensa luota...Mitä teen sukilla? Tilataidetta kenties?
Eilen näpersin ison kasan norimakeja ja muita ikäänkuin susheja, sillä seurauksella että sain sponsoroitua viiniä loppuillan. Elisan japanipop-bileissä oli tarjolla myös mangoboolia sekä koukuttavia sipsejä. Magna henkeen sonnustautunut juhlakansa jakaantui yökerhoa valittaessa. Ydinporukkamme Elisa, Niina ja minä päädyimme We got Beeffin kautta, ylläri ylläri, DTM:aan. Tanssilattialta löysin Hannun kavereita kuten Hennan ja Markon. Olin suurielkeinen yli iloinen ja ilomielinen. Pilkku tuli nopeasti ja minä olisin jatkanut tanssimista varmasti aamuun. Oli kaiketi hyvä, että noudatin muiden mallia ja kotiinnuin kuitenkin. Jaksan ehkä tänään jopa ulostautua asunnostani.

yksityisautoilua ja lainauikkareissa

On syksy. Sataa kaatamalla hetken ja välillä tuulee tai molempia sattuu yhtä aikaa. Viimeinen kesätyöviikkoni kosahti syksyyn. Olin tiistaina jokusen tunnin töissä, muuten pomo on katsonut parhaaksi jättää avaamatta koko puljua. Hiukan pistää vihaksi venailla himassa josko olisi töitä tahi ei. Eilen sain kuulla tuomion kahdelta iltapäivällä. Kiukustuin, pakkasin Kiiran kamoja kassiin ja lähdin Lauttasaareen hakemaan autoa. Epätaloudellisesti ja epäegologisesti yksityisautoilin Tampereelle hetken mielijohteesta.
Autosta oli totisesti hyötyä sillä Kiira oli päättänyt ostaa pesukoneen kirpparilta. Hyötyä olisi ollut myös jokusesta raavaasta remonttireiskasta. Pirulauta, pesukoneet on mahdottomia liikuttaa ja halvatun painavia! Kiiran puutaloromantiikkaan kuuluvat useat kapeat ja jyrkät portaat. Kylpyhuone on näppärästi sijoitettu ylimpään kerrokseen. Kiira, minä, Eerik, kämppis Lotta ja joku naapurin tyttö punnersimme mahdottomasta mahdollista. Kukaan meistä ei olisi uskonut että pesukone vielä jonain päivänä on paikoillaan saatikka saman tien!
Matkan varrelta huoltsikalta olin napannut Kiiralle synttärilahjaksi Jallu-lehden retronumeron. Olimme ihastelleet jo yhdessä sitä aiemmin. 50-luvun Jallu vaikuttaa vähemmän pornolle kuin nykyajan Cosmopolitan! Järkytyin tosin jutusta missä kyseltiin haastateltavilta miten nämä reagoisivat kolmeen erilaiseen pahaan joita omalle tyttärelle voisi sattua. Nämä kolme rinnastettavaa pahaa olivat: 1. Jos tytär haluaisi ryhtyä nunnaksi 2. Jos hän haluaisi striptease-tähdeksi 3. Jos hän naisi "neekeriprinssin" Kaikki kolme kauhistusta torjuttiin yhtälaisesti. "En tosiaan halua sukuumme neekerivävyä" tai "Onhan yleisesti todettu, etteivät seka-avioliitot tuota terveitä jälkeläisiä"!
Yksityisautoilin aamulla takaisin. Matkan aikana sain kuulla, ettei töitä taaskaan olisi...grrrr. Palautin auton Laruun ja etsin äidin uikkarin. Hyöty irti vapaasta ja taas kalliorannan tyrskyihin. Nyt tuuli oli jo niin mahtava ja aallot isoja, että epäilytti josko paiskaannun rantakivikkoon. Uin kuiteskin. Uinnin jälkeen hengittelin myrskyä pitkin rantoja, bongasin surffaajia ja seurasin oravan touhuja. Syksy on hieno. Hieman surettaa kesän loppuminen, mutta missään muussa vuodenajassa ei ole sellaista ylväyttä kuin syksyssä!

sattumia ja epäkäytännöllistä pyykinpesua

Täällä istun, vanhempien kämpässä jo kolmatta päivää. Pesen pyykkiä äidin pienessä koneessa ja raahaan märät kledjut kotiin kuivumaan. Vitun kätevää. Vitun kätevää on myös etten saakaan äidin skanneria kytkettyä koneeseeni. Pitäisi olla joku ohjelma. Sen voisi imuttaa netistä. En onnistu. Onneksi maailman paras uimapaikka eli Ryssänkärjen kallioranta on tässä vieressä. Pulahtaminen railakoihin syysaaltoihin vie kiukun mennessään.
Lounastin hyvää pastaa ystäväni Alman kanssa. Matkalla pyörillemme ruotsalainen ohjaaja Michael Druker pysäytti minut. Jostain kumman syystä olin kerännyt hänen huomionsa. Iloinen ohjaaja(enkä suinkaan tunnistanut tyyppiä) ylisti minua ja taisi kutsua seuraamaan näytelmäänsä joka saa ensi-illan Svenskanissa 21. syyskuuta. Olin tietysti imarreltu. Alman mielestä tapaus oli mahtava ja hän ei meinannut lakata intoilemasta uudesta kultturellista kontaktistani. Elämä on mielenkiintoista. Mikä latteus, mutta kun se näköjään on.

tavarataivas/-helvetti

Lapsuuden kodissa on paljon hiplattavaa tavaraa. Varsinkin meidän äidin valtakunnassa.
bongauksia:
-avaimet filmipurkissa päällä lappu jossa lukee: Inin matkalaukun avaimet, jonka lukkoa ei koskaan löytynyt
-iskän vanha valokuva-albumi täynnä pieniä neliön muotoisia kuvia joissa isä seisoo jäykästi erinäisten nähtävyyksien edessä. Ihan helmi on kuva missä iskällä on todella nörtit shortsit
-bilteman esite vessassa. Ihmettelen valokuvaajaa joka on jaksanut ottaa kuvan jokaisesta ruuvista, hehkulampusta, moottoriöljypurkista....
-kuivaneita appelsiininkuori-taideteoksia
-astiakaappi täynnä muovipurkkeja(jogurttipukkeja, viilipurkkeja, perunasalaattipurkkeja...)
-kaksi toimivaa jääkaappia. Toisen sisältö pelkkää becel-margariinia ja toisen lähinnä punaherukkamehua
-mun ikivanha hammasharja vieläkin samassa paikassa(ainakin kuuden vuoden takaa)