bond on myös obligaatio(ei liity ainoastaan sitomisleikkeihin)

Olen hermoraunio, enkä suinkaan sen kielikokeen takia. Siirsin sen suosiolla vajaan kuukauden päähän. Ehdimpä tehdä kaikki netin ilmaiset harjoituskokeet. Ostin myös harjoitusmielessä Financial Timesin. Oli hieno olo kävellä halvan persikkaisen vessapaperin värisen sanomalehden kanssa keskustassa. Olen hitaasti etusivulta tankannut, että IMF aikoo satsata köyhempiin jäsenmaihinsa. Tai jotenkin silleen. Sitten piti etsiytyä IMF:n nettisivuille ymmärtämään mikä organisaatio se oikein on. Kyllähän mä vähän niinku jo tiesin mistä on kyse... Rodrigo de Rato, managing director eli jonkin sortin pomo(toimitusjohtaja?) oli iloisen näköinen häiskä. Ainut kuva minkä löysin ankeilta sivuilta.
Siihen hermoraunioisuuteeni. Ja voitteko kuvitella, että nämä talousjutut rauhoittivat mieltäni. Siis koko kesän on pyykkitupamme pesukone ollut epäkunnossa. Korjaajaa on odoteltu. Pyykkivuoremme on paisunut käsittämättömiin mittasuhteisiin. Viimeviikolla pistäyduin taas tottumuksesta pyykkituvalla tarkistamassa tilannetta. Ilokseni kone toimi ja varauslista oli taas paikoillaan. Varasin ensimmäiset vielä vapaat vuorot. Eli tälle päivälle. Raahasin pyykkikasaa aamutuimaan kellariin(todellinen urheilusuoritus). Lajittelin pyykkejä ja lastasin koneen valkoisilla. Ei toimi. Hermostuin. Ryntäsin talonmiehen puheille. Hän väitti, ettei se ole toiminutkaan, eikä tule toimimaankaan. Taloyhtiön kokous hamassa tulevaisuudessa käsittelee aihetta pesukone. Silloin olen jo Lontoossa ja ilmeisesti varsin likaisilla vaatteilla!
Muita hermostuttavia osatekijöitä on esimerkiksi se etten saa laskuja maksetuksi kun olen hukannut nettipankkini salasan tai jäsennumeron. Jokatapauksessa jonkun numeron mikä tarvitaan. Solotunnukset on kyllä nätisti tallessa. Jätin myös viime viikonloppuna kahvinkeittimeni ja maitohumpsuttimeni Tampereelle. Olen tosin yllättynyt kuinka helposti olen lipittänyt teetä. Ei pahempia vierotusoireita.

academic panic

Olen paniikissa. Elämässäni on tapahtunut liikaa tilannemuutoksia kahden päivän sisään. Tämä läppärin hankita oli ensimmäinen ja aiheutti ketjureaktion. Olen kyllä jo pidemmän aikaa tiedoistanut, että minun täytyy suorittaa hirveän virallinen IELTS-kielikoe. Oma kone mahdollisti paneutumisen asiaan ja hupsan vaan olin ilmoittanut ensi lauantain kokeeseen. Se maksaa paljon, eikä sitä voi ihan heti uusia. Uusinnastakin pitää maksaa sitten täysi hinta. Olin aluksi luottavainen lontoonmurretaitoihini, mutta tsekattuani esimerkkitehtäviä, uskoni mureni. Ilmoittauduin sitten johonkin akateemiseen koeversioon. En jaksa uskoa selviäväni edes suomeksi kansantaloutta käsittelevästä esseen kirjoittamisesta! Eilen hiplasin jo Financial Timesia ja toivoin akateemisten brittiajatusten soljuvan aivoihini, edes lauantaihin asti.
Ennen tätä onnetonta tapahtumaketjua nautin Tin Tin Tangon aamiaista Saran kanssa. Koin seesteisyyttä. Olin ikäänkuin saavuttanut business ystäväni maailmaa jollain tapaa. Jo tietoisuus kannettavastani lähensi minua ja Saraa sekä hänen kannettavaansa. Onnettoman tapahtumakejun lähdettyä jo käyntiin ja paniikkitilani hipoessa kattoa "jouduin" vastaanottamaan vieraita. Mikko, jonka suhteilla sain alea koneestani ja joka ystävällisesti asenteli tätä, tuli käymään. Hänellä oli aito shampanja-pullo mukanaan. Olimme jo aikoja sitten vannoneet juovamme sen. Tiistai-ilta oli kerrassaan sopivan epäsopiva ja epäjuhlallinen tilanne korkkaamiselle. Hykerrytti siemailla kuplivaa kattoterdellä ja tiirailla naapureiden arki-iltaa. Kollektiivisesti he seurasivat Big Brotheria omissa olohuoneissaan, eivätkä olleet tietoisia meidän epäsovinnaisesta illanvietostamme!

nyt voin leikkiä hienoa ihmistä vaikka junassa

Lälläskähmää! Musta ei pääsekään noin helpolla eroon. Nyt ei pääse ollenkaan. Elettyäni usean viikon nettipimennossa, sain aivovamman ja ostin kannettavan. Kaikki rahnat meni. Maksoin kahdenkympin seteleillä. Voi myyjä parkaa. Mulle tuli varsin mummo-olo.
Nettipimentoni alkoi leiristä ja konkretisoitui Kiiran Tampereelle muuttoon. Parissa viikossa olen itsekin ehtinyt tuohon uuteen lempikaupunkiini jo kahteen otteeseen. Tampere on mieletön! Ja Kiiran puutaloromantiikka pakahduttaa ihanuudellaan. Tampereella olen kokenut Ruotsi, Lontoo ja Espanjan rantaloma-tunnelmia. Tietysti myös Tampere-tunnelmia. Näsi- ja Pyhäjärvet on testattu. Eli molemmissa olen uinut. Näsijärven kansankylpylän ranta on ylitse muiden. Siellä on hyppylauta, mistä uskalsin hypätä. Paljon hienompi tunnelma pudotessa synkkään järveen kuin ennalta arvattavaan uima-altaaseen. Tampereen järvet ovat myös tarpeeksi suuria. Ne korvaavat merielementin kiitettävästi.

yltiöpositiivinen olotila

Enpäs olekaan joutanut ahdistumaan yksinäisyyteeni! Ilmeisesti olen onnistunut asennoitumaan avoimelle ja "välttele ahdistustiloja"mielentilalle. Yllättäen ex-tempore kivaa vain tumpsahtelee eteeni. Eilisen pelasti maailman ihanin tyttö Elisa. Ensinnäkin oli mukava nähdä city-ystävää viikon tauon jälkeen. Elisa tuli moikkaamaan hikikopillemme ja paljasti aikovansa kokata punajuuria illalla. Hän on mukana Trendi-lehden jutussa, missä jotain ruoka-ainetta vihaavat kansalaiset yritetään käännyttää. Huijauksen makua hommassa on kun Elisaa oli kehoitettu joka tapauksessa kehumaan ruokaa ja nyt hän vielä joutui itse valmistamaan sen. Joka tapauksessa junailin itseni punajuuri-illalliselle. Hunajaiset punajuuret tuoksuivat jo ovella taivaalliselle eikä Elisankaan täytynyt niin kauheasti valehdella naistenlehdessä. Paheellisena ystävänä houkuttelin kokin vielä baariin yksille. Baarissa saimme kuitenkin tervehenkisen päähänpiston ja sovimme treffit seuraavaksi aamuksi uimastadikalle.
Uimisen, sukeltelun ja jopa vesijuoksukokeilun reipastamana tiistai lähti iloisesti käyntiin. En pistänyt ollenkaan pahakseni kun taivaalta rupesi vellomaan vettä. Kiska kiinni ja vapaalle! Aikoessani poistua pyörällä lyhyeksi jääneestä töipäivästä maailmanparantajapoika pysäytti minut. Hetkessä olin lupautunut avustamaan jotain pakolaisaputsydeemiä ja heti seuraavassa hetkessä päätynyt Katajanokalle mattolaiturille uimaan. Otson, Kontion ja muiden jäänmurtajien juurella uiskentelussa oli tunnelmaa. Uusi iloinen tuttavuuteni Aleksi oli hauskaa seuraa eikä loppuilta yksin kotona haitannut enää laisinkaan.

ötökän puremat sääret ovat pieni hinta metsäluksuksesta

Ny se alkaa. Kauhia elämän muutos. Kiira katoaa tänään Tampereelle. Kun illalla palaan töistä olen yksin. Pitäisi sallia jonkinlainen pehmeälasku partioleiriltä palautumiseen. Eilinen ei ollut sellaista nähnytkään. Kävimme kotona vaihtamassa city-lookkia päälle ja peittämässä purrut sekä naarmuiset sääremme. Sitten menimme baariin, keittiötiimi ja Susi. Liian outoa.
Vaikka partioleiri on yhtä kuin työleiri on se kuitenkin kesän henkireikä. Partioleiri on tekosyy huonolle huumorille ja syntymähumalaiselle käytökselle. Viime viikon aikana olen esiintynyt melonin kuori päässäni, homostylistina ja surkeana Teuvona, nauranut räkäisesti vuorokauden ympäri, hyppinyt trampoliinilla keskellä yötä...
Parasta oli meri ja uiminen ja eritoten yöuiminen. Ymmärsin taas vahvasti miksi Suomen kesää ei voita mikään. Kuumat hiekkarannat ja liian lämmin sekä suolainen merivesi ovat surkea vaihtoehto metsäisille kalliorannoille joista voi pulahtaa virkistävään veteen naku-uinnille.

ei enää mikään sijaishoitaja

Paniikki, paniikki!!!!! Elämäni asketisoituu ja muuttuu rytinällä. Hyvästelin eilen marsut pakatessani kavereita iskän autoon. Siellä ne ovat, Karhulassa viikon, kun me yritämme selviytyä partioleirin muonittamisesta. Palattuamme Kiira muuttaa välittömästi Tampereelle ja minä jään yksin kaikuvaan kämppään. Netitöntä, televisiotonta, sängytöntä ja marsutonta elämääni piristää silloin enää kahvipannuni ja mankka. Onneksi on paljon töitä. Voin yrittää hukuttaa yksinäisyyttäni ja ehkä jopa säästää rahaa Lontooseen.
Töitteni takia en myöskään ehtinyt muiden luotsityttöjen matkaan. Koska en omista autoa, täytyy minun ilmeisesti edetä leirille pyörällä. Ajattelin fuskata alkumatkan Porvooseen bussilla ja polkea vain vaivaiset 40 kilsaa Pernajan saaristoon. Toivottavasti huomenna ei sada. Ainakaan kaatamalla. Toivottavasti leiri sujuu mallikkaasti, ruuat on laskettu oikein(jos ei minä olen vastuussa) ja eräilypäivä ei kuse pahasti(minä olen vastuussa).

netitön askeesi

Perkules tätä teknologiaa! Kiiran upo uusi kone otti ja hajos heti alkutöikseen. Paluu kirjaston koneiden armoille on ollut sietämätön...Kaiken kukkaraksi Kiira muutti sunnuntaina tavaroitaan Tampereelle, kuten sängyn ja telkkarin. Ei mitään viihdykkeitä enää ja majoituskin on siskonpeti.
Juuri kun pääsin vuodattamasta blondeista beibeistä, löysin itseni heti seuraavana iltana sellaisten keskeltä. Jatkoimme Ilonan kanssa Annen synttäreiltä Glub Ihanaan, mikä oli aivan kamala! Täysin toistensa klooneja ihmisiä ja liikaa. Kuin sillit purkissa in deed. Niina ja minä houkuttelimme Elisankin aikaiseen kotiin lähtöön. Annen synttäreiden kohokohta oli nestemäinen typpi. Annen poikaystävä toi sitä työpaikaltaan kylmälabrasta. -200 asteisella typellä booli jäähtyi näppärästi.
Olen taas pakkolomalla Stokkan rempan takia. Olen ehtinyt mm. ahdistua ilman nettiä ja yrittää suunnitella leirin ruokia. Eilen tein Saran kanssa tutkimusmatkan SinCityyn. Sara on lukenut liikaa naistenlehtiä ja huolestunut lantiopohjan lihastensa kunnosta. Geishakuulien etsintäreissulla bongasimme myös meikkisienen näköisiä tamponeja ja maailman isoimman tekokyrvän. Yyyh. Kiira houkutteli meidät vielä illalla elokuviin katsomaan Walk the Line:n. Reese oli oikeasti hyvä. Aivan toista kuin Blondin kostoissa!