marsusijaishoitaja

rainy day

2008-09-05T22:33:00.002+03:00

It was a rainy day. I was home alone. I'm not good being home alone. I decided to do my summer project drawings but somehow did everything else but those. Like these ones. Then I dropped a bottle of ink on my bed. Oh dear. Thank god others came home allready.

Tyhjä olo

2008-06-06T22:29:00.006+03:00

Sain Lontoo-perheeni valmiiksi. Kuvassa vasemmalta Morden, Ipe, Ruislip ja pieni Limehouse. Olen hieman hukassa kun ei ole pakko tehdä mitään. Viimeisen perjantaiaamun jälkeen söimme perinteistäistä englantilaista aamiaista koulukaveriporukalla. Kaikilla oli tyhjä ja hämmentynyt olo.

Menin kotiin, kävin ulkoaltaalla uimassa vaikka oli koleaa. Suljin silmät ja kuvittelin itseni suomalaiselle järvelle. Illalla humalluin liikaa. Lauantaina melkein voitin perhospelkoni ja suoritin London Zoo:n perhostalon. Grillasimme illemmalla Leen takapihalla.

Illan hämärtyessä suunnittelimme puutarhanhoiotoa. Aika aikuista. Sittemmin olen yrittänyt säästää rahaa Bulgarian matkaan. Ostin tinkimällä mekon Annen Häihin. Valmistaudun nyt äidin ja isän Lontoo-visiittiin. Olenkohan aikuinen vai leikinkö vain? Jotenkin luulen, että leikin aikuisleikkiä vielä keski-iälläkin.

hetki elokuvasta Bambi

2008-05-08T12:19:00.003+03:00

Tänä aamuna lähdin kotoa liian aikaisin, jotta voisin kiertää metsän kautta. Queens Wood on henkireikäni ja ainut asia minkä takia saatan selvitä kesästä suurkaupungissa. "Parhaat paikat maailmassa"-listalleni on mahtunut keinu tässä metsässä. Se on täydellinen roikkuessaan isosta ja vahvasta puusta jyrkähkössä ylämäessä. Ylämäki takaa hyvät vauhdit. Keinuin ainakin 10 minuuttia, enkä ollut yksin metsässäni. Oksistossa vipelsi romantisoituja eläimiä kuin suoraan Disneyn piirretystä. Ilma oli täynnä lintumeteliä eikä yhtään kaupungin hälyä. Seuraani tarttuivat vauhtia pelkäämättömät ja värikooditetut mittarimadot: vihreä ja pieni vihreällä topillani sekä musta ja karvainen pohkeessa juuri mustien polvihousujen alla.
Aamu teki minusta ällösti onnellisen.

insomnia

2008-05-07T00:00:00.003+03:00

Viime yönä heräsin puoli kolmelta ja siitä se sitten alkoi, valvominen. Mikään ei tepsinyt, vähiten lehtien luku. Ennen viittä simahtelin, mutta kuvittelin sänkyni olevan täynnä olioita. Diagnosoin itselleni trendikkään stressin. Työ on perseestä ja tuskastuttavaa. Turhaa energiaa menee pomoni vihaamiseen. Viha ei ole mielenterveydelle mitenkään hyväksi.
Kivaa on sen sijaan koulun lopputyö, mutta deadline häämöttää turhan lähellä. Ompelen olioita Hannan ilkeällä Tempolla. Ompeluasento on polvillaan puutarhatyynyn päällä. Jalkoja kramppaa ja sääriin kuvioituu hennatatuointia.
Pahoittelen marmatusta. Ehkä huomenna on jo paljon paremmin. Olettaen, että oliot ovat poistuneet sängystäni.

vierailusesonki

2008-04-08T23:43:00.007+03:00

Mitähän Freud ajattelisi tästä. Viime yönä vaihdoin koipiini yltä päältä oranssit maiharit ja yritin lähteä New Yorkiin. Matkaani haittasi kuitenkin vauhko lehmä jota pakenin puuaidan yli suoraansanoen ojasta allikkoon. Siellä vaani vihainen vuohi. Ennen aamua en kerennyt rapakon taa mokomien elukoiden vuoksi. Hämmennyn lähes joka aamu sillä yöni ovat kummia.

Tivolitiellä on meneillään vierailusesonki. Hannu suomeentui tänään. Ensin viikonloppuna tulee Kiira! Hannu ja minä vietimme kesäisen kuuman päivän West Endissä. Hannu osti kaiken ja minä vain sukat sekä muffinin. Muffini ei kuitenkaan ollut mikä tahansa muffini. Katso kuvaa ja ihmettele. Illaksi tukkani lyheni ja nousi pystyyn. Olimme kotona aamulla jatkobileiden ja taksimatkustelun jälkeen. Olin silti kumman energinen ja tuunasin pyöräni vihreäksi. Se on nyt IPEBIKE! Sunnuntai-aamuna maa oli valkea. Koimme siis kaikki vuodenajat yhdessä viikonlopussa.

onnellista

2008-03-05T17:01:00.002+02:00

Epäonnisen maanantain jälkeen tulee onnekas tiistai. Maanantaina panikoin, totesin kadottaneeni muistitikkuni ja rikoin kuulakärkikynän taskuun. Panikoin viime perjantain haastatteluani opiskelemaan kuvitusta. Pelottava kirjekuori saapui postissa tiistaina. Se oli kiva kirje. Kiljaisin onnesta niin että Ozzy(kissa) tarrasi kyntensä Hannan villatakkiin ja Hanna luuli että huoneessani on murtovaras. Menimme pubiin ja joimme pullon viiniä. Lopultakin olen ihan oikea opiskelija. Hui.

uunipalsternakka

2008-02-21T00:20:00.005+02:00

Uuniruoka on täysin ahterista sillä odottaminen ei ole millään muotoa kivaa varsinkaan kun kello on jo yli kymmenen illalla. Yritän kovasti saada ajatukset pois ruuasta sijaistoiminnalla. Päivitän siis blogia. Juurekset on myöskin ahterista koska ne ei tunnu kypsyvän ikinä! Ruoka haiseroi kylläkin härnäävästi jo... Liisa päätti justiinsa että, meni syteen tai saveen, se on valmista.

Hyvä.

Ruuan jälkeen on parempi mieli. Tällä viikolla on ollut muutenkin hyvä mieli. Kävin hammaslekurilla joka totesi etten sittenkään tarvitse juurihoitoa. Tuhlasin juurihoitorahojani mm. lounastamalla japanialaista sapuskaa. Tänään uimme kilometrin per likka Liisan kanssa ja päivittelimme taas englantilaisen uimahallin epäkohtia. Viikonloppuna juhlimme vähäpukeisesti Torture Gardenissa. Sunnuntaina voin pahoin.

uusi vuosi, uusi lumi

2008-01-27T22:28:00.000+02:00

Tämän talven lumi on koettu. Se suvaitsi laskeutua Tampereelle viimeisenä Suomi-päivänäni. Suomeiluni oli vajaa mutta ehdoton talven henkireikä. Se kesti vain 3 päivää ja sisälsi pullon rommia, oikean joulun ja mäenlaskua. Ne olivat hienot 3 päivää.

Kyselyt ne vasta kivoja onki

2007-12-30T23:25:00.000+02:00

1. Mitä teit vuonna 2007 sellaista, jota et ole tehnyt aiemmin?Kiipesin vuorelle Skotlannissa. Se ei kuulemma ollut oikea vuori, mutta mina en välitä pikkuseikoista.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi?Aioin mennä lekuriin ja ainakin hammas sellaiseen. En mennyt. On reikä.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi? Kyllä, kaverini Anne pullautti Waltterin elokuussa.

4. Kuoliko kukaan läheisesi? Ei.

5. Missä maissa kävit? Olin molemmissa kotimaissani ja romantisella Ruotsin risteilyllä.

6. Mitä haluaisit vuodelta 2008 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2007? Hammaslekuriin.

7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2007? En muista päivämääriä. Muistan mun synttärit ja Kiiran synttärit ja that's it.
8. Vuoden suurin saavutuksesi? Pap of Clencoe. Kuvassa

9. ...ja suurin epäonnistuminen? En epäonnistunut. Tietenkään.

10. Kärsitkö vammoista? Murskasin peukaloni alkuvuodesta.

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit? Pyörä mikä pienensi Lontooni.

12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta? Ystävät ylipäätään.

13. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta? Oma aina silloin tällöin.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi? Ruokaan, juomaan, vuokraan. Tylsää.

15. Mistä innostuit eniten?Vuoren valloittamisesta ja Suomi kesästä.

16. Mikä musiikki tulee muistuttamaan sinua vuodesta 2007? Sain synttärilahjaksi Leeltä postimerkin kokoisen ipodin ja siinä on lähinnä Leen musiikkia. Kaikkea goottia ja teiniangstailua ja bonuksena mulle Kylietä.

17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi? Olen ollut nousujohteessa mielenrauhani kanssa. Hyvin pyyhkii.

18. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän? Jotain terveellista hötkyilyä.

19. ...entä vähemmän? alkomahoolia.

20. Miten aiot viettää joulun? Vietin jo Hastingsissä kalkkunaa nauttien. Toka kerta Leen perheen kanssa. PELOTTAVAA pariutumista!

21. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi? En mene.

22. Rakastuitko vuonna 2007? Enemmän ja vakavammin. Hui

23. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli? Ei ollut.

24. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit? Top Gear ja Americas Next Top Modelia on seurattu joka maanantai kisakatsomosta.

25. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan? Väitän aina välillä vihaavani pomoani. Mutta väitin jo niin viime vuonna.

26. Mikä oli paras lukemasi kirja? Luin hävittömän vähän. Juuri lopetin kirjan "A Perfect Mess" joka jakoi loistavaa propagandaa turhaa järjestelmällisyyttä ja siisteyttä vastaan.

27. ...entä musiikillinen löytö? äsh. En tiedä. Olin kovin epätiedoistava musiikin suhteen.

28. Mitä halusit ja sait? Seksiä ja rakkautta ja jonkinmoista menestystä opiskelussa. Suomi kesän.

29. Mitä halusit, muttet saanut? Paljon enemmän laatuaikaa Kiiran kanssa ja muidenkin huippuystävien.

30. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi? Mitähän leffoja näin. Hmmmm. Huono muisti ku mikä. Viimeksi näin Blood Diamondin ja jopa itkeä tirauttelin. Mutta ei se varmaan paras ollu.

31. Mitä teit syntymäpäivänäsi? Moottoripyöräiltiin Richmodiin, mikä on iso iso puisto taikka metsä etelä Lontoossa. Siellä oli villejä bambieläimiä.

32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi äärettömän paljon tyydyttävämmän? Enemmän Kiiraa ja ystäviä.

33. Miten kuvailisit vaatetyyliäsi vuonna 2007? Enemmän rento ja vähemmän korkkareita. Rokimpi ja rokimpi koko ajan.

34. Mikä sai sinut pysymään järjissäsi? Tekeminen ja parhaat ihmiset. Opiskelu.

35. Kenestä julkisuuden henkilöstä pidit eniten? Pitääkö pitää.

36. Mikä poliittinen puheenaihe säväytti sinua eniten?Pakistanin tilanne ja Benazir Bhutton epätoivoinen yritys.

37. Ketä kaipasit? KIIRAA!!!!.

38. Kuka oli paras uusi tuttavuus? Koulussa varsinkin ydinpoppoomme virolainen Silja, puolalainen Jarek ja meksikolainen Jennifer. Työkaverini Becky on ollut maailman ihanin tyttö.

39. Kerro elämänohje, jonka opit vuonna 2007. Blaah. Opin luottamaan itteeni koulussa. Miten mä sen tähän muotoilen.

menin sekaisin joulvalmisteluista

2007-12-16T14:48:00.000+02:00

Valoja ikkunassa ja jopa huurteisia puita taustalla. Meilkein kuin lunta.

Kauhukuusi kylpyhuoneessa.

Pin-up kuusi olkkarissa.

Eilinen meni ihan pipariksi. Bon Jovi-laivasta tuli Jovi Bon.

Jouluhumua kaikille!

ruokavalion muutos

2007-11-14T15:00:00.000+02:00

Siirryin talviruokintaan. Aamuisin puuroa ja muuten vain usein soppaa. Illalla laitan mausteviinin kattilaan.
Kuhan kerroin.

kivikausi

2007-10-19T14:51:00.000+03:00

Blaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa. Meilla ei vielakaan ole nettia! Olen tyystin kivikautistunut. Silla aikaa olen mm. saanut palkankorotuksen ja vajonnut ison tyotaakan alle. Yritan pyorittaa nettikauppaa ja oikeaa kauppaa samaa aikaa. Taidemateriaalien keskella on kuitenkin suht. mielenkiintoista. Kouluprojektin varjolla tein tapettia ja ripustin sen omalle seinalle. Varoituksen sana tapetoinnista: se on erittain hankalaa! Mulla on ryppyinen ja ilmakuplitettu seina.
Kaikkien miehet on ollut paskoja viime aikoina. Omani toivottavasti ei. Usko ihmisiin on ollut koetuksella.

pilkutonta idiotiaa

2007-09-21T14:00:00.000+03:00

Sivistyksesta ei ole tietoakaan maissa missa edes tietokeneet eivat tunnusta pilkullisia kirjaimia! Naurettavaa kerrassaan. Olen siis suurkaupungissani taas. Olen ollut jo tovin. Meidan uudessa palatsissamme ei viela ole nettia. Siksi pilkuton salakirjoitus. Muutoin palatsimme on mahtava(tosin keskikerroksen kylpyhuoneesta vuotaa olohuoneeseen vetta). Mutta meilla on 3 kerrosta, 3 toilettia,paljon puutarhavajoja jne. Huikeaa. Tyonikin on eri. Sain siirron taidetarvikekellariin koska kuulemma tiedan niista asioista. En koe tietavani. Sain stressin.
Hienot esittelykuvat talostamme antavat odottaa itseaan. Jahka nyt saan oman ja sivistyneen koneeni kytkettya maailman kanssa. Tein myos hienon lampunvarjostimen, minka hienouden tahtoisin jakaa kaikelle kansalle. Mutta sekin odottaa.

Kiitospuhe

2007-09-12T13:13:00.001+03:00

Näillä eväillä on hyvä sanoa hyvästit kotimaalle. Tofua paneroituna vartaissa ja tofua marinoituna salaatissa, maissintähkiä, lukuisia mojitoja ja pullollinen punkkua. Illan hämärtyessä lämmitimme myös sakea nuotiossa. Hyvä seura ja syysgrillaus puutalokorttelin pihamaalla on enemmän kuin täydellinen hetki elämässä. Kiitos sisareni Kiira ja kiitos Telle. Kiitos myös viihdyttävästä juttuseurasta naapurin Miikkalle. Kiitos Suomi ja kiitos mahtavat ihmiset! Muutan tänä yönä Tivolikadulle saarivaltioon.

suomeilu päättyy aina Tampereelle

2007-09-11T14:15:00.000+03:00

Taas Tampereella. Tampere on vaan SE paikka nykyään. Täällä on hienoja asumismuotoja. Sisareni puutaloasuminen takkoineen ja saunoineen on toki yhäkin voittaja. Tellen kenkätehdaskämppä on vahva kilpailija. Korkeakattoisin yksiö mitä olen koskaan nähnyt! Vähän matkan päässä kaupungin vilinästä ystävälläni Maijalla on oma talo, peltoa ja metsää. Siitä pulitetulla hinnalla ei saisi edes yksiötä Helsingin ytimestä. Minullakin on uusi asumismuoto Lontoossa. Muutin olematta itse paikalla. Uudessa kodissa on kuulemma kolme kerrosta!
Tampereella on hieno teatterielämä. Pääsimme kulisseihin eilen kun olimme seuraamassa Patukka Ooppera-musikaalin harjoitusta. Ilona debytoi tanssikuorolaisena vakuuttavasti. Kurkistus ison laitosteatterin maailmaan oli kiehtova. Istuin harjoitusten jälkeen iltaa Teatterikulmassa, mistä sai teatteriolutta alella. Teatteri-ihmiset puhuivat kovaäänisesti.
Tein lopultakin Kiiran synntärilahjan. Tein hameen tietämättä miten hame tehdään. Siitä tuli hieno ja isohelmainen. Olen hieman ylpeä itsestäni.

kaksi havaintoa

2007-09-05T22:00:00.000+03:00

Havainto keski-ikäisestä naisesta:
Keski-ikäinen täti ihasteli ränniä kovaäänisesti. Sellaisella Ritvojen ja Raijojen kipakan nasaalilla äänellä. Mahtoi olla hieno ränni.

Havainto itsetä:
Isäni ja minä kävelemme rappuset. Minä käytän seurassa myös hissiä. Isäni saa seurankin kävelemään. Minusta on mukavaa saapua kotiin salakavalasti rappuja harppoen. Kukaan ei voi hissin ääntelyistä päätellä tuloania. Olen vaaniva kissaeläin.

haikea syys

2007-09-03T20:20:00.001+03:00

Virallinen syys alkoi mikä meinaa kesän hajoamista, kesäkommuunimme hajoamista. Kiira lähti ensimmäisenä Manseen. Viikon päästä Lee lontoistuu ja heti sitten Eerik suuntaa Kiinaan. Viimeisenä minäkin jätän Hietalahden.
Kiiran pakatessa löysin laatikollisen legoja. Yllä Lee rakentaa ja alla lego-ukkelit ovat tutkimusretkellä ylijäätyneessä pakastinlokerossamme.

Lego-ukkelit retkeilivät myös basilikassa.

Sunnuntaikävelimme kiskoja pitkin Kaivopuiston rantaan.

öhöpöhö englanniksi?

2007-08-30T11:56:00.000+03:00

Kuinka selittää liiasta telkkarin tuijottamisesta ja löhöämisestä syntyvä öhöpöhö taikka pöhnä englanniksi? Vai onko totta että, miessuhteeni ei vain kykene kaikessa laiskuudessaan ymmärtämään ilmiötä? "I just wanted to get rid off that öhöpöhö feeling" oli selitykseni kun palasin äsken aamulenkiltä kirpakan syksyisestä säästä. "Aah! That nice feeling!" Oli vastaus.
Ennen eilistä pöhnämaratonia ehdimme kokea kahdet synttärit. Niin ja niitä ennen vielä hiukan taideyötä, mistä kuvamateriaali. Eerikkiä juhlittiin pelaamalla humalaista frisbeegolfia. Yllyimme myös "shotteja kaikille" baari-iltaan, minkä seurauksena miehet viettivät yön Eerikin autossa.
Krapulan huipennukseksi järjestin Leen synttäriyllärin eli karting-kisan. Hävisin täpärästi, mutta voitin parhaassa kierrosajassa Leen. Vauhdin hurma vei krapulan tyystin. Kiira tosin kehitti korkean kuumeen ja pelottavan taudin itselleen. Me jatkoimme juhlintaa Silja Linen IKKUNALLISESSA hytissä! Buffettejen, keinuvan Tukholman ja porealtailun sävyttämä loma oli ällö romanttinen ja huippu. Ostimme jopa mätsäävät hajuvedet taxfreestä(ei sentään tuulipukuja vielä).

halvat huvit

2007-08-25T11:15:00.000+03:00

Sisareni oli ehdottomasti sitä mieltä että kehittelemämme halvat huvit on kirjattava tänne kaiken kansan ulottuville. Matkalla uimastadikalta keskustaan minä, hän ja miessuhteeni keksimme seuraavat ilmaisviihdykkeet:
1. jalkapallomaalisimulaattori (by Lee) eli kuinka kokea maalina oleminen ilman että oikeasti täytyy olla maalissa. Asettaudu vain maalin taakse kun peli on käynnissä. Saattaa ärsyttää jalkapalloilijoita.
2. neliapilan metsästys. Tämän kaikki jo tietääkin, mutta saa ajan kulumaan yllättävän helposti.
3. taiji-ihmisten ärsyttäminen. Asettaudu puistossa hitaasti liikkuvien ja seesteisten tyyppien läheisyyteen apinoimaan taijia!
4. selkähieronta hississä. Tähän tarvitaan sellainen hissi kuten meillä jossa kerrokset suhisevat ohi ja on kiilautumisvaara. Nojataan vain ohi vilisevin kerroksiin ja saavutetaan näin selkähieronta.
Toim. huom. edellä olevat ideat syntyivät täysin ilman alkoholin vaikutusta

suomiturismia

2007-08-21T23:41:00.001+03:00

Paljon tapahtuu kun viettää turistielämää. Näytin Porvoon ja paluumatkalla epäilyttävän ja roskatun merenrannan. Äidin kanssa näytimme Fiskarssin taideihmeet ja tutustutimme engelsmannin photoplayhin Lohjalla. Lauantaina Hannukin saapui ihmemaa bileisiimme. Minä olin kuningatar, Kiira kissa ja Hannu...noh...ihmemaanhahmo. Lee nimettiin Liisaksi. Eilen kiepuimme "romanttisesti" Lintsillä. Olen mustelmilla härveleistä. Parasta olivat törmäilyautot ja Vekkula.

hyper olotila

2007-08-15T17:35:00.000+03:00

Tunnin päästä lähden Tampereelle hakemaan Leetä! Viime yönä salamoi 7000 kertaa. Ystäväni pulautti tämän seurauksena maailmaan uuden ihmisen. Ukkonen on mahtava. Olo on nyt jännittynyt ja hieno. Kaikki hyvin, rallatilaa... Hih

huonosta komediasta lemmenlaivalle

2007-08-11T14:07:00.000+03:00

Olin eilen huonossa komediaelokuvassa tai piirretyssä. Menin vääntämään oluttonnitankin vivusta katsomatta, että meneekö siihen ranteen paksuinen letku vai ei. Se kohta missä letkun olisi pitänyt olla oli rintani tasolla noin 20 sentin päässä. Käänsin siis vivusta ja älyttömällä paineella ryöppysi Olvin kolmosta päälleni litroittain. Olin haiseva ja litimärkä ja menin ensimmäiseen rättikauppaan. Myyjätär toi koltun sovitushuoneeseen. Jouduin ostamaan myös uudet pikkuhousut. Koskaan peseytymättä museoin töiden jälkeen. Duane Hansonin amerikkalaiset(yllä) ja karun rumat Suomi-kuvat olivat kokemisen arvoisia. Istuin vielä hetken paahteessa terassilla Saran kanssa. Sitten yhäkin peseytymättä matkasin Pukinmäkeen tarkoituksena uida Green Star-pubin uima-altaassa. Lemmenlaiva meininkiä suomalaisessa lähiössä. Uimme Susin kanssa ja siemailimme drinkkejämme (olutta sekä lonkeroa). Aamulla löysin itseni yhäkin Pukinmäestä.

etelän lomalla työviikolla

2007-08-09T10:46:00.001+03:00

Mitä normaalisti tehdään yhdeksältä loppuvan iltavuoron jälkeen? Kalliomäet saattavat esimerkiksi laitta huimat pakkelit ja uskomattomat rooliasut päälle ja matkustaa lähijunalla Pasilaan. Pasilassa yritetään sitten huomaamattomasti sniikata ratakiskojen yli ja sillan ali vanhojen museojunien luo. Siellä väijytään junavaunujen välissä peläten securitas-autoja ja otetaan todella hienoja valokuvia. Olipas hauskaa!

Nyt on tropiikki. Jopa yöaikaan voi hengailla hihattomassa. Päivällä sulaa pois. Viikon paras rantailu oli omalla metsäisellä spotilla Seurasaaressa. Hietsussa oli kamala näyttäytymismeininki kuten ennenkin. Suokissa tuuli niin, että oli melkein tuntevinaan viileää. Vesi oli siellä kylmähköä.

Totuus on karu, irstain on Laru...

2007-08-02T10:36:00.000+03:00

Yllä romantisoituja kuvia partioleiriltä.

Ei kesää ilman partioleiriä. Ensimmäistä kertaa koin äärimmäisen typistetyn version leiristä. Se kiukutti, mutta oli parempi kuin ei mitään. Leirini kesti vain yhden yön yli, mutta totesin olevan äärimmäisen helppoa sopeutua metsäilyyn. Sivistkseen takaisinpaluu on aina haastavampaa. Saapuessamme Saran kanssa Fiskarsiin satoi ja myrskysi. Iltaa kohden jo tyyntyi ja seuraava päivä (ja koko partioliikkeen 100-vuotis synttäri) olikin jo kesäinen ja kaunis. Viljelin ja vastaanotin huonoa huumoria, pelasin voittajatiimissä jalkapalloa, uin, yritin soutaa liian pienellä kumiveneellä ja nauroin koko ajan. Susin kanssa terapiapuhuttiin mustikassa. Sain vierailijaroolin iltaohjelman saippuasarjassa terkkarina. Lopuksi vielä autoilimme Kirstin kyydillä tarkastamaan Lauttapartion poikien leirin. Maisemat olivat huimat ja bongasimme 3 peuraa. Kuinka paljon elämää mahtuu reiluun vuorokauteen!!!!!!!

Sekaisin Paulasta!

2007-07-31T10:52:00.000+03:00

Oli niin meiningillä terästetty maalaisviikonloppu, että pää ei meinaa pysyä messissä! Junailin Hannun luo Hämeenlinnaan jo perjantaina. Sain uuden pään sekä skumppaa. Lauantai-päivänä kiertelin järvialuetta Hannun tehdessä asiakkaiden päitä. Seisoin puskissa ja söin liikaa villivattuja. Kuvasin tyhmiä yksityiskohtia ja paljon. Akku loppui kamerasta. Sain kaverin vanhasta miehestä joka luuli mua arkkitehtiopiskelijaksi. Päädyin kommentoimaan uusien kerrostalojen ratkaisuja.
Iltaa oli odotettu jo viikkotolkulla. Matkasimme juhlabusilla Hannun kotikuntaan Tuulokseen Kapakanmäen tanssilavalle. Juhlakansa oli jakaantunut illan tähtien Paula Koivuniemen sekä Lauri Tähkän kannattajiin. Me kuuluimme tietysti Paulan faneihin! Taistelimme eturivin paikoista keski-ikäisten tätien kanssa. Konsertti oli mahtava ja ääni läks. Paula on vähintään yhtä rock kuin Kaija Koo! Ja ne on molemmat rokeimmat tyypit ketkä tiedän! Sillä Tähkällä ei voinut iltaa latistaa joten löysimme "ilmaista" olutta kesäteatterin lavalta ja tanssimme humppaa sekä hittejä ulkona. Vielä kotonakin tanssijalka vipsui.

epäelitistinen puttaus

2007-07-26T23:15:00.000+03:00

Tulimme juuri kotiin posket hehkuen. Kuten Eerik asian ilmaisi "Olo on kuin lapsena päivän ulkona rehuamisen jälkeen". Pelasimme Meilahden rytikköisellä radalla frisbeegolfia. Huippua. Siinä oli sellaista partiomeininkiä kun heitti läpyskää ylös pystyjrkkää. Kenenkään kiekot eivät tällä erää jääneet mäntyyn(viimeksi Eerik tuli kotiin tyhjin taskuin). Nyt valmistuu munavoi piirakoille. Fiilis on hyvä.

Ipen terveysajattelua

2007-07-24T11:51:00.000+03:00

Kesän paras uiminen tapahtui Espoon Ruuhijärvellä. Uimastadikalla on ollut taattua sadesään kivaa. Uskalsin jopa hypätä mielestäni korkeasta hyppyristä. Totesimme Kiiran kanssa yllätävän monen tuttumme epäpitävän uimisesta. Uiminenhan on parasta. Uimahalliuiminen, sellainen jossa pitää mennä edes takaisin merkityllä radalla, se on kyllä tylsää. Ja sitten etukäteen täytyisi osata valita oikea rata. Onko hidas, keskinopea vai nopea. Entä jos pysähtelee välillä. Tai jos sukeltaa ja teke kuperkeikkoja. Mikä silloin on????
Äsken seisoin pitkästä aikaa päälläni. Ohjattu jooga-harrastus on mielestäni tylsää, mutta joku noiden joogien opissa on järkevää. Vannon kärrynpyörien, päälläseisonnan ja roikkumisen nimiin. Lähinnä semmoinen lapsille luonteva hötkyily ja vetkuilu on salettiin terveen elämän perusta. Länsimaalaiset aikuiset on huijattu ankeuttavaan selkä suorassa, jalat maassa ja naama kuin norsun vittu- myyttiin!

Sammonmäen työpaikka-alue

2007-07-16T11:54:00.000+03:00

Kun Eerik voitti rahaa Tallinnassa pokeriturnauksessa, me lainasimme autoa. Etsimme lentokentän kiitoradan päässä olevan näköalakallion, mutta lentokoneet laskeutuivat väärälle kiitoradalle. Se ei haitannut sillä siellä oli myös hieno teollisuusalue. Kiipesimme huteria tikkaita epäilyttävien teollisuuspömpeleiden päälle. Ne olivat ikäänkuin isoja säiliöitä...kaiketi. Siellä haisi epäterveelliselle. Sisareni ja minä olimme yltä päältä liassa. Harmitti ettei ollut kameraa mukana. Securitas-auto tuli vasta kun olimme jo turvalisesti takaisin maan pinnalla.

Wiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii

2007-07-10T22:54:00.000+03:00

Mieletöntä! Eerik osti Nintendo Wii:n. Mahtava härveli! Ensimmäinen kosketukseni peliin oli hikinen nyrkkeilymatsi lievässä krapulassa. Krapula aiheutui sivistyneestä ja kulinaristisesta kokkausillasta Saralla. Hauskinta oli Creme Brulee: n pinnan liekitys.
Ei, en malta nyt kirjoitaa. Mii-matsi Wii-härvelillä odottaa...
Tänään muuten korkattiin vedenalaiskamera(tuliaiseni Kirppenshille) uimastadikalla. Se oli kanssa huippua. Mutta nyt se miiwii-toiminta.

Ylistys Larulle

2007-07-06T14:44:00.000+03:00

Ensimmäinen päivä Suomessa kun lämpötila on alle hellerajan ja aurinko on piilossa. Menin Lauttasaaren kalliorannalle uimaan. Meri oli kylmä ja tunsin eläväni. Hengitin merta, lokkien ääniä ja rantakasveja. Lontoo oli kaukana ja minä olin vahvasti tässä ja nyt. Kävelin rannalla ihmistä korkeampien kaislojen läpi. Kaikilla linnuilla oli vauvoja: fasaanivauvoja, hanhivauvoja, joutsenvauvoja ja lokkivauva.

...ja Suomi-kesä

2007-07-03T00:11:00.000+03:00

Nyt se on, Suomi-kesä. On todella kuuma. Sulan. Mutta tähän asti on ollut hienoa. Ja varmasti luvassa on vieläkin hienompaa. Ensimmäinen virallinen päivä kului Koff:in puistossa. Kiitos organiseerauksesta vastanneelle Tepalle. Kiitos myös sulasta kakusta. Kiitos Elisalle (ja miami-siiderille) ja kiitos Idalle sekä Moldovan taajuuksille. Ja ennenkaikkea kiitos Kiira mahtavasta videoesiintymisestä.(nähtävissä naisen myspacessa)

juuri ennen Suomi-kesää

2007-06-23T01:06:00.000+03:00

Viimeinen viikonloppu Lontoossa ennen mahtavaa Suomi-kesää ja mulla on kipeä olo. Yritän meditoida olon pois. Huomenna on meillä puutarhassa grillijuhlat. Minä olen kuulemma lupautumut valmistamaan kasoittan pottusalaattia. En muista luvanneeni. Tämä maan vaihto on haikeaa. Onneksi on todettava, ettei kesä täällä ole lähellekään yhtä ihmeellinen kuin kesä Suomessa. Täällä ei voi uida missään!!!!!! Hulluutta.
Ohessa epäloogista kuvamateriaalia.

Askartelemani paskartelemani massiivinen kalavyö.

Kun töissä oli taas tylsää tein eliön ylijäämistä korvisten takaosista.

Töikavereiden kanssa hyvästitoluilla lähipubissa. Kuvassa tosin Hanna ja minä.

Mieletöntä designia koulumme viereisessä kiinalaisessa lounaspuljussa.

raitis ja raikas

2007-05-31T23:22:00.000+03:00

Tässä loistavassa ankka-asussa oksentelun jälkeen pistin itseni "rehabiin". Omatoimisesti olen yrittänyt eläytyä Britneyn ja muiden julkimoiden lempiharrastukseen. Koska en ole oikeasti julkkis, minulla ei ole varaa matkustaa kylpylälomaa muistuttavaan kuntoutukseen, vaan minun on käytettävä luovuutta. On aromaöljyjä ja jalkahoitoja, puistokävelyä ja vaihtoehtoista illanviettoa.

Etelän ghetoissa on mielenkiintoista. Esimerkiksi pelkät verhot keskellä katua.

Pääsin komein arvosanoin läpi töitteni arvioinnista. Tuomiota odotellessa palloilin ympäri koulua ja vakoilin muiden taiteiluja. Kuvassa ihmettelen jättipatsasta, jonka naama tuijotti alaspäin. Minä tuijotin kaveria ylös.

merkattu lehmä

2007-05-14T21:47:00.000+03:00

Valmistuvat sikiöni.

Mielijohteilin itseni kauneussalonkiin ja tilanteeseen minkä useimmat meistä ovat läpikäyneet jo ennen kouluikää. Jännittyneenä valitsin kultaiset ja vihrein kivin koristellut nappikorvikset. Kauneustypsy hymyili rauhoittavasti ja suoritti toimenpiteen. Olo on kuin merkatulla lehmällä!
Ilta oli omistettu viisuille. Ukraina oli huippu. Kannatimme lipuin koristelun naposteltavan voimin. Ja siiderin. Ja oluen. Minkä johdosta Lee ja minä luulimme, että on hyvä idea lähteä jatkamaan hummaamista vielä puolenyön jälkeen. Jep
Ja täältä käsin oli mahdoton yrittää nähdä lätkän loppuottelu. Koko lajia ei tunnusteta maassa. Perkeleen jalkapallo.

vieressänukunta

2007-05-08T23:23:00.000+03:00

Olen ammattimainen vieressänukkuja. Sitten lapsuuden, olen enimäkseen vieressänukkunut. Ei seksiä, vaan pelkkiä unikamuja. Pitkä aikaisin on Kiira. Urani sai kuitenkin suurimman haasteensa, äidin kahden viikon vierailun aikana. Olen hengissä enkä halua murhata ketään.
Kuvassa villi vappu. Yritin pitää rotuoikeuksistani elikkä suomalaisesta kansanperinteestä kiinni. Juotin työkaverille skumppaa ja syötin munkkeja. Illalla vein äidin vappupiknikille Kaivarin korvikemäelle.
Villimpää oli viikonloppuna kun sänkykaveri vaihtui äidistä Hannuun. Menetimme 8 tuntia elämästämme Michaelin yllätyssynttäreillä. Mielestämme vietimme koko ajan siististi sisätiloissa, mutta kumpaisenkin mutaiset sukkahousut puhuvat toista kieltä. Nyt askartelen sikiöleluja.

mustalaisverta suonissa

2007-04-21T16:04:00.000+03:00

Telle käski päivittää blogia. Minä olen nykyään liikaa humalassa. Hannan kanssa ollaan jopa laulettu Bonnie Tyleria korva kiinni jukeboxissa. Tämä tapahtui lähi pubissa. Eilen oli kuitenkin huippua. Löysin sisäisen mustalaiseni ja tanssin kuin hullu koko illan Gypsy Hotel-kubilla. Jalkani tekivät kuolemaa uusissa korkkareissa, mutta se ei menoa haitannut.
Koulussa on myös kivaa. Kuvassa yksi neljästä ongelmanukestani. Ja sitten täällä on kesä. On aikamoinen etuoikeus asua paikassa, missä on puutarha. Nyt laitan bikinit päälle ekaa kertaa tänä vuonna ja menen möllöttämään ulos.

aika ennen päästäistä

2007-04-04T01:05:00.000+03:00

Sesonkiuutisena tiedoksi, että päästäismunien maalaukseen kannattaa yhäkin käyttää vsivärejä. Akryyliväri ei toimi munassa. Spreetushit on myös ok. Munajöijön poistamiseen puhallustaktiikalla en ole keksinyt vielä parannusta. Päätä särkee ja silmissä surisee. Voiko silmissä surista?
Menneenä perjantaina menimme Kings Crossin rautatieasemalle ja katosimme arpapelillä valitulla junalla pohjoiseen. Kaikki rahat meni. Tai paremminkin olen miinuksella Leelle. Oikea vanha York oli hieno paikka kadota kenellekään kertomatta. Elämäni ensimmäinen Bed and Breakfast- kokemus oli kutkuttava. Kuvamateriaali lomalta painottuu ensimmäisen illan pahoinvoivan Ipen kuvaamiseen. Siellä oli siis paljon satoja vuosia vanhoja pubeja ja muistaakseni myös hyvin mauton kasaridisko.
Kuvassa traditionaalinen majoitus.

olo

2007-03-24T00:17:00.000+02:00

Mulla on tälläinen olo luisevan ja jäntevän mieheni kanssa. Se on hyvä olo. Muuten mulla on liikaa oloja. Huomenna on onneksi aina uusi päivä ja uusi alku ja uusi olo.
Eilen söin pimeässä lattialla pitsaa. Jätin reunat. Mistä lähden olen ruvennut jättämään pitsasta reunat! Tyhmää käytöstä. Kulttuuri oli aivan toinen silloin kun haettiin perhepitsa Lauttasaaren ekasta noutopizzeriasta. Sisareni jätti kyllä reunat, mutta viimeiseksi herkuksi. Hän myös nyppi ananaspalat ja asetteli ne reunasuikaleiden päälle. Reunat olivat pitsan kohokohta. Emme arvostaneet reunojen dissaajia, kuten emme myöskään leivänkannikoiden karsastajia. Nykyään myös minä kaivan paahtoleipäpussia ja välttelen päätysiivua. Mitä tapahtui!!!!!!!

hyi ihana

2007-03-21T00:18:00.000+02:00

Hullaannuin ja elämä oli ihanaa kun Telle sekä lämmin kevät tulivat Lontooseen. Paremmin ei olisi voinut olla. Ystävä, joka tuo tuliaisiksi itse poltetun sekä hyväksi hytkeeksi nimetyn levyn, ei voi olla muuta kuin hyvä. Kevät, joka salli ensimmäiset ulkojädet ja mansikka piknikit, ei voi olla kuin hyvä. Ja niin hyvä oli olotilani, että perjantain auringossa ostin itselleni polkupyörän. Lontooni on pienentynyt kummasti. Lee oli heti kateellinen ja seuraavana päivänä ostimme toisenkin pyörän. Pariskuntaelämäni kukoistaa ällösti. On yhteistä pyöräilyä Hampstead Heatissa ja tulisen ruuan kokkausta kotona. Kaikki ihanaa.
Mun pää ei käsittele ihanaa turhan hyvin. Ihana on hetkessä kamala. Ja kuin vahvistukseksi taivaaltakin tulee räntää. Olenko aiemmin yrittänyt tarjota päätäni vaihtoon? No tarjous on taas voimassa.

T

2007-03-04T15:35:00.000+02:00

"Kirjoita kuusi asiaa, jotka tekevät sinut onnelliseksi"
Pyysin Elisalta kirjaimen tähän haasteeseen. Elisa kirjoitti onnellisuusasioita e-kirjaimella ja antoi mulle t:n. Jos joku haluaa jatkaa onnellisuus juttuja jaan kirjaimia eteen päin!
1. Toiminta. Kaikenmaailman tapahtuma ja säpinä ovat mielenterveyteni ehtoja.
2. Talvi ja luminen sellainen. Lumisade nostaa suupielet heti ylös. Autuasta on kirpakka ja aurinkoinen talvisää, mieliuten metsäladulla tai meren jäällä.
3. Taide. Pakko kai tämä on tähän ujuttaa. Viikon sisään olen kokenut kaksi järisyttävän hienoa taide-elämystä: Taten liu'ut ja Christoph Buchlerin Simply Botiful näyttelyn. Näyttelyä on mahdoton selittää. Oli kuin hotelli. Aidosti rakennettuja asumuksia, likaisia, ahtaita ja karuja. Olo oli kuin vakoojalla. Ikäänkuin olisi rikkonut ihmisten yksityisyyttä.
4. Tiede. Ei mielestäni mikään vastakohta taiteelle. Mielenkiintoista ja kiehtovaa. Tieteen Kuvalehti on ihan huippu. Kaikenmaailman "tee se itse" kokeet on hauskoja. Säilöimme juuri Kiiran kanssa dna:mme. Töistä ryöväsin "52 amazing science experiments" kortit, jotka varmasti viihdyttävät minua jonkin aikaa.
5. Top Gear on paras tv-ohjelma ikinä! En olisi kuuna päivänä uskonut lempiohjelmani olevan auto sellainen. Tämä vaan on niin järjetön ja hauska. Nauran koko tunnin pläjäyksen putkeen ja olen nääntynyt lopuksi.
6. Tampere. Sinne lauskeutuminen halpalennolla merkkaa kotiin tuloa. Tampereelle on viime vuosina keskittynyt roima joukko rakkaita ihmisiä ja niiden joukossa rakkain eli Kiira.

Lopuksi ylimääräinen t-asia. Järkyttävä sellainen.
Texas Teenager Virgins. Dokumentti, jota ajauduin tuijottamaan viime yönä. Tässä nerojen kolkassa ei ole seksivalistusta ollenkaan, sillä teineille saarnataan neitsyyttä. Hammasharjapastori tienaa miljoonia levittämällä neitsyyssormusten ilosanomaa. Neitsyt on kuin uusi ja puhdas hammasharja. Eihän kukaan halua käytettyä...

itseruskea

2007-03-02T21:23:00.000+02:00

Nykyinen perusasentoni tietokoneen edessä on hankala ja alaston. Itseruskeudun. Elisalta saamani ihmevoide on ahkerassa käytössä ja uskon näyttäväni terveemmältä tekoruskeana. Totuus lienee, että näytän maksaläiskäiseltä.
Kiira oli sitten täällä oletettua pidempään. Ne jotka eivät ole vielä kuulleet maailman historian uniikeimmasta lennolta myöhästymisestä...noh...udelkaa Kalliomäki juniorilta. Minä olin, enkä edes salaisesti, innoissani extra ajasta yhdessä. Raahasin Kiiran British Museumiin suorittamaan väliin jäänyttä koulupäivääni. Piirtäminen tosin jäi kun innokkaasta museosedästä tuli meidän fani. Perjantaina, minkä piti olla viimeinen päivämme, koimme lopultakin Tate Modernin liukumäet. Varsinkin vitostason liuku oli MIELETÖN kokemus. Uusi lempitaiteilijani on ehdottomasti Carsten Höller!
Laittomasti kiipeilimme alas Thamesin siltojen alle, mistä kuvamateriaali.

2007-02-19T02:01:00.000+02:00

Kiira on kai jo täällä. Enää noin tunti ja Kiira on oikeesti nenän eessä!!! En malta oottaa. Ja sitten, en koko yönä malta nukahtaa kun on niin paljon höpistävää. Ja siitä seuraa väsynyt työpäivä, mikä ei kyllä haittaa. Siitä lystistä, että Kiira on täällä kärsisin vaikka puol votta krapulaa!

Viime aikoina tapahtunut:

Kiinalainen uusvuos
Se oli tänään. Keskusta oli tupaten täynnä. China Town se vasta olikin täynnä. Kaikkialla punaisia lyhtyjä(punaisten lyhtyjen alue...heh). Kaikilla oli poppeja eli pikku räjähteitä. Vaivaisen kokoiset papanat poksahtaa kun ne viskaisee esim. maahan. Huippua. Kaikilla oli myös paperi lohikärmeksiä. Niin mullakin. Söimme asiaan kuuluvasti kiinalaista seisovasta pöydästä. Viiden aikaan koimme savuisimman ilotulituksen ikinä. Ja mua jopa pelotti. Paukkui ja savusi enkä voinut olla kuvittelematta sotatilaa. Lopuksi autoin Leetä kotiläksyissä. Hankimme materiaa sypoloogiseen tutkimukseen. Havainnoimme innolla ihmisten ohittamiskäyttäytymistä ruuhkaisissa tilanteissa.

Valentines day
Tiedätte milloin se oli. Järkytyin juhlan isoudesta. Koin sen vielä varmasti korostetusti lahjatavarakaupan kiireessä. Illalla katukuvassa oli vain pariskuntia ruusupuskien ja sydänilmapallojen kanssa. Ravintolaan ei voinut kuvitellakaan menevänsä ilman pöytävarausta. Lee stressasi. Ois nyt tajunnu, että olen Suomesta ja me emme ymmärrä romantiikkaa. Jopa tämä rakastavien juhla on väännetty meillä ystävyyden ylistykseksi. Reilumpaa sinkuille. Sain kuitenkin varsin eroottista mustaa pitsiä kauniissa paketissa. Romanttisen illallisen hoidimme irkkupubissa. Irkkuruoka maistui varsin suomalaiselle.

Kylliä kerrakseen

2007-02-13T00:31:00.000+02:00

Silloin kun minun piti olla taiteellisesti aikaansaapa, ostin halpakaupasta Kylie Minoque-tauluja alle punnalla kipale. Ostin myös halpaa pornokrääsää noin projektimielessä. Koulupäivä oli pyhitetty materiaalin keräämiseen, ympäristön havainnoimmiseen jne. Havainnoin kovasti halpahallissa ja piirtelin Mac Donaldsissa.
Eilisen projektina oli Victoria&Albertin Kylli-näyttely. Matka museoon oli mutkikas ja kostutimme kurkkujamme parissa pubissa matkan varrella. Paikan päällä emme huomanneet koko näyttelyä. Hanna innostui rautaporteista, vanhoista lukoista ja arkuista. Molemmat vannoimme taidokkaan käsityön nimiin puukaiverrusten äärellä. Hirvensarvista kyhätty mahtipontinen tuoli oli kuitenkin hienointa.
Sattumalta museossa töissä oleva Tanya bongasi meikäläiset ja valaisi, että Kylliin ei ole enää tälle päivälle lippuja jäljellä. Meinasi siis käydä kuin Tate modernin liukumäkien kanssa. Tanya kuitenkin salakuljetti meikäläiset näyttelyyn. Voimme vain todeta, että Kylli on järkyttävän pieni.
Viime yö oli niin hekumallinen, että se kostautui töissä. Ilokseni Chris(omistaja) sekosi lopullisesti ja minä revin hiuksia päästäni. Ilona lähti viikonlopun heilastelureissulta, mikä tuntui varsin kummalta, kun tuskin ehdin nähdä tyttöä. Ai niin ja mulla ei enää ole kenenkään puhelinnumeroita. Ne päättivät postua luuristani.

entinen peukalo

2007-02-07T20:03:00.000+02:00

Täystuho tuhosi vasemman peukalonsa tohjoksi. Lämäytin kassakaapin oven kiinni jättäen sormirukan väliin. Taju läksi melkein ja sormi on nyt paketissa. Kynsi repsottaa irtoamispisteessä. Eilen oli pahaa karmaa kaikkialla. Hanna ja minä täristiin koko työpäivän. Hannu lähti ja meitä itketti. Teiniriiviöt varastvati Leen työmopon. Poliisista oli kuitenkin kerrankin hyötyä ja mopo palautui alle tunnissa.
Ehdin myös saada riitatilan Hannun ja mun välille viikonloppuna. Biletin goottien kanssa Slime Lightissa sekä sunnuntaina jatkoilla enkä suinkaan Hannun seurassa. Sovimme kuitenkin kuoharin ja viinin äärellä. Nyt Hannu on lopullisesti pois ja mulla on oma huone. Se on kumman epäräikeä ja melkein tilava.

vihainen feministi innoissaan lumesta

2007-01-27T16:50:00.000+02:00

Täällä oli valkea aamu!!! En tiennyt, että lumi on edes mahdollista Lontoossa! En voinut uskoa silmiäni kun näin lumisia oksia verhojen takaa. Herätin koko talon, hypin ja pompin. Juoksin lähikauppaan pyjamassa ostamaan patterit kameraan. Mulla ei ollut hajuakaan kellonajasta ja järkytyin kun kaupan setä oli vasta avaamassa putiikkia. Tallensin sitten ihmettä kadulla ja takapihallamme. Iltapäivään mennessä lumi oli jo kadonnut, mutta mielialani leijui pilvissä vielä pitkään.

Enenevässä määrin ärsyynnyn tyttö ja poika jaoittelusta. Töissä kuulen päivittäin äitien kommentteja tyyliin. "oh Georgie, that´s too girlie for you!" tai "Do you have anything more boyish?". Tasa-arvosta puhutaan ja toisaalta tuudittaudutaan siihen, että länsimaisessa kulttuurissa olemme sivistyneitä ja asiat on suht mallillaan. Tytöillä ja pojilla on yhtäläinen oikeus koulutukseen. JEEE. Silti tuntuu kuin olisimme tyystin unohtaneet tärkeimmän ja perustavimman tasa-arvon saran. Kasvatuksen! Kuka edes kiinnittää huomiota siihen, että nykyään, 2000-luvulla lelut ovat enemmän sukupuolijaoiteltuja kuin koskaan historiassa! Syydämme tytöille pinkkiäkin pinkimpää hörhelöä, isohuulisia nukkeja joiden ainoa funktio on olla seksikäitä ja trendikkäitä. Meidän tasa-arvoisten ja menestyvien nuorten aikuisten lapsista on kasvamassa ääritypsyjä ja äärimachoja!!!!!!!! Eikö ole jotain lastensuojelulakia joka laittaisi lelu-, tv-, ja lastenvaatemarkkinat kuriin!
Feministin vihollinen Barbie oli ennen jopa lentoemäntä. Nykyään Barbiella ei ole ainuttakaan ammattia. Barbie vain shoppailee ja mutristaa huuliaan. Shoppailee ja mutristaa huuliaan!
Esimerkiksi nämä ihqut teinibarbit siis tykkää kans mennä salille ja rannalle ja tietty shoppailla! TeenTrendGirls

joulun uusinnasta pään uusintaan

2007-01-22T23:11:00.000+02:00

Kävin koulussa, sitten Suomessa ja sitten taas koulussa sekä sain uuden pään. Paljon on sattunut ja tapahtunut. Koulu on hubaa ja olen onnistunut vahingossa olemaan kovin taiteellinen ja syvällinen. Kuulemma kirjalliset havaintoni olivat silkkaa runoutta. Johtunee yksinkertaisesti siitä ettei englanti ole äidinkieleni ja saatan kirjoittaa hassusti. Teholoma kotimaassa kannatti. Kunniakseni Tampereelle satoi valkea lumipeitekin. Sunnuntaina vietimmekin mahtavan perhejoulun. Ohessa talvista tehdaskaupunkitunnelmaa.

Helsingissä majoituin Saran upouuteen Kallion kotiin. Majoituspalveluun sisältyi mm. riittävästi laadukasta viiniä, mahtavat "tee se itse"- aamiaiset ja sekä viihdyttävää seuraa. Sara-aktiviteetteja olivat toki myös pilates ja blinien paisto. Blineilyyn eläydyimme aito venäläisillä meikeillä ja kattauksilla.

Tiukalla aikataululla tapasin ystäviä; kilistelin juomia Kaisulla ja Juhalla, söin pitsaa yöllä Susin kanssa ja vaahtosin kova äänisesti Ellin seurassa Porthaniassa. Iskälle pidettiin yllätys maljapuheita kuudenkympin johdosta. Annastiinan houkuttelin taidemuseoon. Viimeisinä Helsinkihetkinä nakuilimme Yrjönkadun luksusparvella Saran kanssa.

Suomeiluni oli liian nopeasti ohi. Haikeaa. Lauantaina saimme piristävän päähänpiston ja Hannu teki päästäni räikeän.

jotenkin epärationaalinen päivä

2007-01-10T22:33:00.000+02:00

Häsläyksen mestari yritti ilmottautua yliopistoon virallisena ajankohtana. En osannut täyttää lomakkeita ja passini oli juuri matkalla kohti suurlähetystöä. "Ei, tämä ei onnistu ilman passia" "Hoidetaan sut sitten perjantaina" jo melkoisen tuskastunut täti sanoi ja passitti mut kotiin. Uusi passini siis on ollut noudettavissa jo tovin, mutta koska autuaasti unohdin koko seikan, niin viime hädässä passitin Leen noutamaan sitä. Menin sitten Oxford Streetille etsimään äidille räikeitä sukkahousuja. Ostin hempeät balleriinat itselleni. Halusin siirtyä Camdeniin missä tiesin räikeiden sukkahousujen varmasti sijaitsevan. Epähuomiossa vain istuin randomilla täysin väärään bussiin. Tajusin virheen kyllä jo matkalla, mutta jatkoin istumista. Olin lopulta länsi Hampsteadissä, mistä ei päässyt järkevästi Camdeniin.
Kotona puhkaisin kantapäästäni rakon niin että rakkoneste suihkusi suoraan silmääni. Hanna oli sanonut itsensä irti tänään sillä ei saanut palkan korotusta. Koko perhe meni siis pubiin.
Ai niin. Olin kuitenkin järkevä aamulla ja hommasin lopultakin bussilipun.

olen orava

2007-01-10T00:19:00.000+02:00

Siis tää on ihan paras! Tietysti oon orava. Pieni punertava suomiorava tai iso harmaa lontookaveri...lempityyppejä! Todisteita:
-kiipeän puihin
-hypin ja vetkuan
-hamstraan juttuja, piilottelen juttuja ja hukkaan juttuja
-mutustan ja nakerran
-teen äkkikäännöksiä
Haluaisin myös:
-puuhkean turkin
-taidon hyppiä oksistoisssa

You Are A: Squirrel!

Squirrels are quick and cheerful animals who spend their time scurrying, scavenging, and playing. As a squirrel, you are often seen jumping happily from branch to branch up in the treetops. Squirrels are foragers searching for nuts and seeds, and they are social animals often seen chasing and playing with other squirrels.

You were almost a: Parakeet or a Monkey
You are least like a: Turtle or a Groundhog Discover What Cute Animal You Are!

rankka loma

2007-01-03T20:49:00.000+02:00

Tämä on hitonmoisen kallis paikka ja taas olen löytänyt itseni rahaongelmasuosta. Toki oli mahtavaa viettää ruhtinaallinen joululoma ja vieläpä laatuaikaa uudenvuoden tienoilla Elisan Ilonan kanssa. Olen onnellinen kaikista huimista hetkistä , mutta silti olisin halunnut edes hiukan enemmän töitä tälle jaksolle. Viikon päästä suomeennun sitten velkavaroilla. Typsyt teholomailvat luonani vuodenvaihteen yli. Turistiopas alteregoni johdatti ystäviäni materian pääkaupungissa markkinoilta toisille. Minä ihmettelin ja tytöt ostivat. Kamera on hyvä, sillä sain muistot krääsästä mukaani vaihtoparistojen hinnalla.
Shoppailun ohella Lontoo-lomaan kuuluu biletys ja juomingit. Pubissa syttyi vuosisadan lomaromanssi ja vaihtui vuosi. Peri lontoolaisesti raahasimme Leen kanssa tytöt laittomiin trancebileisiin. Välissä ehdittiin kokea brittikeittiön helmiä ja japanilaista gourmeta. Vuoden ensimmäisenä, jopa musikaaleja karsastava minä, innostuin Chigagon jazzahtavasta menosta ja esiintyjien seksikkäästä olemuksesta.
Vielä viimetahdeilla pistimme Ellun kanssa jalalla koreasti "Don´t call me babe" homoklubilla. Pilkkuun asti ketkutusta lesbokaunottarien, tummien lihasmassojen ja kauniitten poikien kanssa. Jäähyväishetkellä niin vieraat kuin emäntäkin olivat nääntyneitä, mutta onnellisia(jotkut erityisen seitsemännessä taivaassa). Lepäsin tänään töissä.

joulu

2006-12-27T20:32:00.000+02:00

Nyt se on koettu, brittijoulu pienessä rantakaupungissa Hastingsissä. Jotkut lähiötalot olivat otaneet huolestuttavaa mallia ameriikan jouluvaloista. Olin innoissani uuden digikamerani kanssa. Niin voitteko uskoa mulla on KAMERA! Koin joulupäivän aamuna shokkiyllätyksen avatessani Leen pakettia. Kyllä olen viettänyt joulun päivän jäljessä. Aattona vain istuimme sohvalla ja siemailimme lukuisia joulujuomia(rommia, siideriä, viiniä...) Mutta siis mokoma otti ja antoi mulle kameran. Paras joululelu ikinä! Alla ja yllä otteita naapurustosta...
Kaikki oli siis väärään aikaan tapahtuvaa ja väärinpäin tapahtuvaa. Aamulla lahjoja ja myöhemmin jouluruokaa. Ruoka oli Gary the hanhi. Gary oli valkattu lähitilalta, täytetty karpaloleipästuffingilla ja tökätty uuniin. Alla Gary uunikäsittelyn jälkeen.
Koko reissumme Hastingsiin alkoi pahaenteisesti. Olin Leen kämpillä Camdenissä juuri sovittuun aikaan lauantaina. Miestä ei näkynyt missään. Hermostuneen puhelintiedustelun päätteeksi tavoitin Leen ja Marion vielä ryyppyreissulta! Pojat palasivat kotiin n. tunnissa. Olin tietysti varsin vihainen ja päätin käydä ulkona tuulettumassa ja antaa sankarille aikaa laittautua lähtökunton. Kuulemma aiheutin tällä liikkeellä tappelun kavereitten välille ja kun palasin Leellä oli musta silmä ja Mariolla kulma auki. Ikuistin mustaa silmää innolla uudella kamerallani. Kas tässä musta silmä, uusi hippihuivi(mun lahja Leelle) ja Hastingin ranta.

Mun jalat rantakivillä. Joulu ei ollut valkea. Tuulinen kyllä.Boxing dayn(toinen joulupäivä) kaamea löytö korttelin päästä eli kuollut kissa.

Vääränlainen joulu oli kerrassaan passeli. Perhe oli leppoisaa porukkaa, jopa Tora, Leen siskon Kayen vauva. Se ei huutanut eikä kirkunut vauvoille ominaiseen tapaan. Ruokaa oli paljon. Juomaa loputtomasti. Telkkarista tuli jouluhittejä jatkuvana virtana. Joululaulut ovat huomattavasti hirveämpiä videoilla varustettuina. Täällä ei sentään kärsitty joulupukin kuumasta linjasta. Joulumme venyi vielä päivällä suunnitellusta sillä yllätykseksemme Hastingsistä ei ollut junaliikennettä eilen ollenkaan. Visitoimmekin sitten illalla Nealin vanhempien kämpillä katsomassa leffan "The Last Indian" ja pelaamassa erän pokeria. Jännä turnaus huipentui mun, Leen ja jonkun pitkätukka pojan kolmin taistoon. Pitkätukka voitti, mutta olin onnellinen toisesta sijastani. Mikään ei ole hykerryttävämpää kuin selättää poikaystävä pokerissa....Hihihiiiii

very merry xmas ja muuta sellaista

2006-12-23T12:57:00.000+02:00

Paniikkitoimintaa kun pitäisi olla jo matkalla kohti pelottavaa brittijoulua vakavan parisuhteeni perheen luona....Paketoin koko yön lahjoja. Sekosin hiukan sen touhun kanssa ja väsäsin sellaisia luomuksia, että noh niitä on ainakin vaikea avata. On sulkia, tekokukkia ja timantteja. Kaikenmaailman lankaa ja helminauhaa. Täällä vierailulla olevat Arttu ja Leijona Kuningas(Hannan veli ja sen kaveri) pelastivat mut pikkutunneilla joulumaailmastani, tökkäsivät oluen kouraan ja istuttivat katsomaan Jim Carreyta. En tykkää Jim Carreystä. Nyt väsii, enkä tiedä mitä pitäisi pakata mukaan. Niin ja niiden crackereidenkin kanssa sekosin toissa yönä. Ne on kyllä sekopäisimmät crackerit ikinä. Ajattelin viedä osan Leen kämppiksille ennen kuin lähdemme landelle. Pelkään, että perhe ei kestäisi kieroa huumoriani. Tai siis yritän ainakin alkuun pitää yllä siloiteltua kuvaa itsestäni. Crackereitä on piereskelevillä Cupidoilla, hämmentyneillä lampailla ja mustasukkaisilla Joosefeilla varustettuja. Sun muuta sellaista.
Mun pitäis varmaan tosissaan nyt mennä. Pelottaa niin vietävästi. Mutta nauttikaa te kaikki kunnon joulusta ja oikeilla ruuilla ja oikeeseen aikaan! Minä yritän olla masentumatta jouluaattona baarissa. (mikä synti!)

kylmä

2006-12-22T01:46:00.000+02:00

Täällä on kylmä. Myös kotona ja töissä. Olen syönyt liikaa mandariineja. Olen liimassa ja glitterissä. Tein crackereitä. Ne ei ole edes valmiita vielä. Saatanallinen duuni.

olen hirveän ylpeä itsestäni

2006-12-15T00:43:00.000+02:00

Miksi yllättäen köyhä Ipe ostaa pullon Jakobs Creek kuoharia? Ja miksi olen ansaitussa pikkuhuppelissa...HAHAAA maailma. Musta tuli reilun 25 vuoden jälkeen yliopisto-opiskelija! Olen yrittänyt pitää matalahkoa profiilia pyrkimisistäni London University of Art:n foundation-kurssille. (semmoinen on kakkien taideopiskelujen alku täällä, mistä sitten erikoistutaan). Mulla oli tänään haastattelu. Hikoilin ja vapisin jo pelkästään siitä syystä etten ollut ehtinyt syömään koko päivänä. Tiukka taidetäti kävi ilmeettömästi portfoliotani läpi ja esitti kinkkisiä kysymyksiä. Luulin kaiken menevän ihan pepulleen, mutta suureksi hämmästyksekseni täti tarjosi mulle opiskelupaikkaa siltä istumalta!
Hymyilin typerästi metrotunneleissa, busseissa, kadulla ja kaupassa. Hymyilin typerästi vielä kuoharipullojenkin kohdalla. Mieleni teki kiljua kaikille ja halata kaikkia. Voittajafiilis on hieno fiilis. Taidan siis jumahtaa tänne olemaan taiteellinen.

saunapettymys, omenat ja fetissibileet

2006-12-11T01:12:00.000+02:00

Haukkasin aamiaiseksi palan Leen omenasta, enkä tukehtunut allergisiin reaktioihin. Tästä innostuneena ostin paketin omppuja. Kotona söin kokonaisen yksilön. Vähän ajan päästä rupesin saamaan kauhistuneita kommentteja kirkkaan punaisesta naamastani. Hanna lääkitsi mut tujulla australialaisella allergiapillerillä. Sivuvaikutuksen pitäisi olla suuri uneliaisuus. Ja höpönlöpön. Tässähän kökin pirteänä, muiden painuttua jo pehkuihin.
Koska arastelin yhäkin jalkaani päätin eilen aamulla harrastaa jalkaturvallista liikuntamuotoa uimista. Suominostalgiassa maksoin ylimääräiset 2 puntaa saunasta. Sauna oli pieni lämpöhuone altaan reunalla. Siellä ei ollut edes kiuasta. Ovella oli varoitus: Ei alle 16 vuotiaille! Just. Muuten saunat yhdistetään täällä erotiikkabusinekseen. Jos Helsingissä Thai Massagella on kyseenalainen maine niin täällä saman asian ajaa Sauna Massage.
Eilen sittën juhlittiin kumiasujen, ruoskien ja naamareiden lomassa Torture Gardenissa. Päivällä autoin Leetä shoppailemaan asua illaksi. Päädyttiin tiukkaan seepratoppiin. Oma sonnustautumiseni kulminoitui Hannun taikomaan psykedeeliseen kampaukseen ja uusiin kenkiini. Pörröistä tekotukkaa ja piikeiksi muotoiltuja suortuvia välissä. Meillä pitäisi olla kamera!
Haluan lisätä tähän livejournalin "current music" osion. Eli current music: Juicen ja Bon Jovin klassikot.

jalkapotilas teki ruman kakun

2006-12-06T00:44:00.000+02:00

Mulla on jäisiä kikherneitä sukassa, mikä on sidottu jalkaan kii. Lenkkeily on tervettä. En tiedä mitä tapahtui. Juoksentelin taas mäkiä ylös alas. Kaiketi jotenkin niksautin oikean kinttuni. Ei sitä vielä juostessa niin huomannut. Iltaa kohden en kuitenkaan ole enää kyennyt normaaliin askellukseen. Eniten panikoin, että jalkani turpoaa massiiviseksi ja tänään Sohosta ostamani pornon punaiset korkokengät jäävät kotiin lauantaiana. Tai no silloin jään minäkin. Torture Gardeniin ei mennä missään huopatöppösissä! Vaikka kyseessä onkin Christmas ball ja kieltämättä huopaisa tonttuasu erottuisi joukosta. Tsekatkaa vaikka tapahtuman yleinen ilme nettisivuilta. http://www.torturegarden.com/
Sohoon päädyin lähinnä ostamaan lippuja. Paradiso niminen putiikki täynnä pitsiä ja fetissikamaa löytyi gabareetyttöjen ja kiinalaisten ravintoloitten lomasta. Tiskin takana Tyyris Tylleröä muistuttava Poirotin viiksillä varustettu herra tervehti suurella hymyllä. Isoihin sormuksiin upotetut nakkisormet kaivoivat salaperäisistä kirjekuorista hartaalla otteella arvokkaat liput. Juuri täälläinen pitääkin olla fetissipirskeiden aloitus! Kuhan jalkani nyt mahtuvat korkkareihin.
Suomi on ties minkä ikäinen huomenna ja Paul on 27. Tein sankarille maailman rumimman junakakun. Rumuus johtui vaan ja ainoastaan siitä yksinkertaisesta seikasta ettei täällä tajuta mitä kookosrasva on. Suklaakuorrute oli tehtävä ilman ja kökköähän siitä tuli. Kakku on ruma, mutta ihan hyvää kuitenkin. Paul ei malttanut odottaa vaan sytytti jo kynttilät ja aloitti junan tuhoamisen.

Hannun paluu

2006-12-02T14:44:00.000+02:00

Lumikkilookkini eilen Trailer Trashissa

Hannu ja ilme

Satine

Kym ja Chantal. Aloittelimme ensin Chantalin luona Briklanella ja siirryimme sitten Oldstreetille

Väliaikainen yksityisyyteni on taasen ohi. Hannu ja meininki palasivat taloon ja taas on jaettava pieni tila. Oli kyllä jo ikävä rakasta drama queeniani. Heti alkajaisiksi pidettiin kahden hengen Maritta Kuula-disko kopissamme. Se on sitten mahtava nainen! Eilen palautettiin taso Lontoon klubielämään. Minä, alias Hannun kampauspää, sain ison pehkon lisätukkaa ja punaisen rusetin. Hannun Suomessa tummentunut look sai vihreää ja oranssia lisä sävyä. Mielestämme olemme kävelevä muotishow. Ainakin kuvamme löytyivät heti aamulla netistä. Itse kukin muodostakoon omat mielipiteensä ulkomuotomme upeudesta.

sataa, sataa, sataa

2006-11-26T21:35:00.000+02:00

Ripsi hiukan vettä lähtiessäni eilen lenkille. Ei se mitään. Sateessa on hauskinta juosta. Loppu kolmanneksella, juuri aloittaessani jyrkkää kipuamista ylös Alexandra Palacelle, räjähti ja vettä tuli kuin painepesurista! Yllätyksekseni yhdistelmä fyysistä mittelöä ja luonnon voimien taistoa oli juuri mitä kaipasin. Huusin sateeseen ja juoksin lujempaa ja lujempaa. Mahtavan kokonais valtainen tunne, adrealiinia erittyi ennätys määrät ja sain käsittämättömiä kiksejä.
Illalla piipahdimme Leen ja Marion kanssa heidän ystävänsä Tatyanan synttäreillä. Alan olla jo ammattimainen kuokkavieras synttäribileissä. Olin sonnustautunut viime viikon uusiin hankintoihini eli hyvin pilleihin mustiin farkkuihin sekä valkoiseen tekoturkis pusakkaan. Onneksi olin suht tummissa sillä koolla oli kunnon otos gootteja. Jäin Leelle yöksi ja aamu yöstä ukkosti taas eikä sade ottanut loppuakseen päivän edetessä. Ajatus kotimatkasta tekoturkiksessa ja korkokengissä ei houkuttanut. Lainasin Leen kenkiä ja Marion pusakkaa sekä jonkun sateenvarjoa. Pillifarkuissa ja isoissa kengissä olin varsinainen Charlie Chaplin.
Iltapäivällä uhmasimme Liisan kanssa sadetta menemällä mäen alle Farmers Markettiin. Liisa villiintyi täysin ja osti kaikkea kanttarelleista pastellisävyisiin muffinsseihin. Maistiaiset olivat parasta antia. Koju joka myi eräänlaista ruisleipää myi myös piimäkakun makuista leivonnaista. Oli syötävää klassisista piirakoista karibialaisiin herkkuihin, mutta myös mm. käsirasvoja. Rasvatädeille ei osattu sanoa ei ja molemmat invesoimme halvimpaan tuotteeseen eli huulirasvaan. Juustosedältä ostettiin tarkan maistelun päätteeksi chili- sekä ruohosipulivuohenjuustoa. Marokkopömpelistä nappasin purkillisen munakoisomössöä mikä osoittautui niin hyväksi, että pistelin sen poskeeni ennätys ajassa.
Loppu päivän olemme pitäneet sadetta sisällä. Hiki hatussa yritän vääntää maalauksia ja piirustuksia. Telkkarissa on juuri häiritsevän mielenkiintoisia mieslintuja jotka huvittavat kosintamenoillaan...

The Immodesty Tease Show

2006-11-23T00:14:00.000+02:00

Sugar Kayne eli Sini

Miss Dirty Martini sekä ilmapallot

Tämä on ylistyslaulu naisille ja erotiikalle! Sain viimetipassa kuulla pääseväni seuraamaan Burlesque-showta. Pikainen koltun vaihto ja juoksu jalkaa Liisan ja Hannan kanssa keskustaan. Tyttöjen vanha tuttu Sini alias Sugar Kayne tanssi mahtavassa illassa. Pääesiintyjä Immodesty Blaize ratsasti keinuhevosella hunajaisesti kun taas erittäin kurvikas Miss Dirty Martini räjäytti shown poksauttelemalla ilmapalloja ympäriltään. Kaikenmoiset sekä kokoiset naiset kuoriutuivat vuoronperään korseteistaan ja pyörittivät nännitupsujaan. Yleisö villiintyi sekä pysyi villinä. Osasin odottaa Moulin Rouge-henkeä, mutten ollut varautunut elämäni parhaaseen meininkiin. Dragquuenit kalpenevat kyllä nyt oikeitten naisten (ja rintojen) rinnalla!
PS.Päätimme ostaa sellaiset nännitupsut(miksi lie niitä kutsutaan) ja harjoitella tissin pyöritystä.

dramatisoivan tyttöystävän herääminen

2006-11-19T00:35:00.000+02:00

Olen ollut aina "tyttöystävyyden" yläpuolella. Kiljuvat ja itkevät neitoset ovat kaukana minun terveestä luonteestani. Näin oli keskiviikkoyöhön asti. Vetoan kummallisiin tilannemuutoksiin. Jos mulle on jo outoa sanoa jotakuta poikaystäväksi niin voitte kuvitella mielentilani keskella vauvakeskustelua! Älkää säikähtäkö. Pieniä Ipejä ei ole valitettavasti tulossa. Lee on vain ollut kumman vakava ja romantisoiva ja mahdollisten lasten haluaminen joskus hamassa tulevaisuudessa nosti selkäkarvani pystyyn.
Keskiviikkona matkustin pelottavan "aikuiset pariskunnat"-henkiseen tapahtumaan Notting Hilliin. Leen yliopistokaverille Damianille järkättiin yllätyssynttärit. Vaikka en tuntenut ketään en edes sankaria niin näiden ihmisten maailmassa on luonnollista kutsua kokonaisia pariskuntia! Ravintola oli hieno ja seurueeseen kuului varakkas business-mies. Tämä osti shampanjaa pullotolkulla. Olin jo humaltunut ennen ruuan tuloa. Oli siis enemmän kuin luonnollinen jatkumo päätyä puoli laittomalle klubille. Damien(kiva käkkäräpää muuten) tarjosi kaikille tequila-shotteja. Kotimatkalla se sitten heräsi henkiin minussa. Itkevä tyttöystävä. En oikein tiedä mistä oli kysymys. Eivät ne tyttöystävät yleensä tunnu itkevän ja valittavan mistään tärkeästä.
Ihan kuin krapulainen työpäivä torstaina ei olisi opettanut mitään. Heti perjantaina humalluin töiden jälkeen. Kutsuin itseni Jeren synttäreille The Russian Baariin. Juuri sinne mitä piti boikotoida. Raahasin Leen mukanani. Paikka oli kovin mielenkiintoinen ja olenkin varma Venäjän mafian vahvasta läsnäolosta. Poistuimme jossakin vaiheessa ja hortoilimme pitkin Old Streetin aluetta. Taskustani löytyneen flaijerin opastuksella suunnistimme Commercial Streetille ja 54 klubin jonoon. Se ol kamalin jono tai ryysäysyritys mitä olen nähnyt. Kamalat ihmiset yrittivät kilpailla turhan tärkeitten pokejen suosiosta. Poistuimme. Spitalfieldin markettien kohdilla olimme jo luovuttaneet ja matkalla kohti bagel-kauppaa. Kuulimme mukavan biitin ja bongasimme kivan aamuklubin. Kas neiti juhli sitten taas aamuun asti.
Huomenna pesen pyykkiä, siivoan huoneen, opettelen maalaamaan vesiväreillä, ulkoilen ja haen sushia mäen alta. Ihan oikeesti.

väsyneen mietelmiä

2006-11-08T21:12:00.000+02:00

Olen nuutunut, mutta listaan kuitenkin ilon aiheita:
-Kuten yllä olevasta kuvasta voimme huomata on mulla tissivako!(pienellä toppaushuijauksella)
Kuva on pitkältä kävelymatkalta viime lauantaina klubilta toiselle. Seuralaiseni ovat Hannu ja kunnon italiaano Alex. (mahtava tyyppi vaikka italiaano onkin)
-Vessamme ikkunassa on meneillään tiukka etanakisa. Joka kerta voi jännätä onko oma suosikki etana ohittanut muut.
-Mulla on iso rosmariinipuska puutarhassa ja se voi hyvin.
-Kokosin joulukuusen, koristelin kaupan oven geelikuvioilla, halasin pehmojääkarhuja ja söin hyvää tummaa suklaatia tänään töissä.
-Lee oli yötä.
-Luulen pysyneeni aika hyvin järjissäni.
-Ajattelin valmistaa kohta snamia pastaa.
Pieni miinus asia:
-Vessapapru on taas loppu eli pitää vielä kauppaantua

Death by Chocolate/kuvia

2006-11-07T02:49:00.000+02:00

Azteekki-kulttuurin erikois asiantuntija Dr Doris Johnson sekä huulipunaa poskella

Dame Barbara eleganssissaan

Mike Bison(murhaaja), Dr Sigmund Fraud ja Chocolate Bertrand. (Perry, Liisa ja Paul)

Dr doris Johnson alias minä

Dr Doris Johnson, Marchioness Duchamp ja Dame Barbara Carthorse pitelevät Billy Bongan päätä. (Ipe, Hanna ja Hannu)

töitä, toisten masiksia ja fobia

2006-11-06T14:31:00.000+02:00

Olen tässä ootellu, että saatais Death by Chocolate-illan kuvat koneelle. Ei ole tapahtunut. Itse olen niin käsi näissä asioissa, etten uskalla ruveta toisten kameroita tuhoamaan. Ei vieläkään kuvitusta siis.
Musta on lopultakin tullut työssä käyvä kunnon kansalainen. Työni on unelma. Lähin pomoni on kämppis Hanna ja muutkin työkaverit on rentoja ja mukavia. Kauppamme Crocodile Antiques myy kaikkea ihanan turhaa vilkkuvista kumiankoista magneettijoulupukkeihin. Aloitin työni juuri joulusesongin alla ja kiirettä on pitänyt kaivaessa laatikoista joulukrääsää. Kauppa on pullollaan kimaltavaa ja iiiihanaa. Lisää pukkaa sisään. Mielikuvitusta kaivataan keksiessä sijoituspaikkoja kaikelle tavaralle. Meillä on suht vapaat kädet kaupan sisustamisessa ja monia hervottomia hetkiä on koettu sijoitellessa mitä kummempia objekteja mitä kummempiin paikkoihin.
Lee on ollut masentunut viime aikoina. Olen koettanut piristää miestä mm. raahaamalla tämän elokuviin ja jopa eläintarhaan. Leffaa varten ostin 2 saman päivän sanomalehteä, sillä kaupan päälle sai ilmaisen leffalipun. Päädyimme katsastamaan Scorsesen uusimman The Departet. Taattua kamaa mafian, aseiden ja ison verimäärän tiimoilla. Köyhät ja olemattomat naisroolit tosin kiukuttivat.
Lauantaina pakotin masentuilijan ulos ja kävelimme Reagents parkiin. Maksoin molemmille kalliin sisäänpääsyn London Zoohon. Kannatti. Innostuimme erityisesti ötökkätalossa. Paniikihetken koin taas perhos "paratiisissa". Mulla on perhosfobia eikä suljettu tila vapaana lepattelevien jättiperhosten kanssa tuntunut unelma paikalta. Lee pakotti mut sisälle, mutta heti ovella panikoistuin. Kyyneleet kihos silmiin ja peruutin takas ulos. Oikeasti luulin selviytyväni siitä, mutta totuus oli karu. Lee sai ainakin hyvät naurut.
Lauantaina oli myös Bonfire night eli käytännössä nykyään ilotulitusjuhla. Meillä oli Hannun kanssa toisenlaiset suunnitelmat. Hannu on tänään yöllä lähdössä kuukaudeksi pois ja pitihän sitä ennen klubbailla kunnolla. Suunnitelmana oli aamu kymmeneen auki oleva Khaos-klubi. Ensin kuitenkin aloittelimme porukalla Anti Socialissa. Khaokseen kävelimme ainakin puoltoista tuntia. Henkilökohtaisesti olisin ottanut taksin. Paikkakin osoittautui varsin mielenkiintoiseksi. Tila oli pieni ja sokkeloinen. Asiakaskunta koostui suurimmaksi määrin vanhoista ja rumista transuista. Me olimme ylipukeutuneita mitä vaatteiden peittävyyteen tulee. Tanssiessa aika kuitenkin vierähti. Ihastuin varsinkin Hannun pieneen ja herttaiseen kaveriin Kimiin.

Death by Chocolate

2006-10-30T12:56:00.000+02:00

Perjantaina talossamme ratkottiin murhamysteeriä Agatha Christien hengessä. Kuvitellaan 1900-luvun alku Pariisissa. Kansainvälinen seurue tapaa illallisella. Suuri suklaatehtailija Billy Bonga on juuri murhattu(Billyn verinen pää made by Hanna ja minä, oli tietysti läsnä myös). Joku illallisvieraista on syyllinen ja kaikki epäilevät toisiaan. Kaikilla tuntuu olevan alibi. Minä alias Dr Doris Johnson olin työskennellyt Billyn alaisuudessa sillä tiesin muinaisten azteekkien suklaan valmistuksen saloista. Meillä oli kuitenkin ollut suurta kärhämäää ja suhdesotkua. Salarakkaita, yllättäviä lapsia ja pahimpia kilpailijoita uhriparalla tuntui olevankin riittämiin. Mysteerin kuviot aukenivat tai paremminkin monimutkaistuivat kolmen ruokalajin menuun edetessä ja viinipullojen tuhoutuessa. Mozzarella-avacado salaatti aluksi ja maailman jöijöisin suklaakakku lopuksi olivat Hannun loihtimia. Minä vastasin pääruuasta eli rosmariinijuureksista sekä paistetusta Halloumista korianterikastikkeella. Kokit saivat ansaittuja kehuja.
Niin ja kuka lopulta oli murhaaja? Minua ja Paulin alter egoa Chocolat Bertrandia epäiltiin yhteisestä salaliitosta. Kaikkien yllätykseksi kuitenkin amerikkalainen nyrkkeilijä Mike Byson eli Perry oli syyllinen veritekoon.
Loput perheestämme uuvahtivat jännittävän illan jälkimainingeissa kun taas kuuluisa englantilainen kaunotar Dame Barbara (Hannu) innosti allekirjoittaneen extempore baanalle. Ja taaskin extempore oli vannomatta parasta! Lähes ilmainen ja yllättävä yö. Emme päässeet sisälle Russian Baariin. Syy=liian homoja!!!!! Törmäsimme uusiin suomalaisiin tuttavuuksiin, jotka olivat ilmeisen varakkaita sillä juhlimme ilmaiseksi aamuun monikerroksisella aamuklubilla. Ihan helpottavaa, että työni alkavat tällä viikolla ja voin rauhoittua...
Eilen eli sunnuntaina vierailimme hektisellä Spitalfield Marketilla Schoredictchin kaupunginosassa. Hieman Camdenin markkinahenkeä, mutta punkkarit ja hipit oli korvattu taiteellisilla trendi-ihmisillä. Kaiken keskellä on mm. 24h klubi ja tunnelma onkin hämmentävä sekoitus afterpartyä, vielä sekaisin olevaa porukkaa ja yber tyylikkäitä muotihelmien metsästäjiä. Tavaranpaljous on huima eikä mihinkään voi oikein keskittyä. Silmät lautasina vain vaeltaa kojulta toiselle ja kaupasta toiseen. Hienostelevan pelleilyn makua on mm. lukuisissa Vintage-liikkeissä, missä kirppismekosta voi joutua pulittamaan 45£. Mielestäni on huomattavasti tyylikkäämpää tehdä parin euron löytöjä Emmaukselta. Posh-meininkiä oli myös designer outletissä. Päästäkseen ostamaan Vivienne Westwoodia tai Anna Suita halpishintaan olisi pitänyt ensin ansaita jäsenyys liikkeeseen! Niin ja alehintahan tarkoittaa hieman alle satasta pienestä topista...

My Mary Poppins moment

2006-10-22T21:45:00.000+03:00

Lauantai-iltana hermostuin bussipysäkillä ootellessa ja otin lopulta piruuttani väärän bussin. Osoittautui hyväksi vedoksi, sillä Hollowayltä vaihdoin näppärästi bussia ja pääsin Leen kämpille melkein oven eteen. Tarkoitus oli vain rauhassa istua iltaa, mutta kuten hyvin tiedämme mikään ei mene koskaan suunnitelmien mukaan. Ja parhaat bileet on extempore sellaiset. Päädyimme kuokkimaan hienojen designer-ihmisten kotipirskeisiin. Leen lapsuudenkaveri Neal on menestyjä ja näin pääsimme kurkkaamaan nuorten ja varakkaiden elämää. Maija Poppas-hetken koin talojen katolla. Ullakkohuoneen katossa oli luukku mistä kipusin Nealin kanssa ulos. Kiipeilimme koko brittitalorivin toiseen päähän ylös ja alas harjakattoja!
Oma hienot ihmiset-hetki oli mulla ja Hannulla kun viiletimme pitkin Oxford Streettiä syöden sushia lennosta. Parasta ja edullisinta sushia saa Japan Centeristä Piccadilly Circukselta. Ja maukkaimpia ovat merilevällä koristellut inarit....mmmmmmm. Joka tapauksessa koimme olevamme erittäin tyylikkäitä ja cooleja sushejemme kanssa. Turistit vilkuilivat ja supattivat.
Olen viikon ajan taistellut kurpitsojen kanssa. Sain pakkomielteen. Ensin ostin ihan pienen ja kaivertelin sille kivan naaman. Siirryin kunnon isoon kokoon. Varustauduin myös kurpitsapiirakan leipomiseen. Suureksi ihmetyksekseni kurpitsani sisältä ei löytynyt muuta kuin siemeniä! Paahdoin siemenet uunissa ja tein ison lyhdyn. Totta tosiaan kurpitsoja on täällä kahden laisia: syötäviä ja vain Halloween-koristeiksi jalostettuja! Idiotiaa!!!! Ostin siis vielä kolmannen ja syötävän. Tein piirakan, josta tuli höm, mauton ja jännä. Luulen, että mulla oli liian vähän kurpitsaa. Luovutan niiden kanssa.

luova tyhjiö

2006-10-18T18:42:00.000+03:00

En olekaan luova(ällö sana sitäpaitsi). Iso poppoo "taiteellisia" kavereita tapasi sunnuntaina Hollowayllä pubissa tarkoituksena suunnitella kuvaprojektia. Minusta ei irronnut mitään. Keskityin Magnerssiini. Keskityin siihen niin paljon, että unohdin syödä koko päivänä. Illalla oli Boombox ja sinne piti tälläytyä kunnolla sillä Italian Vogue olisi paikalla ottamassa kuvia. En koskaan päässyt edes sisälle klubiin. Hanna ja Hannu vain kävelivät jonon ohi. Mun, Jeren ja Jeren kikkarapäisten kavereitten matka pysäytettiin siihen. Loukkaannuin ja mielenosoituksellisesti marssin poikien kanssa pubiin.
Lohduttauduin maanantaina aidolla italialaisella pitsalla ja sen jälkeen varsin tyylikkäillä shoppailuilla. Hienostokaupunginosa alkaa vaikuttaa. Kirpparilta nappasin skottiruutuisen shaalin(sopii pitkien nahkahanskojeni kanssa) ja hienosta putiikista mustan vamppimekon. Illalla suostuttelin vielä Leen tuomaan maailman parhaan suklaakakun Tescosta. Mmmmmmm....
Sain inspiraationi takaisin eilen vieraillessamme puutarhakaupassa. Kasvit jäivät taka-alalle kun Hannun kanssa löydettiin överi jouluoasto. Glitteriä, sulkia, värejä ja loistoa siihen malliin että meinattiin kuolla innostukseen. Niin hienoja asusteita. Nyt piti vain keksiä sopiva klubi mihin laittautua. Yritimme hillitä itsemme, nukuimme yön yli ja marssimme kukkaostoksille uudestaan. (Paul oikeasti osti kasvejakin)Hannun look koostuu isosta roikkuvasta ja krumeluurista korvakorusta(kuusenkoriste) sekä sinisistä tähtipaljeteista. Mulle tulee turkoosihtavia lintuja tukkaan ja samansävyistä glitteriä silmiin. Jäimme vielä haikailemaan ison tekofasaanin, kukkaoksien, riikinkukon ja barokkiperhosten perään...
Nyt on kiharat tulossa päähän. Miksei ole jo ilta ja NagNagNag???

kaupunkifiilistelyä

2006-10-15T02:22:00.000+03:00

3 halpaa kulkuneuvohupia:
-istua Lontoo-bussin yläkerrassa ihan etuosassa.Vastaa huvipuistolaitetta. Mahanpohjaa kourii kun näyttää siltä, että ajetaan päin pylväitä ja ihmisiä.
-katsoa ylikulkusillalta isojen(mielellään rekkojen) menoa. Paras on kun rekka tulee takaa. Pitää vain osata asentaa itsensä juuri oikealle kohtaa ja rekka suhahtaa jalkojen alta.
-tuijottaa bussin takaikkunasta menoa

Kaikki klubbailu tuntuu tapahtuvan Oldstreetin alueella. Eilen pyörittiin Computer Blue-klubilla. Sain jopa kiharoita takatukkaani. Itse asensin sulkia ripsiin. Oltiin upeita taas, mutta muu juhlakansa osoittautui hämmästyttävän tavalliseksi. Onneksi musiikki vei mennessään.
Koko aamupäivän keräilinkin sitten itseäni kunnes jo illan puolella sain suostuteltua Leen museoseuraksi.Tarkoitusperäni eivät tosiaan olleet kultturellit. Tate Modernissa on juuri avattu uusi näyttely tai taideteos nimittäin Carsten Höllerin liukumäet. Kyllä, museon yläkerroksista alimpaan laskee useampi kierreputkiliukumäki!!!! En ole ollut enempää innoissani taiteesta. Olisi kuitenkin pitänyt arvata, että liukuminen on varsin suosittua. Mäenlaskuun jaettiin ilmaisia lippuja, mutta tämän päivän osalta liput olivat jo loppuneet. Koimme museon ja järkeilimme palaavamme jahka alkuinnostus laantuu.
Leen työmopolla huristimme kaupungin katuja West Endiin illalliselle. Mulla oli romanttinen suurkaupunkileffaolo. Suosittelen miehiä joilla on pyörä ja siis metropolissa. Löysimme kotoisan ja kiireisen bistron China Townin nurkilta. Alle kymmenellä punnalla sai valita listalta alku- ja pääruuan. Mmmm....avacadoa ja rapuja pohjalle(seuralaiseni nautti pekonipyttiksen näköistä asiaa) ja vuohenjuustolla ja pinaatilla täytetty lettu päälle(seuralaisella mozzarellakanaa). Rakastan suurkaupunkiani!

metsä

2006-10-13T19:54:00.000+03:00

Suomalainen metsämaisema on standardi suomalaiselle. Ei sitä pahemmin ajattele, mutta metsä näyttää ja tuoksuu tietylle. Hassua on ajatella, että meidän metsämme ja luontomme on eksoottista jollekulle. Eihän mikään niin tuttu kuin meidän metsä voi olla eksoottinen! Suomalaisia puita, pusikoita ja vaikkapa havunneulasia ajattelee aivan uudella tavalla kun on muunlaisessa metsässä.
Lontoo on suurkaupunki. Lontoossa on paljon mahtavia puistoja, joista osa mielestäni metsiä. Se on hienoa se. Hampstead Heat oli viimeksi suosikkini, mutta ensitutustumisella rakastuin tällä kertaa Highgate Woodiin. Se on pieni, mutta satumainen. Puut vänkyröivät ja niiden runkoja peittävät muratit ja muut sen kaltaiset. Saarivaltion metsätyyppi on minulle eksotiikkaa parhaimmillaan. Mielikuvitukseni karkaa käsistä ja ajantaju katoaa tyystin seuratessani seikkaperäisiä polkuja. Parasta ovat harmaat ja isot lontoo-oravat, jotka mutustivat kaikenmaailman terhoja puiden oksistoissa. Rapinaa on kaikkialla kun taivaalta ropisee jätöksiä.

toivun limataudista

2006-10-12T18:11:00.000+03:00

Tervetuloa maahan-nuhamöhmöpöpö otti minut tiukkaan otteeseensa. En muista milloin olisin viimeksi sairastanut yhtä tunteen palolla. Mulla oli siis aivan hirveää eilen. Sain täristyä itseni ylämäkeen ja apteekille, mistä ostin Finrexin-korviketta. Koko päivä kotona oli myös hyödyllinen sillä työllä ja tuskalla väänsin itselleni ansioluettelon. Hannu valmisti kasoittain erilaisia ja mitä ihanampia susheja. Sitten Hannu ymmärrettävästi hajoili kun perheenjäsenet eivät tuntuneet kotiutuvan ollenkaan. Söimme kahdestaan kireässä ilmapiirissä. Hanna onneksi lahjoi kokkia uudella glitterlampulla ja ensi kertaa sushia maistamaan saatu Perrykin nostatti tunnelmaa.
Illalla meillä oli perhekokous. Pakko sanoa, että olen adoptoinut itseni mahtavaan porukkaan! Meininki on juuri yhtä vapaamielistä ja rentoa kuin mihin olen tottunut. Jaamme mutkattomasti asioita ja kukaan ei pingota typeristä pikkuseikoista.
Tiistaina jo hiukan uumoilin nuhaoloa, mutta matkasin kuitenkin päättäväisesti Ikeaan Hannun kanssa. Olimme etukäteen varmoja, että koko juttu on silkkaa hulluutta. Olemme nimittäin sellainen sekopääpariskunta, että oksat veks. Yllätimme itsemme totaalisesti toimimalla varsin tehokkaasti ja järkevästi. Pikkuruiseen koppiimme raahautui kosolti lisätilaa kaapin, hyllyn ja hassujen säilytyskuplien muodossa. Remonttireiskailimme ahkerasti ja nyt meillä on jopa hiukan lattiapinta-alaa!
Kiitos Hannan, sain tänään työn! Hanna on töissä ihan kulman takana Crocodile Antiques lahjatavarakaupassa ja ne tarttee enemmän duunareita. Vein upouuden cv:n, höpisin niitä näitä pomolle ja kokeilin kassatyöskentelyä. Työ alkaa tosin vasta kolmen viikon päästä, eli nyt täytyy kituutella rahoja. Voimpahan keskittyä portfolion vääntämiseen.

London calling

2006-10-10T00:37:00.000+03:00

Hannun ja Ipen yhteinen taival metropolissa on alkanut ja rytinällä. Vauhdikkaan lennon jälkimainingeissa on jo valloitettu klubielämääkin. Oldstreetin tuntumassa Boombox-klubilla tanssittiin lavalla kuin isot starat ja tietysti saimme kuvamme nettiinkin. We are back. So is my relationship. Elikkä aloitimme Leen kanssa ikään kuin alusta. Siltä ainakin tuntuu. Jännittää ja punastuttaa, mutta on niin ihanaa. Ajattelin yrittää vain nauttia tilaneesta ja olla murehtimatta minulle tyypilliseen tapaan.
Lisää syitä olla onnellinen:
-Muswell Hill on niin hieno! Mega näkymät yli Lontoon.
-Kämppä on hieno.
-Ihmiset on hienoja ja kissat myös. Talossa on niitä kolme(vain hiukan allergisoi)
-Biopot jogurtti on yhäkin hyvää
-Magners on isoissa pulloissa
-ja vaikka mitä muita syitä...
Sain myös Leen kämpiltä paljon vanhaa kamaani kuten lenkkarit. Huomenna voisin juosten tutustua lähiseutuun.Ja sitten mennään Ikeaan ostamaan tilaa varsin pieneen huoneeseemme.
Ai niin ja melkein unohtui. Sain erittäin passelit arvosanat IELTS-kielikokeesta! Jopa siitä pieleen menneestä osiosta. Osaan siis nyt virallisesti enklantia ja ihan akateemisesti. Hahaa

vikoja juttuja vol. 2

2006-10-06T18:36:00.000+03:00

Taas on viimeisiä juttuja. Johan on kummallista. Esimerkiksi juoksentelin vikaa kertaa Suomessa ja vikaa kertaa suomalaisessa metsässä. Kohta on vika yö tässä maassa jne. Suomalainen metsä on kiva ja niin tuttu. On kuitenkin kahta hauskempaa taas ihmetellä "vääränlaisia" puita ja kummallisia eläimiä. En malta odottaa kohtaamisia isojalka lintujen kanssa saatikka massiivisia lontoo-oravia! Taisi olla myös vikat puihin kiipeilyt täällä. Totesimme Kiiran kanssa, että se touhu on varsin järkevää liikuntaa. Näimme myös helikopterin Tampereen keskustassa...
Eilen istuimme iltaa keittiössä. Telle toi pullon viiniä ja koska Kiira pelleilee tipatonta lokakuuta, jouduimme puolittamaan sisällön. Morjestamaan tullut Maijakin vetosi autolla liikkumiseensa. Telle houkutteli sisarukset vielä hetkeksi baariin. Poistuimme nopeasti takavasemmalle ja vetäydyimme kotiin piirtelemään.
Vikan illan plääni on kannustaa Ilonaa kun stara esiintyy yliopistopippaloissa. Sara tule Tampereelle rauhoittelemaan mua huomenna ja illalla lennetäänkin Hannun kanssa kohti yhteistä tulevaisuuttamme! Jeeeeeeeeeeeee

sataa

2006-10-04T22:59:00.000+03:00

Tampere ja tietokone jossa iso näyttö. Näytön valo on kelmeää sinistä kuten kuvasta näkyy. Kiira piirtelee taustalla. Kiira on aikaansaapa. Olen kateellinen. Minua häiritsevät aina kaikenmaailman tekijät kuten tv, tietokone, ajatus voileivästä, naistenlehti, säärikarvat jotka juuri pitäisikin ajaa... En osaa uppoutua puuhastelemaan niin, että lukkisin maailman ympäriltäni. Epistä. Haluan uppoutumisen jalon taidon. Olen pikemminkin yliherkkä ärsykkeille.
Tampereella on satanut koko oleskeluni ajan. Olen kastunut lenkkeillessä jo kahdesti.Eilen juoksentelin mm. ränsistyneitten puutalojen luona sekä löysin ankkalammen. Tänään kipusin ylös ja alas Pyynikkiä.Eerik oli yötä. Katsoimme elokuvaa Capote. Kukaan ei pysynyt hereillä ja hidas tempoinen taide-elämys värittyi omilla unen sekaisilla tulkinnoillamme.Tänään Eerik halusi vohvelikahvilaan. Söimme vohveleita.
Teimme myös itse lihibulleneita ja pottumuusia. Päätin, että minun täytyy hieman herkistyä niiden äärellä. Brittilästä kun ei saa maistuvia pottuja saatikka jauhelihaa. Siellä ei taideta oikein tuntea ajatusta ruuan omasta mausta.

mm. viimeinen ateria

2006-10-02T10:52:00.000+03:00

Paljon viimeisiä. Viimeisiä näkemisiä. Viimeisiä kertoja. Viimeisiä tekemisiä tietyissä paikoissa. Luojan kiitos en ole tehdessäni tajunnut asioiden olevan viimeisiä. Helpompi moikata kaveria kun ei tajua, että seuraavan kerran nähdään määrittelemättömän ja pitkän ajan päästä. Ystävät ovat kirjailmellisesti pelastaneet minut viimeisten hetkien pulasta ja sressistä. Susi ja Embo lajittelivat tehokkaasti rojuni perjantaina. Urakan päätteeksi meikkasin molemmat tytöt juhlakuosiin. Meikkiä olemattomasti käyttävä Embo koki identiteettikriisiä mielestäni varsin hillityssä iltameikissä. Susi sentään sai sähkönsinistä glitteriä silmiin! Vastapainoksi tytöt meikkasivat mun naaman, mistä tuli hyvin Marilyn Manson. Tekoverta valui suupielestä, mutta olin silti valmis piipahtamaan yöelämässä. Paras kommentti illan aikana oli kun eräs tyttö naistenhuoneessa kiekaisi "HERRAJUMALA!".
Lauantaina Susi ja minä reissasimme Hennan kyydillä Hämeenlinnaan kauneuspäivään. Tehokkaana sarjatuotantona Hannu taikoi meidän kaikkien päät upeaan kuosiin. Eikun takaisin pääkaupunkiin ja valmistautumaan illan La Perseeseen. Hennan kämppä täyttyi upean tälläytyneestä pukeutujakansasta. Korsettaja kiristeltiin, paljetteja liimailtiin naamoihin ja drinkkejä sekoiteltiin. Elisakin ilmaantui etkoilemaan ja sai väärinkäsityksessä uuden nimen: Eija-Liisa.
Seuraavana aamuna herättyäni horroksesta, ryhdyin siivoustoimiin. Avuksi riensi Sara mukanaan ihananat ruokatarpeet. Sara toteutti ruokavisiotaan keittiössä ja sainkin eteeni maukasta mango-jokirapuwokkia. Aterioinnin vahvistamina hinkkasimme kämppäni pinnat. Sara sai jopa ikilikaisen kylpyammeemme hohtamaan valkoisuutta! Nyt kaikkialla tuoksuu vimille. Istun viimeistä kertaa pöytäni ääressä. Söin juuri viimeisen aamiaisen täällä. Eikä edes ole tunteellinen olo. Voisin jo mennä.

halutaan vaihtaa väärin ylikuormitetut aivot uusiin ja kivoihin

2006-09-28T22:44:00.000+03:00

Tajusin vastä tänään aamupäivällä tilanteen todellisuuden. Olen lähdössä pois. Olen lähdössä jo sunnuntaina. Kaikki konkretisoitui epätoivoon kun sain aikaan järjettömän tavarakaaoksen ja ymmärsin, että niistä, siis tavaroista, olisi nyt ja heti päästävä eroon. Panikoiduin, mitäs muutakaan. Hain Siwasta rullan jätesäkkejä ja koitin rauhoitella itseäni. Vimmalla sulloin ja riuhdoin. Tulos: isompi kaaos ja isompi epätoivo. Kaiken keskellä piti juokseman viimeiseen halvatun työpäivään extrapaskaduunarina. Hommista kamalinta eli tiskaamista luvassa 7 tuntia kaukana Vantaalla. Satoi harmaata tihkua ja hermoni riekaloituivat bussissa. Soittelin paniikkipuheluita ja tekstailin säälikää minua-viestejä. Embo lupasi auliisti unohtaa huomiselle suunnitellun Porvoo retken ja tulla Susin kanssa selvittämään sotkuni. Embon päättäväinen sävy tasaannutti sydämen tykytykseni. Ystävät ovat tosiaan myös konkreettisesti hyödyllisiä! Kaikenkukkuraksi mekaaninen tiskiduuni oli juuri se mitä aivoni kaipasivat vaeltaakseen pois ahdistustilasta.
Kotimatkalla olin jo niin rauhallinen, että kykenin keskittymään huonoon englannin kieliseen hömppäromaaniin. Kaikesta huonoudestaan huolimatta kirja sai minut ajattelemaan ja paljon. Romaanissa(jos sitä sellaiseksi voi kutsua) middle class britit taiteilevat rakkauden ja irtosuhteiden viidakossa. On pettämistä ja perusteluja puolesta sekä vastaan. Menin sekaisin omien näkemysteni kanssa. Havahduin ettei moraalini taidakaan kohdata tekojani ja päin vastoin. Luulen etten oikein usko uskollisuuteen saatikka ylipäätään kestäviin parisuhteisiin. Se masentaa ja hämmentää minua. Haluaisin oikeastaan olla sinisilmäisempi romantikko. Mikä meni pieleen ja milloin ja miten minusta tuli tälläinen? Vaadin vastauksia! Kuka on vastuussa skeptisestä maailmankuvastani!?!?! Ilmoittautukoon ja korjatkoon tilanteen. Kiitos.

ja vitut mitkä synttärit

2006-09-24T12:32:00.000+03:00

25 vuotta ipenä ja olen saavuttanut: krapulan ja epäonnistuneen baari-illan. Loogistelin, että syntymäpäiväni huono karma enteilee vain menestystä loppuelämääni kohti viittäkymmpiä. Minulla oli se halvatun kielikoe. Onnistuin panikoistumaan luetun ymmärtämisessä niin pahasti, että silmissä musteni. Aika loppui totaalisesti enkä enää kyennyt mihkään. Toivon muiden osioiden menneen niin hyvin, että ne kompensoivat totaalista rimanalitustani.
Ilta ahdisti jo etukäteen, enkä olisi halunnut ketään kyläilemään. Kokemukseni bilejärjestäjänä ovat järjestelmällisesti negatiivisia. Ilta yllätti tavallaan positiivisesti. Kalusteettomassa kämpässäni oli oikein mukava tunnelma. Tyttökavereita ja yksi pappi virka-asussa sulassa sovussa. Baariin yrittäminen aloitti helvetillisen alamäen. Joukko vain hupeni ja loputkin näyttivät kärsivilta. Saran ilme oli tuskainen ja Tellen Helsinki viikonloppukin taisi valua hukkaan. Jäljellä olivat lopulta vain Kalliomäet ja Casinolla juuri rikastunut Eerik. Jälkimmäinen istutti siskokset taksiin joka kurvasi Bottalle. Ängimme yläkertaan ja saimme liioitellun määrän juomia eteemme. Lopulta pariskunnan välille sukeutui kriisi ja minä lähdin nyyhkien kotiin.
Aamulla löysin Kiiran ja Eerikin vierestäni nukkumasta. Ensimmäinen aamuni lähempänä kolmeakymppiä kuin kahtakymppiä.
Ai niin, ilmeisesti Susi ja Embokin ovat nyt loukkaantuneita kun en ollutkaan enää yöelämässä heidän sinne saavuttuaan. Jos sovittaisiin, että kaikki asianosaiset vain pyyhkisivät muististaan merkkipäiväni.

kaksi duettoa

2006-09-18T20:10:00.000+03:00

Julistan yleensä kovaäänisesti vihaavani balladeja. Toni Braxton ja Celine Dion ovat ällötysten ällötys. Titanic on hirveä elokuva ja niin edelleen... Tunnustan nyt tietyn epäloogisuuden. Minulla on Morriseyn kokoelmalevy. Sehän on herkkää kamaa se. Pidän levystä. Kuuntelin sitä juuri ollessani kuumassa kylvyssä! Hyi ällötysten karvanopat sentään! Kaiken huipuksi lempi biisini on duetto(jo sanana niin kuvottava...duetto...) Siouxien kanssa. Sen naisen ääni väräjää pehmeän riipaisevasti ja superkyynikko Ipen selkäkarvat nousee pystyyn. http://www.youtube.com/watch?v=m36IWxa2VOI
Toinen samanveroinen luritus on ikiklassikko Nick Caven ja Kyllin duetto. Villejä ruusuja ja sillai ja taas Ipeä viedään. http://www.youtube.com/watch?v=jmsfRnz1qaE Ruusut on muuten mielestäni turhan arvostettuja rehuja. Miksi juuri ruusuja aina. Onhan niitä muitakin kukkia. Kuten vaikka kotoisa siankärsämö tai ruttojuuri.

ipe viihtyy ipen seurassa

2006-09-14T12:17:00.000+03:00

Leikkini autollisena ihmisenä päättyi ainakin väliaikaisesti eilen. Huristin pääkaupunkiseudun kaupunkien välillä jo tottuneesti. Koukutin itseni hetkessä Espoon Sorvalampeen. Sinne siis kolmatta kertaa kätevästi pitkin kehä kolmosta. Paras on se mutkainen pikkutie Bodomin ja Oittaan ohi kohti Velskolaa. Voisin haluta olla rallikuski. Olen nauttinut autollisen ihmisen yksinäisestä vapaudesta. Huristan hetkessä jonnekin. Karkaan kaupungista toiseen. Pysäköin pienelle hiekkakentälle ja kävelen lammen rantaan. Uin yksin. Ja kukaan ei tiedä missä olen.
Hetken mielijohteesta kurvasin paluumatkalla Ikean pihaan. Ei autollisessa elämässä ei mennä mielenoikuista automarketteihin. Autoilija sen sijaan voi mennä. Ikeahan oli typerin paikka noin shoppailumielessä henkilölle joka on juuri muuttamassa maasta ja jonka pitäisi tyhjentää kämppänsä. Istuin kuvitteellisissa kodeissa. Ikean kotilavasteet ovat kuin saippusarjan kulisseja. Yritin eläytyä romantisoituun nuoren perheen asuntoon. Kuvittelin itseni vaimokkkeeksi ja tuoreen rääpäleen kehtoon parkumaan. Leikin sinkkua mieshenkilöä poikamiesboksissa ja yritin eläytyä seisaaltaan pissaamiseen. Sen jälkeen mielessäni ärähtelin äijämäisesti ja palasin tietokoneeni ääreen.
En ostanut mitään. Sen sijaan siirryin halpaan Ikea ravintolaan teollisen oloiselle liukuhihna-aterialle. Lohirösti annokseni näytti juuri kovin teolliselta. Tasaisen pyöreitä lohimassa kiekkoja peruna lättyjen välissä. Olosuhteisiin nähden ruoka yllätti positiivisesti. Nappasin kuitenkin kaiken varalle oluen kyytipojaksi.
Ilta peittyi hämmentävän sankkaan sumuun. Jumituin Lauttasaareen tuijottamaan YLEn dokumentteja. Ensimmäinen kertoi nenäapinaklaanista, seuraava Kiinan ensimmäisen keisarin hautamausoleumista ja kolmas Suomen nälkävuosista. Tutkijat olivat löytäneet päteviä todisteita, että keisarin hautaholvissa oli nestemäisellä elohopealla täytettyjä meriä. Kiina ei kuitenkaan halua avata hautakumpua. Hämmentävää, että tälläinen hauta on koko historian ajan säilynyt koskemattomana.
Niin ja kuvitelkaapa Helsinkiä vuonna 41 kun koko kaupungissa leijui imelän lantun tuoksu...

maksukehoitus pysäköintivirheen johdosta

2006-09-12T20:28:00.000+03:00

Nielin ylpeyteni ja väännän taas Essolla megadoggeja. Tarvitsen rahaa ja tämä on väliaikaista...Olen myöskin taas Vantaalla, tosin tällä kertaa idässä. Sinne ei pääse järkevästi, paitsi autolla. Roolileikkini autollisena ihmisenä on alkanut. Leikki on ollut turhankin todellinen saadessani parkkisakot. 40 euroa vajaasta kymmenestä minuutista kuolleen hiljaisessa Matinkylässä. Hain Annea uimaan eikä mieleeni juolahtanutkaan asentaa aikalätkää tuulilasiin. Huomasin sakkolapun vasta motarilla...
Koska meri on jo kylmettenyt, uimme Espoon(Suomen toiseksi suurimman kaupungin) metsissä Sorvalammella. Mikä idylli, jylhien kallioseinämien laskiessa kirkkaaseen veteen! Mutkitellessamme Bodomjärven rantaa takaisin Anne sai päähänsä, että jossain siinä lähellä on jollain hänen tutullaan pieniä koiralapsia. Emme saaneet kyseistä henkilöä kiinni tiedustellaksemme ajo-ohjeita, joten testasimme jokaisen hiekkatienpätkän. Lopulta saavuimme oikealle hevostilalle väärää kautta eli hevosreittiä autolla. Pihassa juoksi vastaan pieni ja musta karvakasa. Se ei ollut pentu. Minimaaliset pennut ilmestyivät karvakasan(emon) takaata. Ei tarvinne selitellä niiden vastustamatonta ihanuutta.
Anne ja Juho olivat cosmopoliitteina juuri menneet N.Y.K.:ssä kihloihin. Häät ovat vasta kahden vuoden päästä, sillä pari tahtoo ei enempää eikä vähempää kuin tuomiokirkon. Justiinsa. Ja mä olen just vanha. Enkä naimisissa, kihloissa enkä vakaassa parisuhteessa. Epävakaassa kai ja täysin omasta ansiostani.
Tietämättään tuleva vihkipappikin eli Antti saapui iltasella nuoren parin asunnolle eikä tajunnut vihjailuista mitään. En olisi varmasti itsekkään älynnyt kimaltelevaa kihlasormusta. Onneksi minua informoitiin puhelimitse etukäteen. Keittiökeskustelumme liikkui mm. päivän teemassa eli terroriteoissa ja wtc-torneissa. Hohhoijaa. Enemmän intooonnuimme ihmettelemään mm. miksi liperit kaulassa ei ole soveliasta mutustaa Arnoldsin donitsia. Kirkkokahvit ja pakkopullat ovat kuitenkin pappien perusruokaa.
ps. muistin juuri rakastavani pinaattia

ihana kamala äiti

2006-09-10T12:58:00.000+03:00

Äiti on haastava persoona. Ainakin Susi ymmärtää mistä puhutaan kun puhutaan kyseisestä haasteelliseuudesta. Hän myös ymmärtää seuraavan lauseen erityisen painoarvon. Äitini on myös mahtava persoona! En ole nyt missään huumatussa erityismielentilassa, enkä katsele maailmaa pinkkien lasien läpi. En ole unohtanut yht´äkkiä kaikkea kummaa ja haasteellista mitä tähän henkilöön eli äitiini liittyy. Itse asiassa on aika helpottavaa myöntää itselleen, että maailman hankalin ja monimutkaisin henkilö on myös mahtava. Juttelin juuri pitkän tovin äitini kanssa puhelimessa. Puhelun aikana ymmärsin asian jonka jo tiesin: äiti ei ole ennakkoluuloinen mitä tulee ihmisiin. Hän aidosti antaa mahdollisuuden muille olla mitä ovat, eikä luo typeriä ennakkokäsityksiä. Tämä oli hämmentävää tajuta, sillä äidillä on mielestäni hyvinkin typeriä käsityksiä ja asenteita. Jopa ikäiseni kaverit ovat laukoneet kummia kommentteja nähtyään ystäväni Hannun kuvan. Hannulla on vahva tyyli ja paljon lävistyksiä, mikä ilmeisesti kirvoittaa kauhisteluja. "mä en varmaan osais olla tollasen kaveri" on viimeaikoina tullut niin ystäväni kuin tätinikin suusta! Ihmisten huulilta, joita pidän fiksuina! Äidiltäni vastaavanlaisia ei vain kuule. Äitini on ärsyttävyyksiinkin asti kiinnostunut muista ihmisistä. Ei kauhistele vaan kiinnostuu.
Puhuin äidin kanssa sukista. Tein eilen sukkainventaarion, minkä tulos oli 40 kappaletta parittomia sukkia! Äiti on vakuuttunut, että hänen vähintäänkin sama paritonsukkamääränsä kohtaa minun sukkani ja loppu on onnellinen. Henkilökohtaisesti en jaksa uskoa, että äidin ja minun sukkani löytäisivät kadonneet parinsa toistensa luota...Mitä teen sukilla? Tilataidetta kenties?
Eilen näpersin ison kasan norimakeja ja muita ikäänkuin susheja, sillä seurauksella että sain sponsoroitua viiniä loppuillan. Elisan japanipop-bileissä oli tarjolla myös mangoboolia sekä koukuttavia sipsejä. Magna henkeen sonnustautunut juhlakansa jakaantui yökerhoa valittaessa. Ydinporukkamme Elisa, Niina ja minä päädyimme We got Beeffin kautta, ylläri ylläri, DTM:aan. Tanssilattialta löysin Hannun kavereita kuten Hennan ja Markon. Olin suurielkeinen yli iloinen ja ilomielinen. Pilkku tuli nopeasti ja minä olisin jatkanut tanssimista varmasti aamuun. Oli kaiketi hyvä, että noudatin muiden mallia ja kotiinnuin kuitenkin. Jaksan ehkä tänään jopa ulostautua asunnostani.

yksityisautoilua ja lainauikkareissa

2006-09-08T16:50:00.000+03:00

On syksy. Sataa kaatamalla hetken ja välillä tuulee tai molempia sattuu yhtä aikaa. Viimeinen kesätyöviikkoni kosahti syksyyn. Olin tiistaina jokusen tunnin töissä, muuten pomo on katsonut parhaaksi jättää avaamatta koko puljua. Hiukan pistää vihaksi venailla himassa josko olisi töitä tahi ei. Eilen sain kuulla tuomion kahdelta iltapäivällä. Kiukustuin, pakkasin Kiiran kamoja kassiin ja lähdin Lauttasaareen hakemaan autoa. Epätaloudellisesti ja epäegologisesti yksityisautoilin Tampereelle hetken mielijohteesta.
Autosta oli totisesti hyötyä sillä Kiira oli päättänyt ostaa pesukoneen kirpparilta. Hyötyä olisi ollut myös jokusesta raavaasta remonttireiskasta. Pirulauta, pesukoneet on mahdottomia liikuttaa ja halvatun painavia! Kiiran puutaloromantiikkaan kuuluvat useat kapeat ja jyrkät portaat. Kylpyhuone on näppärästi sijoitettu ylimpään kerrokseen. Kiira, minä, Eerik, kämppis Lotta ja joku naapurin tyttö punnersimme mahdottomasta mahdollista. Kukaan meistä ei olisi uskonut että pesukone vielä jonain päivänä on paikoillaan saatikka saman tien!
Matkan varrelta huoltsikalta olin napannut Kiiralle synttärilahjaksi Jallu-lehden retronumeron. Olimme ihastelleet jo yhdessä sitä aiemmin. 50-luvun Jallu vaikuttaa vähemmän pornolle kuin nykyajan Cosmopolitan! Järkytyin tosin jutusta missä kyseltiin haastateltavilta miten nämä reagoisivat kolmeen erilaiseen pahaan joita omalle tyttärelle voisi sattua. Nämä kolme rinnastettavaa pahaa olivat: 1. Jos tytär haluaisi ryhtyä nunnaksi 2. Jos hän haluaisi striptease-tähdeksi 3. Jos hän naisi "neekeriprinssin" Kaikki kolme kauhistusta torjuttiin yhtälaisesti. "En tosiaan halua sukuumme neekerivävyä" tai "Onhan yleisesti todettu, etteivät seka-avioliitot tuota terveitä jälkeläisiä"!
Yksityisautoilin aamulla takaisin. Matkan aikana sain kuulla, ettei töitä taaskaan olisi...grrrr. Palautin auton Laruun ja etsin äidin uikkarin. Hyöty irti vapaasta ja taas kalliorannan tyrskyihin. Nyt tuuli oli jo niin mahtava ja aallot isoja, että epäilytti josko paiskaannun rantakivikkoon. Uin kuiteskin. Uinnin jälkeen hengittelin myrskyä pitkin rantoja, bongasin surffaajia ja seurasin oravan touhuja. Syksy on hieno. Hieman surettaa kesän loppuminen, mutta missään muussa vuodenajassa ei ole sellaista ylväyttä kuin syksyssä!

sattumia ja epäkäytännöllistä pyykinpesua

2006-09-04T19:52:00.001+03:00

Täällä istun, vanhempien kämpässä jo kolmatta päivää. Pesen pyykkiä äidin pienessä koneessa ja raahaan märät kledjut kotiin kuivumaan. Vitun kätevää. Vitun kätevää on myös etten saakaan äidin skanneria kytkettyä koneeseeni. Pitäisi olla joku ohjelma. Sen voisi imuttaa netistä. En onnistu. Onneksi maailman paras uimapaikka eli Ryssänkärjen kallioranta on tässä vieressä. Pulahtaminen railakoihin syysaaltoihin vie kiukun mennessään.
Lounastin hyvää pastaa ystäväni Alman kanssa. Matkalla pyörillemme ruotsalainen ohjaaja Michael Druker pysäytti minut. Jostain kumman syystä olin kerännyt hänen huomionsa. Iloinen ohjaaja(enkä suinkaan tunnistanut tyyppiä) ylisti minua ja taisi kutsua seuraamaan näytelmäänsä joka saa ensi-illan Svenskanissa 21. syyskuuta. Olin tietysti imarreltu. Alman mielestä tapaus oli mahtava ja hän ei meinannut lakata intoilemasta uudesta kultturellista kontaktistani. Elämä on mielenkiintoista. Mikä latteus, mutta kun se näköjään on.

tavarataivas/-helvetti

2006-09-03T23:16:00.000+03:00

Lapsuuden kodissa on paljon hiplattavaa tavaraa. Varsinkin meidän äidin valtakunnassa.
bongauksia:
-avaimet filmipurkissa päällä lappu jossa lukee: Inin matkalaukun avaimet, jonka lukkoa ei koskaan löytynyt
-iskän vanha valokuva-albumi täynnä pieniä neliön muotoisia kuvia joissa isä seisoo jäykästi erinäisten nähtävyyksien edessä. Ihan helmi on kuva missä iskällä on todella nörtit shortsit
-bilteman esite vessassa. Ihmettelen valokuvaajaa joka on jaksanut ottaa kuvan jokaisesta ruuvista, hehkulampusta, moottoriöljypurkista....
-kuivaneita appelsiininkuori-taideteoksia
-astiakaappi täynnä muovipurkkeja(jogurttipukkeja, viilipurkkeja, perunasalaattipurkkeja...)
-kaksi toimivaa jääkaappia. Toisen sisältö pelkkää becel-margariinia ja toisen lähinnä punaherukkamehua
-mun ikivanha hammasharja vieläkin samassa paikassa(ainakin kuuden vuoden takaa)

bond on myös obligaatio(ei liity ainoastaan sitomisleikkeihin)

2006-08-31T09:45:00.000+03:00

Olen hermoraunio, enkä suinkaan sen kielikokeen takia. Siirsin sen suosiolla vajaan kuukauden päähän. Ehdimpä tehdä kaikki netin ilmaiset harjoituskokeet. Ostin myös harjoitusmielessä Financial Timesin. Oli hieno olo kävellä halvan persikkaisen vessapaperin värisen sanomalehden kanssa keskustassa. Olen hitaasti etusivulta tankannut, että IMF aikoo satsata köyhempiin jäsenmaihinsa. Tai jotenkin silleen. Sitten piti etsiytyä IMF:n nettisivuille ymmärtämään mikä organisaatio se oikein on. Kyllähän mä vähän niinku jo tiesin mistä on kyse... Rodrigo de Rato, managing director eli jonkin sortin pomo(toimitusjohtaja?) oli iloisen näköinen häiskä. Ainut kuva minkä löysin ankeilta sivuilta.
Siihen hermoraunioisuuteeni. Ja voitteko kuvitella, että nämä talousjutut rauhoittivat mieltäni. Siis koko kesän on pyykkitupamme pesukone ollut epäkunnossa. Korjaajaa on odoteltu. Pyykkivuoremme on paisunut käsittämättömiin mittasuhteisiin. Viimeviikolla pistäyduin taas tottumuksesta pyykkituvalla tarkistamassa tilannetta. Ilokseni kone toimi ja varauslista oli taas paikoillaan. Varasin ensimmäiset vielä vapaat vuorot. Eli tälle päivälle. Raahasin pyykkikasaa aamutuimaan kellariin(todellinen urheilusuoritus). Lajittelin pyykkejä ja lastasin koneen valkoisilla. Ei toimi. Hermostuin. Ryntäsin talonmiehen puheille. Hän väitti, ettei se ole toiminutkaan, eikä tule toimimaankaan. Taloyhtiön kokous hamassa tulevaisuudessa käsittelee aihetta pesukone. Silloin olen jo Lontoossa ja ilmeisesti varsin likaisilla vaatteilla!
Muita hermostuttavia osatekijöitä on esimerkiksi se etten saa laskuja maksetuksi kun olen hukannut nettipankkini salasan tai jäsennumeron. Jokatapauksessa jonkun numeron mikä tarvitaan. Solotunnukset on kyllä nätisti tallessa. Jätin myös viime viikonloppuna kahvinkeittimeni ja maitohumpsuttimeni Tampereelle. Olen tosin yllättynyt kuinka helposti olen lipittänyt teetä. Ei pahempia vierotusoireita.

academic panic

2006-08-30T11:23:00.000+03:00

Olen paniikissa. Elämässäni on tapahtunut liikaa tilannemuutoksia kahden päivän sisään. Tämä läppärin hankita oli ensimmäinen ja aiheutti ketjureaktion. Olen kyllä jo pidemmän aikaa tiedoistanut, että minun täytyy suorittaa hirveän virallinen IELTS-kielikoe. Oma kone mahdollisti paneutumisen asiaan ja hupsan vaan olin ilmoittanut ensi lauantain kokeeseen. Se maksaa paljon, eikä sitä voi ihan heti uusia. Uusinnastakin pitää maksaa sitten täysi hinta. Olin aluksi luottavainen lontoonmurretaitoihini, mutta tsekattuani esimerkkitehtäviä, uskoni mureni. Ilmoittauduin sitten johonkin akateemiseen koeversioon. En jaksa uskoa selviäväni edes suomeksi kansantaloutta käsittelevästä esseen kirjoittamisesta! Eilen hiplasin jo Financial Timesia ja toivoin akateemisten brittiajatusten soljuvan aivoihini, edes lauantaihin asti.
Ennen tätä onnetonta tapahtumaketjua nautin Tin Tin Tangon aamiaista Saran kanssa. Koin seesteisyyttä. Olin ikäänkuin saavuttanut business ystäväni maailmaa jollain tapaa. Jo tietoisuus kannettavastani lähensi minua ja Saraa sekä hänen kannettavaansa. Onnettoman tapahtumakejun lähdettyä jo käyntiin ja paniikkitilani hipoessa kattoa "jouduin" vastaanottamaan vieraita. Mikko, jonka suhteilla sain alea koneestani ja joka ystävällisesti asenteli tätä, tuli käymään. Hänellä oli aito shampanja-pullo mukanaan. Olimme jo aikoja sitten vannoneet juovamme sen. Tiistai-ilta oli kerrassaan sopivan epäsopiva ja epäjuhlallinen tilanne korkkaamiselle. Hykerrytti siemailla kuplivaa kattoterdellä ja tiirailla naapureiden arki-iltaa. Kollektiivisesti he seurasivat Big Brotheria omissa olohuoneissaan, eivätkä olleet tietoisia meidän epäsovinnaisesta illanvietostamme!

nyt voin leikkiä hienoa ihmistä vaikka junassa

2006-08-29T01:10:00.001+03:00

Lälläskähmää! Musta ei pääsekään noin helpolla eroon. Nyt ei pääse ollenkaan. Elettyäni usean viikon nettipimennossa, sain aivovamman ja ostin kannettavan. Kaikki rahnat meni. Maksoin kahdenkympin seteleillä. Voi myyjä parkaa. Mulle tuli varsin mummo-olo.
Nettipimentoni alkoi leiristä ja konkretisoitui Kiiran Tampereelle muuttoon. Parissa viikossa olen itsekin ehtinyt tuohon uuteen lempikaupunkiini jo kahteen otteeseen. Tampere on mieletön! Ja Kiiran puutaloromantiikka pakahduttaa ihanuudellaan. Tampereella olen kokenut Ruotsi, Lontoo ja Espanjan rantaloma-tunnelmia. Tietysti myös Tampere-tunnelmia. Näsi- ja Pyhäjärvet on testattu. Eli molemmissa olen uinut. Näsijärven kansankylpylän ranta on ylitse muiden. Siellä on hyppylauta, mistä uskalsin hypätä. Paljon hienompi tunnelma pudotessa synkkään järveen kuin ennalta arvattavaan uima-altaaseen. Tampereen järvet ovat myös tarpeeksi suuria. Ne korvaavat merielementin kiitettävästi.

yltiöpositiivinen olotila

2006-08-16T10:34:00.000+03:00

Enpäs olekaan joutanut ahdistumaan yksinäisyyteeni! Ilmeisesti olen onnistunut asennoitumaan avoimelle ja "välttele ahdistustiloja"mielentilalle. Yllättäen ex-tempore kivaa vain tumpsahtelee eteeni. Eilisen pelasti maailman ihanin tyttö Elisa. Ensinnäkin oli mukava nähdä city-ystävää viikon tauon jälkeen. Elisa tuli moikkaamaan hikikopillemme ja paljasti aikovansa kokata punajuuria illalla. Hän on mukana Trendi-lehden jutussa, missä jotain ruoka-ainetta vihaavat kansalaiset yritetään käännyttää. Huijauksen makua hommassa on kun Elisaa oli kehoitettu joka tapauksessa kehumaan ruokaa ja nyt hän vielä joutui itse valmistamaan sen. Joka tapauksessa junailin itseni punajuuri-illalliselle. Hunajaiset punajuuret tuoksuivat jo ovella taivaalliselle eikä Elisankaan täytynyt niin kauheasti valehdella naistenlehdessä. Paheellisena ystävänä houkuttelin kokin vielä baariin yksille. Baarissa saimme kuitenkin tervehenkisen päähänpiston ja sovimme treffit seuraavaksi aamuksi uimastadikalle.
Uimisen, sukeltelun ja jopa vesijuoksukokeilun reipastamana tiistai lähti iloisesti käyntiin. En pistänyt ollenkaan pahakseni kun taivaalta rupesi vellomaan vettä. Kiska kiinni ja vapaalle! Aikoessani poistua pyörällä lyhyeksi jääneestä töipäivästä maailmanparantajapoika pysäytti minut. Hetkessä olin lupautunut avustamaan jotain pakolaisaputsydeemiä ja heti seuraavassa hetkessä päätynyt Katajanokalle mattolaiturille uimaan. Otson, Kontion ja muiden jäänmurtajien juurella uiskentelussa oli tunnelmaa. Uusi iloinen tuttavuuteni Aleksi oli hauskaa seuraa eikä loppuilta yksin kotona haitannut enää laisinkaan.

ötökän puremat sääret ovat pieni hinta metsäluksuksesta

2006-08-13T10:17:00.000+03:00

Ny se alkaa. Kauhia elämän muutos. Kiira katoaa tänään Tampereelle. Kun illalla palaan töistä olen yksin. Pitäisi sallia jonkinlainen pehmeälasku partioleiriltä palautumiseen. Eilinen ei ollut sellaista nähnytkään. Kävimme kotona vaihtamassa city-lookkia päälle ja peittämässä purrut sekä naarmuiset sääremme. Sitten menimme baariin, keittiötiimi ja Susi. Liian outoa.
Vaikka partioleiri on yhtä kuin työleiri on se kuitenkin kesän henkireikä. Partioleiri on tekosyy huonolle huumorille ja syntymähumalaiselle käytökselle. Viime viikon aikana olen esiintynyt melonin kuori päässäni, homostylistina ja surkeana Teuvona, nauranut räkäisesti vuorokauden ympäri, hyppinyt trampoliinilla keskellä yötä...
Parasta oli meri ja uiminen ja eritoten yöuiminen. Ymmärsin taas vahvasti miksi Suomen kesää ei voita mikään. Kuumat hiekkarannat ja liian lämmin sekä suolainen merivesi ovat surkea vaihtoehto metsäisille kalliorannoille joista voi pulahtaa virkistävään veteen naku-uinnille.

ei enää mikään sijaishoitaja

2006-08-05T13:04:00.000+03:00

Paniikki, paniikki!!!!! Elämäni asketisoituu ja muuttuu rytinällä. Hyvästelin eilen marsut pakatessani kavereita iskän autoon. Siellä ne ovat, Karhulassa viikon, kun me yritämme selviytyä partioleirin muonittamisesta. Palattuamme Kiira muuttaa välittömästi Tampereelle ja minä jään yksin kaikuvaan kämppään. Netitöntä, televisiotonta, sängytöntä ja marsutonta elämääni piristää silloin enää kahvipannuni ja mankka. Onneksi on paljon töitä. Voin yrittää hukuttaa yksinäisyyttäni ja ehkä jopa säästää rahaa Lontooseen.
Töitteni takia en myöskään ehtinyt muiden luotsityttöjen matkaan. Koska en omista autoa, täytyy minun ilmeisesti edetä leirille pyörällä. Ajattelin fuskata alkumatkan Porvooseen bussilla ja polkea vain vaivaiset 40 kilsaa Pernajan saaristoon. Toivottavasti huomenna ei sada. Ainakaan kaatamalla. Toivottavasti leiri sujuu mallikkaasti, ruuat on laskettu oikein(jos ei minä olen vastuussa) ja eräilypäivä ei kuse pahasti(minä olen vastuussa).

netitön askeesi

2006-08-02T14:19:00.000+03:00

Perkules tätä teknologiaa! Kiiran upo uusi kone otti ja hajos heti alkutöikseen. Paluu kirjaston koneiden armoille on ollut sietämätön...Kaiken kukkaraksi Kiira muutti sunnuntaina tavaroitaan Tampereelle, kuten sängyn ja telkkarin. Ei mitään viihdykkeitä enää ja majoituskin on siskonpeti.
Juuri kun pääsin vuodattamasta blondeista beibeistä, löysin itseni heti seuraavana iltana sellaisten keskeltä. Jatkoimme Ilonan kanssa Annen synttäreiltä Glub Ihanaan, mikä oli aivan kamala! Täysin toistensa klooneja ihmisiä ja liikaa. Kuin sillit purkissa in deed. Niina ja minä houkuttelimme Elisankin aikaiseen kotiin lähtöön. Annen synttäreiden kohokohta oli nestemäinen typpi. Annen poikaystävä toi sitä työpaikaltaan kylmälabrasta. -200 asteisella typellä booli jäähtyi näppärästi.
Olen taas pakkolomalla Stokkan rempan takia. Olen ehtinyt mm. ahdistua ilman nettiä ja yrittää suunnitella leirin ruokia. Eilen tein Saran kanssa tutkimusmatkan SinCityyn. Sara on lukenut liikaa naistenlehtiä ja huolestunut lantiopohjan lihastensa kunnosta. Geishakuulien etsintäreissulla bongasimme myös meikkisienen näköisiä tamponeja ja maailman isoimman tekokyrvän. Yyyh. Kiira houkutteli meidät vielä illalla elokuviin katsomaan Walk the Line:n. Reese oli oikeasti hyvä. Aivan toista kuin Blondin kostoissa!

hirveän fiksu nainen paratiisiasussa

2006-07-29T13:53:00.000+03:00

Olen kamala narsisti ja erittäin ulkonäkökeskeinen. Kuitenkin epäloogisesti asetan oman ajatteluni kaikkien sedukoskis kissojen yläpuolelle. Itseruskeat, vetyperoksiset herutusbeibet eivät saa mitään sympatioita minulta. Minulle äärimmäisen tyydyttävää toimintaa on lähes kilpailuhenkinen tälläytyminen. Fantasiaa ja viritelmiä. Pakko olla överi mieletön tai sitten ei edes mennä mihkään. Farkut ja t-paita tai oikein juhlatilanteessa jopa korkkarit sekä toppi...mitä tylsyyttä! Minä siis haluan olla tyrmäävä, mutta katson pitkin nenän vartta missityrmäävyyttä. Ne kai katsoo mua samalla lailla. Hoppas.
Tämän suuntaisen problematiikan ympärillä sikisi keskustelua Elisan ja mun välillä La Perseessä. Vihreä lintu päässä, marianne hotpantsit jalassa kultakrumeluureilla selitin älyllisen seuran tärkeydestä. Olimme yhtä mieltä. Syökö visuaalisuuteen huomion kiinnittäminen jotenkin vakavasti otettavuutta? Olemme elämyshakuisia. Pyrimme elämään kaikilla aisteilla. Älyllisyys ja kepeys sekoittuvat iloiseksi sekamelskaksi. Olisi järjetöntä jakaa elämän osa-alueet tiukasti hyödyllisiin ja huvitteellisiin tekemisiin. Kulttuuri koetaan jotenkin yleväksi sanaksi ja kuitenkin se on lähtöisin ihmisen tarpeesta viihtyä ja viihdyttää. Musiikki, näytelmät, kirjallisuus, kuvataide...You name it!
La perseessä oli paratiisiteema ja sen mukaisesti nihkeän kuuma. Kotibile henkisellä tanssilattialla tunnelma oli huisi! Kuitenkin tuli se vaihe, että teki mieli happihypellä ja löytää jatkopaikka. Kaikki luottomestat vaativat lähes kympin sisäänpääsymaksuja. Järjetöntä pulittaa tuollaisia hintoja vajaista viimeisistä tunneista. Jäimme Roballe syömään tanskalaisia hodareita ja olimme jo tyytymässä kohtaloomme eli kotio siirtymiseen. Ratkaisevalla hetkellä iloinen seuruue La Perseestä nappasi meidät mukaansa luvaten ilmaisen sisäänpääsyn Rose Gardeniin. Nanosekunneissa biletysfiilis nousi taas päähan. Musiikki oli hämmentävän rankkaa ja tanssilattialla hämmentävästi enemmän miehiä kuin naisia. Luulin dj:n palvonta tanssimisen olevan jo ohi mennyt ilmiö. Vuosia sitten erehdyin Hallmark bileisiin ja järkytyin yli coolista tanssityylistä. Tanssimisen ideahan on saavuttaa ratkiriemukas tunnelma. Eikö?
Pilkkuun astihan siellä kuitenkin vetkutettiin...

elävältä keittäminen ja muita huveja

2006-07-28T12:19:00.000+03:00

En ole Suomen ruotsalainen en rikas enkä elitistinen. Suvussamme ei ole perinteitä hienostoruuan syömiselle. En siis koskaan ole osallistunut rapujuhliin. Päätimme pitää omat. Kauppatorila löysin elävien rapujen myyjän. Käteisvarani riittivät juuri kuuteen kaveriin. Niitä kai pitäisi varata n. 10 per syöjä, mutta uskoin että murhanhimoomme riittää vähempikin määrä. Kaverit pakattiin rei itettyyn pahvilaatikkoon ja kainalooni sain vielä aimo nipun kruunutilliä. Tunsin näyttäväni elitistiseltä kantamuksineni. Vein ravut säilytykseen Kiiran töiden kylmiöön. Pomo Hanna naureskeli, että vaikutan nuorelta hienostorouvalta joka on päättänyt selvitä vaikka taloudenhoitaja Hildegard on sairaana. Olin otettu.
Shoppailin vielä rapuveitset ja muuta tarjottavaa. Aiheesta poiketen haksahdin Anttilan levy aleenkin. Kiiralle Kaija Koota ja mulle Erykah Badua, Morriseyta sekä Björkkiä. En enää raaskinut investoida ruotsalaiseen teemamusiikkiin. Sara tuli suoraan töistä meille ja ryhdyimme tosi toimiin. Laatikon sisältö oli liikkuvaista väkeä ja vain suurin ponnistuksin uskaltauduimme nostelemaan sätkiviä saksiveikkoja. Jottei touhu olisi liian helppoa piti uhrit pestä kylmällä vedellä. Pyrstö sätki ja sakset heilui. Ne varmasti aavistivat kohtalonsa...Itse mestaushetki oli yllättävän epädramaattinen. Ihan nanosekunneissa eläväisestä ja mustasta nilviäisestä muuntui räikeän punainen ruoka.
Naistenlehiiin perustuva mielikuvamme rapujuhlista sijoittuu kauniille rantakalliolle. Pakkasimme ruuat ja juomat piknik-koriin ja poistuimme sisätiloista. Sinerbykoffin puisto oli sopivan lähellä ja sieltä voi melkein aistia meren läheisyyden. On siellä paikoin myös kalliotakin. Kiiran olimme laittaneet koesyömään yhden ravun netistä printatun ohjeen mukaisesti joten uskaltauduimme näin julkiseen koettelemukseen. Ensin sakset joistä kärjet poikki ja slurps limat suuhun. Huima määrä pinkkiä lihaa paahtoleivälle, haukku ja kossusnapsi päälle. Ihan hyvä ettei meillä ollut kymmentä rapua per lärvi, sillä kymmenen snapsin jälkeen olisimme olleet aivan tillin tallin.Viimeisiä viinilasillisia vedellessä saimme Annastiinasta, Simonista ja Kiirasta seuraa.
Iltamme jatkui Åbossa kahdestaan kahden juoman verran. Hämmentävät keskustelumme kattoivat kaiken naisen elämästä kuukupeista geishakuuliin. Viereisen miespuolisen pöytäseurueen korvat punottivat meidän puidessa kuukautisverta, gyneologin sörkintää ja seksikauppojen valikoimaa. Kotimatkalla koukkasimme SinCityn näyteikkunan ohi emmekä vakuuttuneet vitsikkäistä tuotteista kuten penispastasta.

historiallinen teko

2006-07-27T09:13:00.000+03:00

Kukaan kalliomakien meininkiä yhtään tunteva ei nyt usko, mutta siivosin ihan toden teolla eilen illalla. Viimeksi voimme sanoa oikeasti siivonneemme n. vuosi sitten juuri ennen lontoistumistamme. Samaiset meitä tuntevat henkilöt tietänevät ettei meiltä yleensä löydy lattiapinta-alaa ja sekä likä että jöijö ovat luontaista meille. Annamme mielellämme poikien(marsut) riehua sängyssämme kakaten ja pissaten ympäriinsä. Sitten nukumme hyvillä mielin samoilla lakanoilla.
Ennen koitosta nautin energiajuomaa eli punkkua pohjalle Ruttopuistossa Annastiinan, Simonin ja Annastiinan ystävän Elisan seurassa. Päättäväisesti ja ylpeyttä rinnassa marssin kaaokseemme pistämään paikat uuteen uskoon. Viikkasin ja järjestelin vaatteita kaappiin(ei ne eivät suinkaan luonnollisesti ole siellä). Heitin vuoren roskaa roskikseen, talvivaatteita ja kenkiä vihdoin vintille ja säkillisen pulloja kauppaan. Lakaisin heinää, pölyä ja marsun kakkaa. Imuroin kaikkialta. Rakastan eniten imurointia ja nautinnollisinta se on kun pölytöhkää on tarpeeksi. Järjestelin ja pinosin ja löysin lattiamme, jopa kaikkien elementtien aluset. Kaiken kruunasin lattioiden pesulla! Jätti kikseissä vielä hinkkasin vessanpönttöä ja lavuaaria sekä vaihdoin ulosteettomat lakanat sänkyyn.
Ei saa nyt kuvitella,että meillä näyttäisi sisustuslehtisiistiltä, mutta hämmentävältä ollakseen kalliomakikämppä. Ainakin vähän aikaa. Mikä voittajafiilis!
ps. aargh marsut kakkasi jo pestylle lattialle!
pps. tai pss.tarvitsin siivouksen yhteydessä yhden drinkin ja englanninlakupussista kaikki värit. ups...en syö mustaa eli lakuosuutta niistä ollenkaan

ilmaista intialaista

2006-07-25T14:21:00.000+03:00

Tuijotimme toisiamme silmät ristissä unisen tuhnun läpi. Kello kahdeksan tänä aamuna Sara ja minä elvytimme aamiaisperinnettä Tin Tin Tangossa. Vain ja ainoastaan Töölöntorin laidalla maistuvat meetvursti ja juusto niin hyviltä sämpylän päällä. Kerran viime kesänä yhdistimme aamiaiseemme uimakeikan ja elvytimme senkin perinteen nyt. Noin 5 sekunttia jäätävässä meressä ja päivä voi alkaa täydellisesti! Hirveästi ehtii ennen iltavuoroa kun herää(ja poistuu heti kotoa) aikaisin. Piirtelin bondage-merenneitoja ja muovailin valuvan vauvan muovailuvahasta. Aikaansaapaa tosiaan.
Eilen olin luvannut pitää Sirkku tädille seuraa ravintolassa. Hölisevällä luonteellaan(sukuvika) hän oli saanut pakistanilaiselta miesasiakkaalta kutsun tämän intialaiseen ravintolaan. Mies oli vielä kuulemma vaimon haussa, joten ymmärrän Sirkun panikoinnin. Minä kelpasin esiliinaksi sillä olen matkaillut Intiassa. Jännää. Lähes samalla sekunnilla kun olin astumassa bussiin joka olisi vienyt minut jonnekin Espooseen tähän ravintolaan, äitini soitti. Juuri sattumalta oli hän puhunut siskonsa eli Sirkun kanssa ja junaillut itsensäkin messiin. Kiira ei halunnut sitten myöskään jäädä hauskasta paitsi ja sukumme naiset olivatkin lopulta sankoin joukoin edustettuina jännässä ravintolaillassa.
Loppujen lopuksi meillä tosiaan oli oikein lystikästä Viking- nimisen intialaisen terassilla. Pakistanilaismies osoittautui mukavaksi ja väänsi itse meille maittavat mätöt tuoreilla naan-leivillä. Me pidimme tyypilliseen tapaamme kovaa ääntä ja hauskaa ja silloin tällöin juttelimme niitä näitä paikalle kiireiltään ehtivälle isännälle. Kaiken kukkuraksi hän ei sallinut minkäänlaista maksua ruuista. Ja meitä kun oli paikalla tuplamäärä.

Kaija Koota Aleksis Kiven puistossa ja kusella Sibeliuksen patsaan takana

2006-07-24T11:44:00.000+03:00

Mankka olalle ja nokka kohti Hämeenlinnaa. Kalliomäet ja Hannu kohtasivat linja-autoasemalla. Olimme kukin kovin nälissämme ja häiritsimme sunnuntailounastajien tasapainoa Piparkakkutalon ravintolassa. Luojalle kiitos tupakoivien puoli oli erillinen huone kaukana lapsiperheistä. Olisimme saattaneet aiheiuttaa korvien punotusta räävittömillä jutuillamme. Romanttinen puutaloatmosfääri innoitti minut tilaamaan ylpeällä ja kuuluvalla äänellä isänmaallista "Mannerheimin kuhaa". Rasvainen sapuska uusilla perunoilla, eli oikein passeli valinta.
Hannu oli jemmannut kampaamon jääkaappiin pari skumppa-pulloa. Nautimme nämä puistossa lekotellen Paula Abdulin ja Kaija Koon tahdissa. Roollaattoreilla liikkuva vanhuspariskunta pysähtyi kohdallemme ja mies otti meistä valokuvan. Sen jälkeen mies hymyili ja nyökäytti kiitokseksi. Mieletöntä, että olimme tämän ukkelin mielestä kuvaamisen arvoisia!
Kiira ja minä olimme niin iloisessa nousuhuppelissa, että päätimme jatkaa iltaa vielä Helsingissä ja missäs muuallakaan kuin Feverissä. Onneksemme tai tuhoksemme siellä oli myös euron tuopit. Dj:n kanssa kaveeraava valkoisiin pukeutunut poika yritti tulla selittämään, että hänellä ja dj:llä on pyrkimys häätää meidät tanssilattialta. Hah. Tanssimme koko illan! Ilmeisesti me häädimme blondit minihametytöt. Se oli syntimme.

nostalgian voitto

2006-07-22T12:56:00.000+03:00

Kuvotti monta päivää. Oli paskatauti. Sellaisen kokeminen Intiassa kuuluu asiaan, mutta että Suomessa. Jotensakin turhaa. Luulen toipuneeni, sillä alkoholi maittoi jälleen. Oli myös nautinnollista uida stadionilla sadesäällä. Syvä hyppyriallas oli lähes tyhjillään. Vesi oli pehmeää ja leikimme merenneitoja, Kiira ja minä. Tuloksena oli punaiset silmät ja keuhkot täynnä kloorivettä, mutta muutoin euforinen olo.
Huomasimme Linnanmäen yllättävän läheisyyden ja jatkoimme sadepäivän viettoa siellä. Ostimme yhdet laiteliput. Kiertelimme ja pohdimme nostalgisoidako vaiko kokea uutuuslaitteiden jännitystä. Nostalgia voitti lopulta ja tuntuikin ainoalta oikealta ratkaisulta. Tietysti menimme vuoristorataan. Ne varmasti suihkuttaa päivittäin sitä puista nostalgiahajua sinne. Oli vieläkin parempi kuin muistettiin.
Ylihinnoiteltujen hodarien jälkeen poistuimme varsinaisen Kallion puolelle siidereille. Kuikka baarissa pelasimme jännittävimmän matsin ikinä Afrikan tähteä. Tähti oli viimeisessä pympyrässä Sant Helenan saarella. Mun mahti omaisuus ryöstettiin viime metreillä ja Kiira nappasi tähden nenän edestä! Koska K. on unohtanut Gini pullomme jonnekin(voitteko kuvitella!) oli pakko kehitellä drinkit lakkalikööri pohjalta. Martini-lasiin likööriä ja halpissidukkaa siis sitä melkein alkoholitonta ja koristeeksi puolukoita. Snamia. Olen drinkin tekijänä varsin suurpiirteinen ja tunsimmekin alkoholin vaikutukset hyvin pian...

aamu-uinti

2006-07-17T09:25:00.000+03:00

Menin aamu-uinnille. Rantavedessä seisoi mies kuulokkeet tai kuulosuojaimet korvilla haravoiden vettä kummalla teknisellä vempaimella. Ensi ajatukseni oli, että nyt täältäkin on löytynyt ruumis. Rauhoittelin mieltäni kuitenkin pian järkeilemällä, että silloin paikalla olisi kyllä ainakin poliiseja. Vilkaistuani veden pintaa vakuutuin, että sen täytyy olla jotenkin saastunutta, vähintään sinilevää. Päätin tiedustella asiaa mieheltä. Mies nosti kuuloketta ja näytti hölmistyneeltä. "ei, tietääkseni täällä ei ole sinilevää" Kysyin mitä hän puuhailee. "etsin sormuksia ja muuta sellaista!" Jaa, jätin miehen puuhiinsa ja yritin uida. Vesi oli hiivatin hyistä. On se kumma ettei näiden helteiden vaikutukset näy missään!

isä vainaan kanssa oluella

2006-07-15T22:43:00.000+03:00

Työpaikalla kulutetaan järkyttävän suuri osa elämästä, eli ei ihme jos siellä aina välillä sattuu kokemaan kaikenmoista. Työtoverit ovat yllättäen ihmisiä joiden kanssa viettää eniten aikaa. Onkin onnenpotku jos sattuu kivoja kollegoita kohdalle. Työkaverini Anna on erittäin viihdyttävä. Kiitos siitä. Minulla on eräänlainen rooli Annan koemaistajana. Kun Anna päättää sotkea salmiakkijäätelöä ja soodaa, saan minä nauttia tuotoksen. Annalle on myös hyvä antaa vapaat kädet lounaan valinnassa. Saan maistettavaksi kaiken eksoottisen. Kivaa.
Asiakkaat kuitenkin luovat herkullisimpia tilanteita. Ei päivää ilman raivostuttavia, hämmästyttäviä tai muuten vain kummia tapauksia. Tänään kaksi keski-ikäistä naista nautti useamman tuopillisen tuhkauurna pöydällä seuranaan. Siinä se tönötti ja naiset joi. Liekö ollut isä- tahi äitivainaan tuhkat joiden kanssa nautittiin vikat oluet!

sielu lepää maalla...

2006-07-14T11:10:00.000+03:00

Me suomalaiset vetäydymme mökeille etsimään inspiraatioita, irtautumaan arjesta, lepäämään luonnon syleilyssä ja kokemaan ylväitä sielunmaisemia. Harhakuvittelin ja lähdin myös. Jos ei ole omaa mökkiä mennään vaikka vanhempien kesäpaikkaan. Siellä on sitten vanhemmat ja se on vanhempien valtakunta. Ei siellä voi kokea sielullisia terapiahetkiä. Vanhempien maailmassa pätee vanhempien säännöt. Selviytymismetodit ovat välinpitämättömyys ja karkailu omille kävely/juoksuretkille. Muuten hermostuu ja aloittaa kimittävän huutokisan äidin kanssa. Selvisin tällä kertaa suht huutamatta.
Pakollista oli kokea opastettu puutarhakierros ehkä maailman sekopäisimpään puutarhaan, äitini sellaiseen. "nämä tuolit tässä on nimeltään makasiinien palo" "gogolin nenä on nyt vähän läsähtänyt" "oi palavarakkaus kukkii!!!". Paljon latinankielisiä nimiä, mitä erinäisempiä häkkyröitä ja viritelmiä, hamppua ja basilicaa vieri vieressä....Mansikoita löytyi hyvin varsinaisen mansikkamaan ulkopuolelta. Siellä rehotti juolavehnä. Pakkomaistoin myös jokusta maustekasvia ja kuulemma syötäviä kukkia.
Kahden yön ja ison itsehillinnän jälkeen juoksin linja-autoasemalle. Ajattelin sittenkin ehtiä Fag Youhun. Kiira oli tietysti hyvin suostuvainen klubittamaan. Eikä yhtään ihme ollut että Elisakin oli tulossa. Paikalla oli Nag Nag Nagin dj:t ja fiilisteltiin syrämen kyllyydestä Lontoota tanssilattialla!

yöuinti

2006-07-11T08:42:00.000+03:00

Kesäöisin ei tarvitse nukkua. Ne ovat kesän juttu. Yöuinti pitää suorittaa Ryssänkärjen kalliorannalta, paitsi viime yönä. Tuijotimme häkeltyneinä kalliorantaamme ja laituriamme. Neljä päissään olevaa teiniä ähelsi ja epäilyttävä keski-ikäinen leijamies hengasi. Teinit eivät tajunneet leijamiestä. Meille kolmelle(K&mä sekä Eerik) laskeutui varsin seesteinen olo. Hirvitti teinien puolesta. Vähän aikaa piti seurata, etteivät ne lähde kumiveneellä vesille.
Lopulta suoritimme uimisen jonkun talon venelaiturilta. Tuntui lämpöisemmälle kuin Marjaniemessä. Poukamassa oli kuitenkin liian matalaa. Jalkoihin kietoutui epämiellyttäviä lonkerokasveja. Seuraavalla kerralla uin kyllä kalliorannalla teineistä piittaamatta.

tukka hyvin, kaikki hyvin

2006-07-10T08:46:00.000+03:00

Kerta toisensä jälkeen Hannu tekee mun tukasta aina hienomman ja hienomman! Tällä kertaa sain irtotukkaa niskaan. Perinteiset skumppapullon korkkaamiset ja kampaajasessiot tekivät jo Hämeenlinna-visiitistäni täydellisen, mutta lisää oli luvassa. Hannun vakiasiakkaat Pirjo ja Kirsi olivat järkänneet grillibileet Hannun Suomeen tulon johdosta! Eli taksi kampaamolta maaseudulle punaisen tuvan pihaan camparin ja margariittojen äärelle. Naiset olivat mahtavia ja aika humpsahti jutellessa ja käkättäessä. Inspiroitunut Kirsikin sai tekotukkaa päähänsä. Jossain vaiheessa aamuyötä tilattiin takseja ja yht´äkkiä huomasimme istuvamme matkalla kohti kaupunkia. Meillä ei ollut majapaikkaa ja päädyimme rappusille kampaamoa vastapäätä istuksimaan. Ensin pelkäsimme vastaantulijoita ja varsinkin kaljuja miehiä, mutta yksi niistä osoittautui oikein mukavaksi ja istahti jutustelemaan jokuseksi tunniksi. Olimme kuulemma punkkareita. Nyt mua on jo kaksi kertaa kutsuttu sellaiseksi: Lontoossa pakistanilaiset työkaverini(eivätkö ne muka huomanneet oikeita punkkareita kaikkialla siinä ympärillä?) ja hämeenlinnalainen kalju mies.
Aamubusseilla suuntasimme kumpikin kotiin. Olotila oli jo melko hassu. Molemmat todistimme mm. linja-autoasemalla kävelevät puut. Valvotun yön jälkeen ja kauheassa helteessä ei olekaan niin helppo nukkua. Yritin kyllä, tuloksetta. Lopulta päädyin Kiiran ja Eerikin kanssa leffaan katsomaan Silent Hillin. Ei ainakaan pelkoa nukahtamisesta. Muuten kauhuleffan kokeminen sekopäisissä väsymystiloissa ei liene ihan järkiteko. Ostimme pitsat ja söimme ne kattoterdellä. Päädyimme suunnittelemaan omaa kauhuleffaa ja lopulta kauhu-teemaista taidenäyttelyä. Tämän kaiken jälkeen täytyy todeta, että nukuin viime yönä yllättävän mukavasti.

lokkien puolesta

2006-07-08T09:36:00.000+03:00

Ensimmäinen kunnon kesäfiilis. Saimme Eerikin ajamaan meidät Nuuksioon Ruuhijärvelle, missä vallitsi täydellinen feng sui! Ei ole ihan sama minkä järven rannalla ja missä kohdin loikoilee. Lähes pakahduimme olotilaan. Luimme Nemi-sarjakuvia ja uimme ja nautimme. Siellä oli myös jokunen lokki ei edes kovin montaa. Eerik sanoi pari negatiivista kommenttia niistä, niinkuin yleensä kaikki ihmiset. Lokeista kuuluu valittaa. En jaksa enää kuunnella urputusta. Lokit on kivoja! Olen aina pitänyt niistä. Ne kirkuu kyllä, mutta juuri siitä äänestä pidän. Ja paskoo. So what, niinhän me kaikki paskotaan. Lokit on kotoisia ja turvallisuutta herättäviä. Ne on ylväitä, muttei liian. Koin äärimmäisiä onnellisuuden tunteita pari vuotta sitten saapuessani Helsinkiin Savonlinnasta yöbussilla. Kampissa oli juuri silloin paljon lokkeja. Kliseisesti meri kuuluu elementteihin joita ilman minun on vaikea olla ja lokit kuuluvat mereen. Intian valtameressä uidessani tajusin jonkun asian puuttuvan. Ainakaan Goan rannoilla ei ollut lokkeja! Meri oli iso, mutta pieni ja lähes suolaton Itämeremme on minulle enemmän meri. Meillä on lokkeja.