hommaanko lehmän jottei kerääntyisi tölkkejä nurkkiin?

Kierrätys on tietysti erittäin kannatettavaa. Oikeata hyötyä erinäisten asioiden kierrättämisestä on vasta kun suuret massat saadaan kierrättämään. Touhu on tällöin tehtävä mahdollisimman helpoksi. Ei voida olettaa kovin suurelta väestön osalta löytyvän aktivistihenkeä kierrätyspönttöjen etsinnässä. Oma "aktivistihenkeni" oli eilen todella koetuksella taiteillessani ympäri Hietalahti/Punavuori sektoria isoon maitotölkkivuoreen hautautuneena. Näitä karonkitölkkikeräyspisteitä on ollut niin harvassa, että pakollakin kotiin kerääntyy läjäpäin tölkkejä ennen kuin vasta pakon edessä jaksaa raahautua kierrättämään. Litistelin ja pakkasin innolla, kuormasin polkupyöräni yli äyräittensä ja huojuvan epävarmalla poljennalla lähestyin keräyslaatikoita. Keltaisia pönttöjä ei ollut siellä! Hiki virtasi ja hermostuin. Soitin erinäisiin numeroihin, mutta olin myöhässä virka-ajasta. Koettakaa huomenna uudestaan! Ei helvetissä.
Netistä selvisi, no ei mitään. Soitin taas numeroihin ja lopulta ystävällinen Jari kertoi kaupungin vaatineen kyseisten pönttöjen siirtoa. Olivat puiston laidalla, mikä ei kai ole soveliasta. Mitä älypäitä tämä kaupunki on pullollaan! Jari kertoi kuitenkin myös, että taloyhtiömme olisi velvollinen järjestämään kartonkikeräystä. Minun täytyy ilmeisesti leikkiä vielä hetki aktivistia ja ottaa yhteyttä isännöitsijään. Tällä välin hukumme tyhjiin maitotölkkeihin...
Viime aikoina olen myös harkinnut siivoamista. Kämpämme varastoi järjetöntä kuumuutta kesäisin ja siivousaatteet jäävät aatteiksi. Jos jo kahta mukia tiskatessa jalkapohjat sulaa lattiaan, niin mitä käy kaivaessa imuria komerosta? Haemme kuumiin olosuhteisiin tottunutta kotiorjaa.
Olen siis pitäytynyt viihteellisessä puuhastelussa. Toissapäivänä meillä oli erittäin taiteellinen kuvausprojekti Kiiran kanssa. Kuvat valmistuvat tänään puoliltapäivin, että sittempä näkee kuinka taiteellisia onnistuttiin oikeasti olemaan. Jo uhanalaisen filmille kuvaamisen jännitys on omaa luokkaansa. Ainakin oli hauskaa ja se on tärkeintä. Mulla on vieläkin liimajälkiä kropassa, sillä peitin itseäni irtokarkkeihin.
Eilen tapasin taas pitkästä aikaa Saraa. Hyvän ystävyyssuhteen tunnistaa, siitä että vaikka aikaa kuluisi aina on yhtä helppoa toisen seurassa. Tauko toisistamme on myös tehnyt ilmeistä hyvää, sillä löysimme uudestaan yhteisen innostumisen. Meillä on nyt niin hyvä bisnesidea, että en millään malttaisi olla hehkuttamatta sitä. Se oli myös hyvä sillä tasolla, ettemme halunneet jatkaa juomista vaan innosta täristen halusimme kotiin kypsyttelemään ajatuksia... Meistä kuullaan vielä!

maalaishuumaa

Ei tarvinnu oottaa ees juhannuksen jälkeistä aikaa, että musta tulisi se lupailemani tervehenkinen neito. Perjantaiaamun kaameassa krapulassa unohdin ensinnäkin jo kotio puolet juomistani ja mukaan päätyneistä pulloistakin onnistuin tuhoamaan vain yli puolet! Mökkeily Hattulassa Kaisun ystävän Eiran emännöimässä idyllissä sujui niin suomiromanttisesti, että olin pakahtua järvi-ilman terveysvaikutteisuuteen. Uin, uin ja uin joka hiivatin välissä. Edes perinteinen pohjamuta ei pilannut hullaantumistani.
Kiepuin myös rekillä, heitin tikkaa(joskus jopa napakympin), pelasin krokettia, kimbleä, trivial pursuittia....Trivialissa olin tietysti hyvä kakan värisellä pylpyrälläni. Aamuyöstä leikimme "vettä kengässä". Muistaako kukaan klassikkoa synttärijuhlista? Oikeasti aika huono peli. Toki sorruin mansikkamargariittoihin ja sangriaan, mutta myös kaikkeen grillisapuskaan. Maistuvimpia olivat makkara sinapilla ja Juhan uudet potut. Simppeliä kuin italialainen keittiö...
Kiitos kauppislaisille uusille tuttavuuksille. Mursitte vahvoja ennokkokäsityksiäni ja minusta kasvoi jälleen hiukan avarakatseisempi ihminen.

jussin varaslähtö

Voi luoja. Jokuhan saattaa saada musta täysin rappiollisen kuvan, mutta oikeasti olen erittäin tervehenkinen nuori neito. Paitsi nyt. Päätä särkee ja huojuttaa ja jussiksi ostamani juomat kuvottaa. Varmasti vielä myöhästyn juhannusseurueemme matkasta. Kiitos Tellen, joka yllättäen oli saanut kutsuja överi hienoihin pirskeisiin ja auliisti päätti antaa kalliomakeille kaksi. Kellään meistä ei ollut aivan tarkkaa visiota juhlan luonteesta, pukukoodista ym. Viime minuuteilla onnistuin länttäämään mekkoni rintamuksille meikkivoidetta, jolla ei ollut aikomustakaan irtautua siitä. Sain sellaisen hysteriakohtauksen, että vihaan itseäni nyt suuresti ja haluan terapeutin.
Kurvasimme sitten taksilla suoraan bileseurueen keskelle Kauppatorin laitaan. Iltaa emännöi Tiina Alvesalo maailman mahtavin nainen! Valkoisessa höyhenhameessa hän opasti porukkaa paattiin joka kuljetti meidät kauas Espoon edustalle Isoon Vasikkasaareen. Muu porukka ei vaikuttanut niin överihienolta ja pystyin jo elämään meikkitahrojeni kanssa.
Maailman mahtavin nainen ilmoitti heti alkajaisiksi illan teeman olevan että hän menee naimisiin itsensä kanssa! Saaressa oli valkoisin ruusuin peitetty polku joka johti juhlapaikalle. Sampanjaa vanhassa kylpyammeessa, ankanrintaa, creme bruleeta ja taustalle lampaita! Olimme taivaassa. Kaiken kukkuraksi sinne tänne oli sijoitettu Vogue tupakka-automaatteja. Löysin juuri kaksi askia laukustani ja minähän en polta. Ilmainen sampanja, tupakka ja laivamatka aiheuttivat loppupeleissä mulle sellaisen teinioksenteluolon että oksat pois! Todella tyylikästä käyttäytymistä. Heti jussin jälkeen olen oikeasti tervehenkinen nuori neito. Ihan pakko olla!

jätte stort flundra

Tukholmaan ja takas. Perussetti keinuvaa humalaa niin merillä kuin maissakin. Paitsi tietysti jos risteilyseurueena on perhe ja tässä tapauksessa vielä Kalliomäkien ihana perheyksikkö, joka tuskin sietää toisiaan kerran vuodessa jouluna. Yllättävän hyvinhän tuosta selvittiin kun pysyttiin omissa leireissämme Kiira&minä ja toisaalla äiti&iskä. Äiti söi ittensä heti alkajaisiksi ähkyyn buffetissa ja taisi juodakin liikaa viinihanasta. Hän sammui sitten hihitellen alapedille. Kiira ja minä keinuttiin jopa laivan discossa italiaanojen ympäröiminä.
Kiitos Tellen vinkin keskityimme Tukholmassa vain Södermalmin viehättävään kaupunginosaan. Trendikkäitä pikku putiikkeja ja kaffeloita riittämiin. Paikallisessa kauppahallissa oli kalatiskissä 52 kiloinen kampela! Käsittämättömän iso. Ostimme kengät, kirpparilta vaatteita ja kasan siirtokuvakirjaimia. Eikös Tukholmassa olon pointtina ole shoppailu? Ehdottomasti mainitsemisen arvoinen saavutus suomalaiselle risteilyturistille oli kun sliipattu ruotsipoika lähestyi meitä tiedustellakseen missä hiuksemme ovat laitetut. Olisi halunnut löytää hyvän kampaajan. Kiitos kuuluu maailman parhaalle kampaajalle Hannulle!
Laivalla osallistuimme aktiivisesti risteilyohjelmaan eli kaikkiin ilmaisiin alkoholimaistiaisiin. Menomatkalla vodkaa ja tullessa ensin viinejä ja myöhemmin Bayleys uutusmakuja.

bruce ja göran

Valoisaa saunaa muistuttava yksiömme on kaamea paikka viettää krapulaa. Nihkeästä ilmastosta on toisaalta hankala poistuakaan. Se vie mehut totaalisesti. Neljän jälkeen onnistuimme lopulta poistumisyrityksissä. Mannerheimilla vahinkokoimme sambakarnevaalit. Kutkuttava tarve pukeutua pitkiin pyrstösulkiin ja paljetteihin valtasi mielemme. Vielä jonain vuonna Riossa nähdään kalliomakien sulkatanssia. Täytyy vaatia tämänkin vuoden kesäleirille sambaharjoittelua.
Tuomiokirkon portaat eivät olleet tarpeeksi ergonominen leposija. Kaisaniemen puiston aurinkoinen nurmikko sen sijaan kyllä. Kahden sarjakuvalehden ja yhden jaetun olutmakkaran ajan haimme päivetystä kuulaille hipiöillemme. Vahinkokoimme myöskin jalkapallon mm-kisoja. Sportissa on oikeasti hyvää sapuskaa ja erityisesti dagen efter- soveltuvaa sellaista. Pekoni-pihvileipä...mmmm. Kannatimme tietysti Ghanaa, joka pelasi Tsekkiä vastaan.
Susin synttäreillä piti olla tasan kasilta Itiksen metroasemalla. Sieltä kantakaupunkilaiset johdatettiin kädestä pitäen itisläisiin kotibileisiin. Susin isin booli maistui ja makkaraa grillattiin takapihalla. Joku omisti kaksi vinttikoiraa. En ole koskaan aiemmin ollut näin lähikontaktissa kummallisen luisevan koiran kanssa.
Nirppa kantakaupunkijengi Ipe, Kiira ja Telle juoksivat vikaan metroon pois idästä. Extempore yritimme kasinolle, mutta poke vilkaisi jalkojamme ja sanoi jotain varvassandaaleista. Mahtavaa, mua ei ole koskaan aiemmin käännytetty ovelta pukeutumiseni takia! Istahdimme naapuriterassille, mistä Kiira löysi asuunsa sointuvat pompomit(mintun vihreät vappuhuiskat). Nämä innoittivat tissikeskusteluun kiiran tunkiessa huiskat kaula-aukkoonsa. Olimme jo siirtyneet Amarillon kautta Public Corneriin odottamaan loppu synntäriseuruetta. Ilonakin oli tarttunut matkalta mukaan. Tissikeskusteluun siis. Tellen ja Kiiran mielestä jokaisen naisen tisseillä on luonteensa ja nimet! En tiennyt. Mut passitettiin vessaan tutkimaan rintavarustustani, jotta ymmärtäisin niiden luonteenpiirteet. Tarkistin huolestuneena Ilonalta pitääkö tyttöjen väite paikkaansa. Onneksi Ilona oli kanssani samoilla linjoin. Illan päätteeksi Telle kuitenkin päättäväisesti nimesi tissini. Oikea on Bruce Lee ja vasen Göran Persson.

punaiset huulet päivä

Olen yleensä tylsästi huulikiiltotyttö. Se on helppoa ja vaivatonta. En koe myöskään kapeita huuliani korostamisen arvoisiksi. Silloin tällöin minulla kuitenkin on punaiset huulet päivä. Kun laitan huuliin punaa pitää sen olla räikeän rehellistä punaista. Ei mitään hempeilyjä taikka hillittyjä sävyjä. Punaiset huulet myös pysyvät kun käyttää kunnolla pohjalla rajauskynää. Vinkki vinkki...
Oikaisin siis pitkäkseni räikeine huulineni Ruttopuiston nurmikolle ja nukahdin. Tirsoista oli varmasti hyötyä, sillä ilta venähti. Kiiran saavuttua puistoon korkkasimme salaatille kyytipojaksi siiderit. Siitä se sitten lähti. Kotona jatkoimme viinin ja Paula Abdulin innoittamina kattoterassillamme(taloyhtiön matontamppausparveke). Kiira on jo jonkin aikaa halunnut testata Sedu Koskisen uutuuden Lux:in. Olin sopivaa seuraa sinne sillä olen tarpeeksi vanha. Miten ihanaa. Paikan pointtina piti olla luxus ja tarkka pukeutumiskoodi. Tälläydyimme ja marssimme näyttävästi sisään vain todetaksemme soluttautuneemme tylsän oloisten keski-ikäisten pikkutakkien maailmaan. Luxusta olivat juomien hinnat. Näkymät olivat toki upeat. Kattoilta kerrassaan. Dj:lle myös erityismaininta ainoana dj:nä joka on suostunut soittamaan Paula Abdulia!
Minä, kirkkaan punaisessa viettelijätär mekossani(ja huulissa) sekä Kiira pinkki valkoisessa tällingissä, haimme Eerikin Helmestä, koukkasimme morjestamaan nakkikiskan naista ja jatkoimme meille juomaan rommia. Itse en muista rommin juonnista tuon taivaallista. Luulen nukahtaneeni nautittuani ketsuppia ja kurkkusalaattia ranskalaisilla.

jumissa etupyörässä

Hameeni jumahti tiukasti pyörän eturenkaaseen keskellä vilkasta liikennettä. Säälittävää ähellystä tien poskessa ja olin vapaa ja hameeni rypyssä sekä likainen. Samana iltana epätoivoistuin huomatessani jättäneeni avaimen himaan. Kaiken kukkuraksi rupelimeni akku oli taas loppu. Onnekseni törmäsin Kiiraan rapussa, mutta epäonneksi hänkin oli jättänyt avaimet oven väärälle puolen. Mitä sähliä! Retki Laruun noutamaan iskältä vara-avasimet.
Päivää vietin Annastiinan laatuseurassa. Vuokrasimme Töölönlahdella vesipolkupyörän. Vuokraussetä ei kyennyt ymmärtämään ettei meillä ollut polttariporukkaa mukana. Eikö muka ole varsin tavallista vuokrata vesipolkupyöriä? Istuimme myös hetken Annastiinan äidin kanssa kahvilla. Ahdistuin. Tämä äitihenkilö oli jotenkin niin pätevä. Tunsin syyllisyyttä epäkunnollisuudestani. Olisin halunnut vastata opiskelu-uteluihin että luen lakia Harwardissa. Voikohan siellä lukea lakia.

Nick Cave pilvessä

Viime aikoina:
-Jouduin ihan pieneksi hetkeksi tuuraamaan Old Hat baariin. Se kuuluu samaan lafkaan kuin terassimme ja olin viattomasti vain muilla asioilla siellä. Eli yhtäkkiä baaritiskin takana yksin...ei siinä mitään, mutta sattui sitten heti alkajaisiksi semmoinen kiva asiakas. Tämä vanhahko herra tilasi ison oluen. Löysin oluthanan ja jopa kassasta hinnan 4 euroa. "Oletko sinä ihan sekaisin!" oli herran tuohtunut kommentti tähän. Yritin vakuutella että en ja varmistuttuani hintapyyntöni oikeellisuudesta toistin sen. Pappa jankkasi että olen ihan sekaisin. Lopulta syytökset yltyivät. "Siis oletko sinä humalassa töissä!" "Taidat olla ihan pilvessä!" Lopulta selvisi, että kyseisellä herralla oli s-etukortti jolla sai jokusen sentin alennusta. Kun en ole meedio niin olin molemmista seikoista autuaan tietämätön, eli ilmeisesti yhtä kuin olla pilvessä.
-Sain selville olevani kuin kaksi marjaa Nick Caven kanssa. Löysin sellaisen sivun mihin sai ladata pärstäkuvansa ja se ohjelma löytää siihen mätsäävän julkimon. Valitsin vielä oikein nätin kuvan...
-Söin etanoita bar n.9:ssä. Luulin olevani kykenevä siihen. Kiiralle tuli siinä vieressä huono olo, mikä on naurettavaa. Ehdoin tahdoin esitin nauttivani möykkysistä.
-Kiirehdin nyt aamulla töihin vain todetakseni olevani iltavuorossa. Voisin ehkä kuitenkin yrittää viettää nämä yllättävät aurinkoiset hetket ulkona....

Poistun ulos

väärin uitu

Jos joku vielä elää harhaluulossa, että marsu on tylsästi möllöttävä tahdoton möykkyeläin, korjataan käsityksiä. Marsu on erittäin äänekäs, pomppiva, juokseva ja sätkivä. Marsu innostuu ja alloittaa kimeän kiljunnan säestämän rodeo-hyppelyn. Tätä siis täällä meidän yksiössä nykyään. Tytöt(Kiira ja minä), pojat(fudis 1 ja 2) sekä albiino kala guffie(emme tiedä sukupuolta) elämme sulassa sekasorrossa.
Nyt kun näitä kiljumaeläimiä juoksee jaloissa yritän keksittyä tärkeään elämäni raportointiin. Eilen oli kesä. Vihdoin. Haisikin kesälle. Menimme suoraan töistä stadikalle uimaan Kiiran kanssa. Ellankin piti tulla, mutta oli turhan kaameassa krapulassa. Minä olin kökkö ja känkkäränkkä. Koin etten enää osannut uida ja tuskastuin. Tai vieläkään. En koskaan ole oppinut sammakkoa oikein. Molemmat jalkani vänkäävät oikealle vaikka liikkeen pitäisi olla sulavan symmetristä.
Illalla juhlimme Ilonan ja Jonnan synttäreitä saunabaarissa. Saimme Elisankin yrittämään biljardin peluuta. Hahaa. Selätin Kiiran kaksin pelissä täpärästi, mikä antoi suurta tyydytystä. Annastiinan ranskamies Simon päihitti taas meidät...Iltaa jatkettiin kutistuneella porukalla Lostarin pitkään jonoon, missä meillä oli vielä oikein hauskaa. Opettelimme ranskaa ja suomea tasapuolisesti. Kalliomaki team kyllästyi kuitenkin sillipurkki tanssilattialla. Korkkarit vihdoin jalasta ja paljain jaloin kotio...

gameboy kokemuksella WOWiin

Multa meni kokonainen päivä WOWissa, siis World of Warcraftissä. Se lienee normaalia oikeille peliaddikteille. Tämä oli mulle neitsyyden menetys ja tarkennetaan vähän. 85% ajasta kului, maksettuani peliaikaa, itse pelin löytämiseen ja sisäänkirjautumiseen ja...Mulla on nyt undead rogue hahmo nimeltä Abhorrence(suom. inho, paniikkilöytö sanakirjasta) ja se on jopa saavuttanut kakkos levelin tappamalla lepakoita, susia ja hämähäkkejä! Melkein sain sydänkohtausten sarjan eilen. Niin paniikkitärinöissä olin koko ajan!

"Vapautus on lähellä!"

Ovikellon soidessa aamu yhdeltätoista ei voi kuin hätääntyä. Pitikö jonkun tulla käymään? Ei. Se ei voi olla kuin tv-lupatarkastaja! Äkkiä siveellistä vaatetta päälle ja yleistä panikointia. Ennen kuin Kiira ehti avaamaan oven lupatarkastaja työnsi postiluukusta propagandaa. "Vapautus on lähellä!" Sen alla "köyhyys, epidemiat, onnettomuudet"... Ilmeisesti vapautusta luvassa, mutta mistä, telkkaristako? Hyvin alkaa tämäkin vapaapäivä. Alan jo hajoilla vapaisiin. Pitäisi olla tyytyväinen kun Stokka on tilannut giga ison nosturin terassimme kohdalle ja me ollaan pakkolomalla. Minä hajoilen.
Eilen roikuin konella puoli yhteen ja melkein myöhästyin lounastreffeiltä Ilonan kanssa. Ilonan kesätoimittajatyö on kätevästi meidän naapurissa. Sitten taas roikuin koneella. Ylpeänä ilmoitan kuitenkin ehtineeni jopa tunnin lenkille. Viiden aikoihin etsin Saran kanssa Etu Töölöstä kahvilaa. Löydettiin baari (KuuKuu, missä on Magnerssia hanassa!!!!!). Töölö on haastava suunnistaa. Metsät on selkeitä, mutta Töölön kaartuilevat kadut sekoittaa suuntavaiston täydellisesti.
Paluu suunnistuksella poikettiin Taidehalliin Taideakatemian lopputyönäyttelyyn. Muovista valetut eläintrofeet vakuuttivat meidät, mutta suttaiset kyhäelmät eivät. En vaadi, että taiteilijoiden pitäisi maalata realistisia Edelfelttejä, mutta mikä tahansa suttu ei mee läpi! Esimerkiksi uusin Ars oli mahtava kokemus. Ei tullut maalaistätireaktiota että jopas on. Hienoja, taitavia ja oivaltavia teoksia. Uskoni nykytaiteeseen eli kirkkaana kunnes koin nämä lopputyöt.

narsistiklubin sääntömääristä toimintaa

Tietokonehypeni sai kovan iskun kun mokoma kiukutteli eli käyttäytyi itsepäisesti oman päänsä mukaan. AAAARGH! Narsistikerho "Elisa, Kiira ja Ipe" kokoontui eilen stailaamaan toisiaan ja ottamaan mielettömiä kuvia. Aina niin hauska leikki, paitsi loppuvaiheessa koneen tallentaessa kuvia minimilaadulla ja kameran kadottessa toisia...I alla fall, ilta pelasti muuten kökössä tunnelmassa viettämäni päivän.
Tein autoretken äidin kanssa kauas Sipoon taakse johkin kartanoon. Siellä oli "Butik på Landet" niminen yber hienosto kauppa. Heti ovella tunsin puistatusta joutuessani kasvotusten design golf-asujen kanssa. Olimme väärässä paikassa. Harvoin olen tuntenut sen näin voimakkaasti! Äiti halusi kuitenkin väen vängällä investoida 71 euroa kukan muotoiseen kahvikuppiin. Siis yhteen kahvikuppiin!!!! En kyennyt käyskentelemään rouvashenkilöatmosfäärissä kauempaa vaan poistuin pihalle. Kävelin hiekkatietä kunnes törmäsi motariin ja sen ylittävään siltaan. Olotilani hipoi mielenvikaisuutta. Tärisytti ja itketti. En uskaltanut sillalle ja jäin tien poskeen kokoamaan itseäni. Onneksi oli se hauska ilta. Kiitos ystäville ja anteeksi äiti.

2 in 1, kissa ja kultainennoutaja

Oheinen kuvamateriaali vaatekomerostamme kertoo jotain perustavan laatuista järjestäytyneestä aikuiselämästämme. Kuva ei ole lavastettu. Kiira etsii siinä tänä aamuna päälle pantavaa komeron syövereistä. Istuessamme myöhemmin päivällä aurinkospotissa pääpostin portailla, totesimme omaavamme nörttijalat. Se siis toinen kuva.
Jos meillä on kaaottista niin onneksi jollain muullakin on. Nimittäin Susilla. Vietin siis möhmöillan Susin luona, minne kerääntyi möhmöävää porukkaa lopulta 3 lisäkseni.
Susin kissa Eetu toimii myös noutaja ominaisuuksilla eli hakee palloa uudestaan ja uudestaan. Rötkötettiin valuvalla sijauspatjalla, Eetu juoksi palloa kiinni ja perinteinen pissakakkapillukyrpä-huumori kukki. Taattua olemisen laatua aurinkoiseen sunnuntaihin!
Tuntien valuva olotila selätettiin ennen kymmentä siirtymällä Herttoniemen Treffi-pubiin. Join kaksi pinkkiä tuopillista (tarjousjuoma). Sointui käsilaukkuuni.

povekas minä

Olin varmasti ainut joka iloitsi sadesäästä. Terassiduunarillehan se merkitsi vapaata ja mulle samantien mahdollisuutta ehtiä illalla Ilonan keikalle! Voi ylioppilas parkoja...
Ennen iltaa iloitsin yllättävästä vapaudesta tuhlaamalla varojani. Ostin tissiliivit vuosien tauon jälkeen. Olen jo jonkin aikaa kypsytellyt ajatusta aikuistumisesta tälläkin saralla. Kuvittelin ostavani ihania pitsisiä alusasusettejä, mutta toisin kävi. Uudet rintsikkani ovat pöllökuosia. No ei liian isoja harppauksia kerralla. Luulin myös olevani b-kuppia. Sovittelun tuloksena oli päädyttävä a-kuppiin! Onhan niitä pienempi tissisempiäkin olemassa!!!! Nyt tuli stten kerrottua kuppikokokin netissä.
Kamppi-keskuksen isossa marketissa oli monia tuote-esittelijöitä. Ensimmäinen halusi mitata päänahka-arvojani. Mulla on järkyttävän kuiva pää ja olisi urgenttia ostaa heti Head and Shoulders shamppoota. En ollutkaan huomannut hilseongelmaa!? Sitten oli makkaran maistattaja ja viimeisenä kuningasosteri-esittelijä. Kuningasosteri ei ollut merellinen nilviäinen vaan virolainen sieni. Tämä tuote oli tarpeeksi jännä herättämään ostohaluni. Meillä syötiin tänään osteririsottoa.
Ilona oli vieraileva tähti Grand Revoltin vuotuisella Suokin keikalla. Keikka oli Valimo nimisessä baarissa rakennustelakkahökkeleiden lomassa. Romanttista sadesäällä merellisessä miljöössä. Me tyttökaverit tapasimme ekan kerran Ilonan uuden poikaystävän Santun ja annoimme yksimielisesti hyväksyntämme. Ilona sekä koko bändi esiintyivät tunteenpalolla riehakkaalle yleisölle. Mahtava fiilis ja hyvää musaa. Tyttö osaa myös rokata!

persikkalammas mustien keskellä

Mulla oli eilen dilemma, kun piti laittautuman perjantai-illan rientoihin. Alkuillasta suunnitteilla oli trendikästä ravintolasyömistä Punavuoressa Ilonan kanssa ja myöhemmin olin harkinnut goottiklubille menoa. En edusta tiukasti itse mitään alakulttuuria, mutta pidän goottiriennoista, koska niihin voi tälläytyä överisti. En koskaan aikuistunut naamiasvaiheesta...Mutta siis trendisyöminen trendikkään ystävättären seurassa korsetissa, sulkia päässä ja hotpäntseissä ei olisi ollut kohteliasta.
Ilona pikaratkaisi pohdintani tumpsahtamalla meille etuajassa. Tökkäsin Iltsulle drinkin kouraan ja huitaisin nopeasti punavuoriuskottavan asun niskaan.
Testasimme Slussen ravintolan. Suosittelen. Kohtuu hintaista reilua sapuskaa funkis-miljöössä! Ja hämmentävä tarjoilija. Ei oltu varmoja oliko töykeä vai ystävällinen. Vinkkasi kuitenkin silmää poistuessamme. Istuimme vielä yksien verran We Got Beeffissä, missä näin alkuillasta jopa kuuli toisen puheen. Positiivista. Koomaannuimme kuitenkin kumpainenkin ja olin vakavissani menossa jo kotiin ja pehkuihin, mutta kotimatkalla jo piristyin sillä seurauksella, että laittauduin uudestaan goottiuskottavaksi...Hetkonen, tässä kohtia en ole enää varma uskottavuustasosta. Pukeuduin nimittäin mummilasta vuosia sitten löytämäämme persikkaisen röyhelöön alus- tai yöasuun. Hotpäntsit ja paituli, alle verkkosukkikset, jalkoihin piikkarit ja reilusti lisää silmämeikkiä!
Klubi oli ravintolalaiva Wäiskissä, mikä osoittautui haasteelliseksi tanssialustaksi niillä piikkareilla. En kaatunut, mutta jalat tärisi toden teolla. Aluksi olin Petshopboys tyyppisestä musasta täpinöissäni. Illan pää-dj ja ilmeinen yleisön suosikki ei kuitenkaan lämmittänyt tanssimieltäni. Liian synkistelyä persikkaröyhelönaiselle. Lähdin vikalla 3t:llä kotio. Sulauduin persikkaisena huomattavasti paremmin goottien keskelle kuin perjantai-illan vikaan ratikkaan. Melkein itsemurha. Onneksi suurin osa känniääliöistä jäi steissillä veke.