Totuus on karu, irstain on Laru...

Yllä romantisoituja kuvia partioleiriltä.

Ei kesää ilman partioleiriä. Ensimmäistä kertaa koin äärimmäisen typistetyn version leiristä. Se kiukutti, mutta oli parempi kuin ei mitään. Leirini kesti vain yhden yön yli, mutta totesin olevan äärimmäisen helppoa sopeutua metsäilyyn. Sivistkseen takaisinpaluu on aina haastavampaa. Saapuessamme Saran kanssa Fiskarsiin satoi ja myrskysi. Iltaa kohden jo tyyntyi ja seuraava päivä (ja koko partioliikkeen 100-vuotis synttäri) olikin jo kesäinen ja kaunis. Viljelin ja vastaanotin huonoa huumoria, pelasin voittajatiimissä jalkapalloa, uin, yritin soutaa liian pienellä kumiveneellä ja nauroin koko ajan. Susin kanssa terapiapuhuttiin mustikassa. Sain vierailijaroolin iltaohjelman saippuasarjassa terkkarina. Lopuksi vielä autoilimme Kirstin kyydillä tarkastamaan Lauttapartion poikien leirin. Maisemat olivat huimat ja bongasimme 3 peuraa. Kuinka paljon elämää mahtuu reiluun vuorokauteen!!!!!!!