Ipen terveysajattelua

Kesän paras uiminen tapahtui Espoon Ruuhijärvellä. Uimastadikalla on ollut taattua sadesään kivaa. Uskalsin jopa hypätä mielestäni korkeasta hyppyristä. Totesimme Kiiran kanssa yllätävän monen tuttumme epäpitävän uimisesta. Uiminenhan on parasta. Uimahalliuiminen, sellainen jossa pitää mennä edes takaisin merkityllä radalla, se on kyllä tylsää. Ja sitten etukäteen täytyisi osata valita oikea rata. Onko hidas, keskinopea vai nopea. Entä jos pysähtelee välillä. Tai jos sukeltaa ja teke kuperkeikkoja. Mikä silloin on????
Äsken seisoin pitkästä aikaa päälläni. Ohjattu jooga-harrastus on mielestäni tylsää, mutta joku noiden joogien opissa on järkevää. Vannon kärrynpyörien, päälläseisonnan ja roikkumisen nimiin. Lähinnä semmoinen lapsille luonteva hötkyily ja vetkuilu on salettiin terveen elämän perusta. Länsimaalaiset aikuiset on huijattu ankeuttavaan selkä suorassa, jalat maassa ja naama kuin norsun vittu- myyttiin!